19. luku
Palvotko Jumalaa HÄNEN tavallaan?
RAAMATTU ennustaa, että ”viimeisinä päivinä” ihmiset olisivat ”itserakkaita, . . . suuriluuloisia, kopeita, . . . heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden”. (2. Timoteukselle 3:1–5) Eikö tässä ole hyvä kuvaus siitä, mitä näemme ympärillämme nykyään?
2 Niin, elämän joka alalla ihmiset toimivat tavalla, joka korostaa heitä itseään: heidän käytöksensä ilmaisee sen heidän ollessaan ostoksilla tai ajaessaan autoa; heidän vaatteisiin ja ehostukseen kiinnittämänsä huomio ilmaisee sen samoin kuin heidän harrastamansa tanssi. Mutta mikään näistä ei ole tuonut todellista onnellisuutta.
3 Monet ihmiset suhtautuvat uskontoonkin sen mukaan, mitä he haluavat tai mitä he tuntevat tarvitsevansa. Minkä virheen he tekevätkään! Meidän asiamme ei ole sanoa, miten Jumalaa tulisi palvoa. Luojana ja Elämänantajana Jehovan asia on sanoa, miten häntä tulisi palvoa. (Roomalaisille 9:20, 21) Ja se mitä hän vaatii meiltä on meidän omaksi hyväksemme. Se tuottaa tyytyväisyyttä nyt ja kohdistaa mielemme ja sydämemme niihin ihmeellisiin asioihin, jotka hänellä on meidän varallemme tulevaisuudessa. – Jesaja 48:17.
4 Jehova ei rasita kristittyjä tarpeettomilla seremonioilla tai aseta heille aiheettomia rajoituksia. Mutta Jumala tietää, että jatkuva elämä riippuu hyvästä suhteesta hänen kanssaan ja että meidän tarvitsee elää hänen mittapuittensa mukaan sekä osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan, jos aiomme saada todellista nautintoa elämästä. Kun palvomme Jumalaa hänen haluamallaan tavalla, niin elämä on rikkaampaa ja saa tarkoituksen.
ELÄMINEN JUMALAN TAVALLA
5 Nooa on oivallinen esimerkki ihmisestä, joka mukautui Jumalan tahtoon. Raamattu sanoo: ”Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.” Kun Jumala antoi hänelle ohjeet elämää pelastavan valtavan suuren arkin rakentamisesta, niin ”Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki”. (1. Mooseksen kirja 6:9, 22) Toimiminen Jumalan tavalla pelasti Nooan elämän samoin kuin hänen perheensä jäsenten elämän, koska he pitivät häntä Jumalan profeettana maan päällä ja pysyivät hänen yhteydessään. – 2. Pietari 2:5.
6 Eräs toinen Jumalan tietä vaeltava ihminen oli Aabraham. Jumala käski hänen jättää kotimaansa. Olisitko sinä totellut? Aabraham ”lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut”, vaikkei hän ”tiennyt minne oli menossa”. (1. Mooseksen kirja 12:4; Heprealaisille 11:8) Koska Aabraham uskollisesti vaelsi Jumalan osoittamalla tavalla, niin häntä kutsuttiin ”Jehovan ystäväksi”. – Jaakob 2:23; Roomalaisille 4:11.
JUMALAN KANSAN YHTEYDESSÄ OLEMINEN
7 Ajan mittaan Jumala päätti olla tekemisissä suuren ryhmän, nimittäin Israelin kansan, kanssa. Hän otti sen ”omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on”. (5. Mooseksen kirja 14:2) Jokaisen israelilaisen tarvitsi tietenkin rukoilla Jumalaa ja omata läheinen, henkilökohtainen suhde häneen. Mutta heidän tuli myös tunnustaa, että Jumala ohjasi kokonaista seurakuntaa; heidän tuli harjoittaa sitä palvontaa, joka ilmaistiin Jumalan heille kansana antamassa laissa. Siten he saattoivat nauttia siitä suojeluksesta ja siunauksesta, jonka Jumala antoi tuolle seurakunnalle. (5. Mooseksen kirja 28:9–14) Ajattelehan millainen etu oli kuulua niihin, joita Kaikkivaltias kutsui ”kansakseni Israeliksi”. – 2. Samuelin kirja 7:8.
8 Entä miten kävi niiden ei-israelilaisten, jotka halusivat palvoa tosi Jumalaa? Sellaiset ihmiset muodostivat sen ”paljon sekakansan”, joka päätti lähteä Israelin kanssa, kun Mooses johti kansan pois Egyptistä. (2. Mooseksen kirja 12:38) Jos olisit ollut silloin Egyptissä, olisitko ajatellut voivasi jäädä ja palvoa Jumalaa yksin omalla tavallasi?
9 Jopa silloinkin, kun Israel asettui Luvattuun maahan, muukalaiset, jotka tunnustivat Jehovan ja halusivat palvoa häntä, saattoivat tehdä niin. Heidän tuli kuitenkin ymmärtää, että Jumala oli tekemisissä yhtenäisen kansan kanssa ja että Jerusalemin temppeli oli Hänen palvontansa keskus. (1. Kuningasten kirja 8:41–43; 4. Mooseksen kirja 9:14) Sellaiset ihmiset, jotka ylpeyden tai riippumattomuuden takia halusivat palvoa omalla tavallaan, eivät saaneet Jumalan hyväksymystä.
SEURAKUNTA VAIHTUU
10 Kun Jeesus suoritti palvelustaan maan päällä, niin Jumala oli yhä tekemisissä hänelle antautuneen Israelin kansan kanssa. Näin ollen siis jokaisen, joka hyväksyi Messiaan, ei ollut tarpeellista tulla säännöllisesti yhteen Jeesuksen kanssa ja matkustaa hänen kanssaan niin kuin apostolit tekivät. (Markus 5:18–20; 9:38–40) Mutta tuo kansa kokonaisuutena hylkäsi Jehovan Messiaan, mikä sai Jeesuksen sanomaan juuri vähän ennen kuolemaansa: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” – Matteus 21:43.
11 Keitä nämä tähän uuteen kansaan kuuluvat sitten olisivat, jos kerran Jumalan Israelin kansalle antaman lain määräämää palvontaa ei enää vaadittu? (Kolossalaisille 2:13, 14; Galatalaisille 3:24, 25) Helluntaipäivänä vuonna 33 muodostettiin kristillinen seurakunta, ja Jumala osoitti vilpittömille huomioitsijoille selvästi tuon toimenpiteen olevan lähtöisin hänestä. (Apostolien teot 2:1–4, 43–47; Heprealaisille 2:2–4) Ensin juutalaisista ja juutalaisuuden hyväksyneistä muukalaisista ja myöhemmin pakanoista eli kansojen ihmisistä tuli ’kansa hänen nimelleen’. Jumala piti nyt heitä ”valittuna heimona, kuninkaallisena papistona, pyhänä kansana [ja] erikoisomaisuudeksi otettuna kansana”. – Apostolien teot 15:14–18; 1. Pietari 2:9, 10.
12 Jos olisit elänyt silloin ja halunnut päästä hyvään suhteeseen Jumalan kanssa, sinut olisi ohjattu tuohon kristilliseen seurakuntaan. Juuri näin tapahtui italialaiselle Kornelius-nimiselle miehelle ja hänen perheelleen. (Apostolien teot 10:1–48) Uskovat kautta maailman muodostivat tuon kristillisen seurakunnan. (1. Pietari 5:9) Kaikki paikalliset seurakunnat, jotka kokoontuivat kodeissa tai julkisissa rakennuksissa, olivat osa tuota yhtenäistä seurakuntaa, jota Jumala nyt käytti. – Apostolien teot 15:41; Roomalaisille 16:5.
13 Järjestyksen Jumalana Jehova aikaansai järjestystä seurakuntiin. Jotta yksityiset palvojat saisivat tarvitsemansa huomion, hän asetti miehiä palvelemaan paimenina eli valvojina. He olivat kokeneita, päteviä miehiä, jotka osasivat opettaa Jumalan sanaa ja valmentaa seurakunnan jäseniä osallistumaan Raamatun totuuksien jakamiseen toisille, jotta he voisivat auttaa ”hyvän uutisen” saarnaamisen tärkeässä työssä. – 2. Timoteukselle 2:1, 2; Efesolaisille 4:11–15; Matteus 24:14; Apostolien teot 20:28.
14 Seurakunnat hyötyivät näistä valvojista monilla muillakin tavoin. Näiden valvojien ei tullut kohdella seurakunnan jäseniä liian ankaralla tai sortavalla tavalla. Heidän tehtävänsä oli sen sijaan rakkaudellisesti auttaa kristittyjä tovereitaan lujittamaan suhdettaan Jumalaan. (Apostolien teot 14:21–23; 1. Pietari 5:2, 3) Kuka tahansa, jolla oli ongelmia, saattoi mennä näiden hengellisesti vanhempien miesten luo saadakseen huomaavaista raamatullista apua. (Jaakob 5:13–16; Jesaja 32:1, 2) Koska kristityt olivat yhä epätäydellisiä, seurakunnissa saattoi toisinaan syntyä vaikeuksia. Valvojien tuli olla valppaita auttamaan kristittyjä tovereitaan ja olla varuillaan sellaisten suhteen, jotka saattaisivat vaarantaa seurakunnan hengellisyyden. – Filippiläisille 4:2, 3; 2. Timoteukselle 4:2–5.
15 Seurakunnat saivat tarvittavaa ohjausta Jerusalemin seurakunnan apostolien ja vanhinten muodostamalta kristilliseltä hallitsevalta elimeltä. Se tutki seurakunnissa lähetettyjä kysymyksiä ja vastasi niihin. Lisäksi tuo hallitseva elin lähetti edustajia vierailemaan seurakunnissa. – Apostolien teot 15:1–3.
16 Jehova Jumala on yhä tekemisissä kansansa kanssa yhtenäisenä ryhmänä. Ympäri maailman on tuhansia Jehovan todistajain seurakuntia. Jos haluat liittyä palvomaan Jumalaa hänen tavallaan, niin vastaa hänen kehotukseensa kokoontua yhteen toisten kristittyjen kanssa:
”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, . . . vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” – Heprealaisille 10:24, 25.
JUMALAN PALVOMINEN KOKOSIELUISESTI
17 On hyvä miettiä kaikkea sitä, mitä Jehova Jumala on tehnyt hyväksesi. Häneltä olet saanut elämäsi ja kaiken mikä ylläpitää elämääsi joka päivä. Tämän lisäksi Jumala lähetti Poikansa maan päälle kuolemaan uhrina. Se oli ilmaus Jumalan syvästä rakkaudesta, rakkaudesta joka on varmaa ja pysyvää. (Roomalaisille 5:8; 8:32, 38, 39) Tällä tavalla Jumala teki mahdolliseksi sen, että voit saada syntisi anteeksi ja odotteen ikuisesta elämästä onnellisuudessa. – Johannes 3:17; 17:3.
18 Miten me vastaamme tuohon rakkauteen? Meidän ei varmastikaan pitäisi kääntää selkäämme Jumalalle ja hänen osoittamalleen rakkaudelle. Apostoli Pietari kehotti:
”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois, jotta virvoittumisen ajat tulisivat.” – Apostolien teot 3:19.
19 Kaikkien meidän tarvitsee ’katua’, sillä me olemme kaikki tehneet syntiä, emme ole täysin pystyneet noudattamaan Jumalan mittapuita käytöksessämme, puheessamme emmekä ajatuksissamme. (Roomalaisille 2:4; 7:14–21; Jaakob 3:2) Se että kadumme merkitsee sen tunnustamista, että me olemme syntisiä, ja murheen tuntemista siksi, ettemme ole pystyneet elämään täysin sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa. Tunnetko sinä näin? Seuraavaksi meidän tulee ”kääntyä”, muuttaa elämäntapamme niin, että pyrimme heijastamaan Jehovan ominaisuuksia ja toimimaan hänen haluamallaan tavalla. Kun teemme näin, voimme luottaa siihen, että Jumala antaa meille anteeksi ja hyväksyy meidät. – Psalmit 103:8–14; 2. Pietari 3:9.
20 Koska ymmärrämme Jeesuksen antaneen mallin voidaksemme seurata hänen askeleissaan palvellessamme Jumalaa, niin meidän tulisi pyrkiä jäljittelemään hänen esimerkkiään. (1. Pietari 2:21) Heprealaiskirjeen 10:7 kertoo meille, mikä oli Jeesuksen asenne: ”Katso! Olen tullut . . . tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.” Meidän rakkautemme ja arvostuksemme Jumalaa kohtaan tulisi saada meidät samoin omistamaan elämämme hänelle tehdäksemme hänen tahtonsa kokosieluisesti. Tietenkin me silti syömme, nukumme, huolehdimme perheestämme ja rakastamme sitä, nautimme miellyttävästä rentoutumisesta ja osallistumme muulla tavoin toisiin elämän normaaleihin toimintoihin. Mutta Jumalalle antautuminen merkitsee sitä, että hänen tahdostaan ja palvonnastaan tulee kaikkein tärkein asia, ja sitä, että olimmepa missä tahansa tai teimmepä mitä tahansa, me pyrimme hartaasti soveltamaan Jumalan neuvoja ja seuraamaan Jeesuksen antamaa esimerkkiä. – Kolossalaisille 3:23, 24.
21 Raamattu osoittaa selvästi, että sellaisen henkilön, joka omistaa elämänsä Jumalalle, pitäisi osoittaa se julkisesti tulemalla kastetuksi. Jeesus sanoi seuraajilleen:
”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” – Matteus 28:19, 20.
Jos kastettavien oli täytynyt tutkia Jumalan sanaa ja tulla Kristuksen opetuslapsiksi, niin he eivät selvästikään voineet olla vain pienokaisia. Lisäksi heidän kasteensa, joka kuvasi heidän antautumistaan Jumalalle, tuli tapahtua veteen täydellisesti upottamalla, kuten Jeesus kastettiin Jordanissa. – Markus 1:9–11; Apostolien teot 8:36–39.
22 Kun sinusta tulee Kristuksen kastettu opetuslapsi, niin pääset osalliseksi tosi kristillisyyden viitoittamasta rikkaasta ja onnellisesta elämästä. Sellaista elämää eivät hallitse loputtomat kiellot ja käskyt. Se on pikemminkin tyydyttävän kasvun aikaa. Voit vähitellen parantaa hengellistä näkemystäsi ja edistyä Jumalan sanan soveltamisessa, mikä tuo sinut yhä lähemmäs Jeesuksen antamaa esimerkkiä. – Filippiläisille 1:9–11; Efesolaisille 1:15–19.
23 Tämä vaikuttaa päivittäiseen ajatteluusi ja käytökseesi. Ponnistellessasi eteenpäin kristillisellä tiellä tulet yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että Jumala pian tuhoaa pahuuden ja tekee tilaa ”uusille taivaille ja uudelle maalle, joissa vanhurskaus on asuva”. Tämä puolestaan voimistaa haluasi kehittää kristillinen persoonallisuus ja ponnistella elämän tiellä, jotta pääsisit osalliseksi tuosta tulevasta uudesta järjestyksestä. (Efesolaisille 4:17, 22–24) Apostoli Pietari henkeytettiin kirjoittamaan:
”Millaisia pitääkään teidän olla. Teidän pitää omistaa elämänne kokonaan Jumalalle. Kun te siis odotatte tämän tapahtuvan [uuden järjestyksen tulevan], tehkää parhaanne, että olisitte moitteettomat ja puhtaat Jumalan edessä ja että teillä olisi rauha hänen kanssaan.” – 2. Pietari 3:11, 14, Uusi testamentti nykysuomeksi.
24 Millainen siunaus se onkaan, kun ihmisen koko elämä heijastaa sitä, että hän palvoo Jehova Jumalaa! Vaikka monet nykyään elävät ainoastaan miellyttääkseen itseään ja itsekkäästi saadakseen kaiken mahdollisen nautinnon, sinä voit elää ja palvoa tosi Jumalaa hänen haluamallaan tavalla. Se on paras elämäntapa.
[Tutkistelukysymykset]
Ketä useimmat ihmiset ajattelevat ensin, ja miksi se ei ole viisasta? (1–4)
Miten Nooa ja Aabraham olivat erilaisia kuin useimmat meidän aikamme ihmiset? (5, 6)
Miten Jumala oli tekemisissä ihmisten kanssa muinaisen Israelin aikaan? (7–9)
Miten Jumala muutti menettelytapaansa? (10–12)
Miten Jumala organisoi kristityt ja ohjasi heitä? (13–15)
Mitä Jumalan menettelyjen kristittyjen suhteen pitäisi merkitä sinulle? (16)
Mitä rakkauden Jumalaan pitäisi saada meidät tekemään? (17–19)
Miksi kaste on tärkeä askel, ja mitä se vertauskuvaa? (20, 21)
Oletko omistanut elämäsi Jumalalle, ja haluatko tulla kastetuksi? Mitä se merkitsee sinulle? (22–24)