Laulu 119
”Onnellisesta toivosta” kiinni pitäminen
1. Harhaillut yössä on ihmiskunta kauan,
turhaan se tuulta vain tavoitellut on.
Paljastuu nyt pahuus kauheudessaan,
on tila syntisten onneton.
(Kertosäe)
2. Suuri on riemumme voidessamme tietää,
miksi on sallinut Luoja pahuutta.
Hetkisen vain enää hän sitä sietää,
Kristus sen kohta on poistava.
(Kertosäe)
3. Ympäri maan tämä julistus nyt kuullaan:
’Tarvitse jäädä ei epävarmuuteen.
Hän vapauttaa huokaavan luomakunnan,
katsokaa luottaen huomiseen!’
(KERTOSÄE)
Nyt riemuitkaa! Korkein hallita saa,
pian Poikansa hallitus maan vapauttaa!
Pois viimeinkin kärsimys katkerin!
Ain säilyköön toivomme onnellisin.