Jumalan nimi ja raamatunkääntäjät

TOISEN vuosisadan alkupuolella, kun viimeinenkin apostoleista oli kuollut, Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ennustama kristillisestä uskosta luopuminen alkoi selvästi näkyä. Pakanalliset filosofiat ja opit tunkeutuivat seurakuntaan, muodostui lahkoja ja jakaumia, ja alkuperäinen uskon puhtaus turmeltui. Lisäksi lakattiin käyttämästä Jumalan nimeä.

Tällaisen luopiokristillisyyden levitessä kävi tarpeelliseksi kääntää Raamattua alkukielistä hepreasta ja kreikasta muille kielille. Miten kääntäjät esittivät Jumalan nimen käännöksissään? Tavallisesti he käyttivät ”Herra”-sanan vastinetta. Hyvin vaikutusvaltainen senaikainen raamatunkäännös oli latinankielinen Vulgata, jonka Hieronymus käänsi kansan käyttämälle latinan kielelle. Hieronymus korvasi tetragrammin (JHWH) sanalla Dominus ’Herra’.

Lopulta Euroopassa alkoi syntyä uusia kieliä, esimerkiksi ranska, englanti ja espanja. Mutta katolinen kirkko yritti estää Raamatun kääntämisen näille uusille kielille. Niinpä samaan aikaan kun juutalaiset alkuperäistä hepreankielistä Raamattua käyttäessään jättivät Jumalan nimen sen nähdessään lausumatta, useimmat ”kristityt” kuulivat luettavan Raamattua latinankielisistä käännöksistä, jotka eivät käyttäneet lainkaan tuota nimeä.

Ajan mittaan Jumalan nimi tuli takaisin käyttöön. Vuonna 1278 se esiintyi latinaksi teoksessa Pugio fidei (Uskon tikari), jonka oli kirjoittanut espanjalainen munkki Raymundus Martini. Hän käytti kirjoitustapaa Yohoua.a Kohta sen jälkeen, vuonna 1303, Porchetus de Salvaticis sai valmiiksi teoksen nimeltä Victoria Porcheti adversus impios Hebraeos (Porchetuksen voitto jumalattomista heprealaisista). Siinä myös hän mainitsi Jumalan nimen kirjoittaen sen vaihdellen Iohouah, Iohoua ja Ihouah. Sitten vuonna 1518 Petrus Galatinus julkaisi teoksen nimeltä De arcanis catholicae veritatis (Yleisen totuuden salaisuuksista), jossa hän kirjoittaa Jumalan nimen Iehoua.

Englanninkielisessä Raamatussa Jumalan nimi oli ensi kerran vuonna 1530, jolloin William Tyndale julkaisi käännöksen Raamatun viidestä ensimmäisestä kirjasta. Hän sisällytti siihen Jumalan nimen useisiin jakeisiin ja kirjoitti sen tavallisesti muotoon Iehouah. Eräässä tässä laitoksessa olevassa selityksessä hän kirjoitti: ”Iehovah on Jumalan nimi – –. Sitä paitsi aina kun näet HERRAN kirjoitettuna isoilla kirjaimilla (ellei kyseessä satu olemaan painovirhe), se on hepreaksi Iehovah.” Tästä sukeutui tapa käyttää Jehovan nimeä vain muutamissa harvoissa jakeissa ja kirjoittaa ”HERRA” tai ”JUMALA” useimpiin muihin kohtiin, joissa tetragrammi on heprealaisessa tekstissä.

Vuonna 1611 julkaistiin englanniksi Kuningas Jaakon käännös, josta tuli laajimmalti käytetty englanninkielinen raamatunkäännös. Siinä Jumalan nimi oli neljä kertaa varsinaisessa tekstissä. (2. Mooseksen kirja 6:3; Psalmit 83:19; Jesaja 12:2; 26:4) Psalmissa 68:5 oli muoto ”Jah”, runokielessä käytetty Jumalan nimen lyhenne. Ja nimi esiintyi täydellisenä paikannimissä, esimerkiksi nimessä ”Jehovah-jireh”. (1. Mooseksen kirja 22:14; 2. Mooseksen kirja 17:15; Tuomarien kirja 6:24) Mutta Tyndalen esimerkkiä noudattaen kääntäjät useimmissa tapauksissa korvasivat Jumalan nimen sanoilla ”HERRA” tai ”JUMALA”. Mutta jos Jumalan nimi kerran voi olla neljässä jakeessa, niin miksei se voisi olla kaikissa muissa tuhansissa jakeissa, joissa se on alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä?

Samantapainen tilanne vallitsi saksan kielen suhteen. Vuonna 1534 Martti Luther julkaisi Raamatusta laatimansa käännöksen, jonka hän perusti sen alkukieliin. Jostakin syystä hän ei sisällyttänyt siihen Jumalan nimeä vaan käytti sen korvikkeita, esimerkiksi sanaa ”HERRA”. Hän tunsi kuitenkin Jumalan nimen, sillä Jeremian 23:1–8:aan perustuvassa saarnassaan, jonka hän piti vuonna 1526, hän sanoi: ”Tämä nimi Jehova, Herra, kuuluu yksinomaan tosi Jumalalle.”

Vuonna 1543 Luther kirjoitti luonteenomaisella suorasukaisuudellaan: ”Kun he [juutalaiset] nyt väittävät, ettei nimeä Jehova voida lausua, he eivät tiedä, mistä he puhuvat – –. Jos se voidaan kirjoittaa kynällä ja musteella, niin miksi sitä ei pitäisi sanoa, mikä on paljon parempi kuin kynällä ja musteella kirjoittaminen? Miksi he eivät myös sano, että sitä ei voida kirjoittaa, lukea eikä ajatella? Kaiken huomioon ottaen siinä on jotakin vilpillistä.” Luther ei ollut kuitenkaan tehnyt korjausta raamatunkäännökseensä.

Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimi esiintyy jo vuoden 1642 Raamatussa 2. Mooseksen kirjan 4:21:n selityksessä muodossa ”Iehovah”. Vuoden 1685 Raamatussa se on 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa muodossa ”Jehovah”. Sittemmin tämä nimi esiintyy ns. Vanhojen kirkkoraamattujen rekisterissä hakusanan ”Jumala” kohdalla seuraavasti: ”Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah.”

1700-luvulta lähtien raamatunkääntäjät valitsivat jommankumman suunnan: jotkut kaihtoivat tyystin Jumalan nimen käyttöä, kun taas toiset käyttivät sitä yleisesti Heprealaisissa kirjoituksissa joko muodossa Jehova tai Jahve (Yahweh). Tarkastelkaamme kahta käännöstä, jotka ovat kaihtaneet tuota nimeä, ja katsokaamme, mitä niiden kääntäjät sanovat sellaisen menettelyn syistä.

Miksi he jättivät sen pois

Kun J. M. Powis Smith ja Edgar J. Goodspeed valmistivat englanniksi nykyaikaisen raamatunkäännöksen vuonna 1935, lukijat havaitsivat, että Jumalan nimen korvikkeena oli käytetty useimmissa kohdissa sanoja HERRA ja JUMALA. Syy siihen esitettiin esipuheessa: ”Olemme tässä käännöksessä noudattaneet ortodoksista juutalaista perinnettä ja korvanneet nimen ’Jahve’ ’Herralla’ ja sanonnan ’Herra Jahve’ sanonnalla ’Herra Jumala’. Joka kohdassa, missä ’Herra’ tai ’Jumala’ edustaa alkuperäistä ’Jahvea’, käytetään kapiteelikirjaimia.”

Sitten aivan päinvastoin kuin ne juutalaiset, jotka perinteensä mukaan JHWH:n nähdessään lausuivat ”Herra”, esipuhe sanoo: ”Siksi sen, joka haluaa säilyttää alkuperäisen tekstin sävyn, tarvitsee vain lukea ’Jahve’, kun hän näkee sanat HERRA tai JUMALA.”

Kun lukee tämän, tulee mieleen kysymys: Jos kerran ”Jahven” lukeminen ”HERRAN” sijasta säilyttää ”alkuperäisen tekstin sävyn”, niin miksi kääntäjät eivät käyttäneet ”Jahvea” käännöksessään? Miksi he omien sanojensa mukaan ’korvasivat’ Jumalan nimen sanalla ”HERRA” ja siten kätkivät alkuperäisen tekstin sävyn?

Kääntäjät sanovat noudattaneensa ortodoksista juutalaista perinnettä. Mutta onko kristityn viisasta menetellä siten? Muista, että juuri fariseukset, ortodoksisen juutalaisen perinteen säilyttäjät, hylkäsivät Jeesuksen, ja tämä sanoi heille: ”Te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia.” (Matteus 15:6) Sellainen Jumalan nimen korvikkeitten käyttö todella heikentää Jumalan sanaa.

Vuonna 1952 julkaistiin Heprealaisista kirjoituksista englanniksi ”Tarkistettu standardikäännös” (Revised Standard Version), ja tämäkin Raamattu käytti Jumalan nimen korvikkeita. Se herätti huomiota, koska alkuperäinen ”Amerikkalainen standardikäännös” (American Standard Version), jonka tarkistettu laitos tämä oli, käytti nimeä Jehova kautta Heprealaisten kirjoitusten. Siksi Jumalan nimen pois jättäminen oli huomattava suunnan muutos. Miksi niin meneteltiin?

”Tarkistetun standardikäännöksen” esipuheessa sanotaan: ”Kahdesta syystä komitea on palannut Kuningas Jaakon käännöksen tutumpaan käytäntöön [Jumalan nimen poisjättämiseen]: 1) sana ’Jehova’ ei täsmällisesti edusta mitään heprean kielessä käytettyä Jumalan nimen muotoa, ja 2) erisnimen käyttö yhdestä ainoasta Jumalasta, ikään kuin olisi muitakin jumalia, joista hänet täytyisi erottaa, lopetettiin juutalaisuudessa ennen kristillistä aikaa, ja se on täysin sopimatonta kristillisen kirkon yleismaailmalliselle uskolle.”

Ovatko nämä päteviä perusteita? Kuten aikaisemmin oli puhetta, ei nimi Jeesuskaan tarkoin edusta sitä Jumalan Pojan nimen alkuperäistä muotoa, jota hänen seuraajansa käyttivät. Se ei kuitenkaan antanut komitealle aihetta kaihtaa tämän nimen käyttämistä ja panna sen tilalle esimerkiksi ”Välittäjä” tai ”Kristus”. Näitä nimityksiä tosin kyllä käytetäänkin, mutta nimen Jeesus ohella eikä sen sijasta.

Sitä koskeva väite, ettei ole olemassa muita jumalia, joista tosi Jumala täytyisi erottaa, ei suoraan sanoen ole tosi. Ihmiset palvovat miljoonia jumalia. Apostoli Paavali mainitsi: ”On monia ’jumalia’.” (1. Korinttolaisille 8:5; Filippiläisille 3:19) Tietenkin on olemassa vain yksi tosi Jumala, kuten Paavali edelleen sanoo. Niinpä tosi Jumalan nimen käyttäminen on erittäin hyödyllistä juuri siksi, että se erottaa hänet kaikista vääristä jumalista. Sitä paitsi jos Jumalan nimen käyttäminen on ”täysin sopimatonta”, niin miksi se esiintyy lähes 7000 kertaa alkuperäisissä Heprealaisissa kirjoituksissa?

Tosiasiassa monet kääntäjät eivät olekaan ajatelleet, että Jumalan nimi nykyaikaisesti lausuttuna olisi sopimaton Raamattuun. He ovat sisällyttäneet sen käännöksiinsä, ja tuloksena on aina ollut käännös, joka tuottaa enemmän kunniaa Raamatun Tekijälle ja on uskollisemmin alkutekstin mukainen. Sellaisia laajalti käytettyjä käännöksiä, jotka käyttävät Jumalan nimeä, ovat espanjalainen Valeran käännös (1602), portugalilainen Almeidan käännös (1681), alkuperäinen saksalainen Elberfelder Bibel (1871), englanninkielinen American Standard Version (1901) sekä vironkielinen käännös (1968). Jotkin käännökset käyttävät johdonmukaisesti muotoa Jahve, kuten Aapeli Saarisalo Psalmien ja Jobin kirjan suomennoksessaan.

Lue nyt joidenkuiden sellaisten kääntäjien lausuntoja, jotka sisällyttivät Jumalan nimen käännöksiinsä, ja vertaa heidän perusteluaan niiden perusteluihin, jotka ovat jättäneet tuon nimen pois.

Miksi toiset käyttävät Jumalan nimeä

Vuodelta 1901 olevan ”Amerikkalaisen standardikäännöksen” kääntäjät esittävät seuraavan lausunnon: ”[Kääntäjät] päätyivät siihen yksimieliseen vakaumukseen, ettei juutalaisen taikauskon, jonka mukaan Jumalan nimi on liian pyhä lausuttavaksi, pitäisi enää vaikuttaa ratkaisevasti englanninkieliseen eikä mihinkään muuhunkaan Vanhan testamentin käännökseen – –. Tämä Muistonimi, joka selitetään 2. Moos. 3:14, 15:ssä ja jota tähdennetään sellaisena yhä uudelleen Vanhan testamentin alkuperäisessä tekstissä, osoittaa Jumalan persoonalliseksi Jumalaksi, Liittojumalaksi, ilmoituksen Jumalaksi, Vapauttajaksi, kansansa Ystäväksi – –. Tämä persoonanimi runsaine pyhine yhteyksineen palautetaan nyt pyhään tekstiin sille paikalle, johon sillä on kiistaton oikeus.”

Samoin alkuperäinen saksankielinen Elberfelder Bibel sanoo esipuheessaan: ”Jehova. Olemme säilyttäneet tämän Israelin Liittojumalan nimen, koska lukija on tottunut siihen vuosien ajan.”

Steven T. Byington, joka on tehnyt englanninkielisen käännöksen The Bible in Living English, selittää, miksi hän käyttää Jumalan nimeä: ”Kirjoitus- ja lausumistapa eivät ole erityisen tärkeitä. Erityisen tärkeätä on osoittaa selvästi, että kyseessä on persoonanimi. On useita raamatunkohtia, joita ei voida ymmärtää oikein, jos käännämme tämän nimen yleisnimellä, kuten ’Herra’ tai, mikä vielä paljon pahempaa, nimisanaksi muutetulla adjektiivilla [esimerkiksi Iankaikkinen].”

J. B. Rotherhamin käännökseen liittyy kiinnostava piirre. Hän käytti Jumalan nimeä käännöksessään, mutta piti parempana muotoa Jahve. Vuonna 1911 julkaistussa myöhemmässä teoksessaan Studies in the Psalms (Psalmitutkielmia) hän kuitenkin palasi muotoon Jehova. Miksi? Hän selittää: ”JEHOVA. – Tämän englantilaisen muodon käyttäminen Muistonimestä (2. Moos. 3:18) nykyisessä Psalttarin käännöksessä ei johdu sen epäilemisestä, ettei oikeampi ääntämys olisi Jahve, vaan yksinomaan henkilökohtaisesti kootuista käytännön todisteista, joiden mukaan on toivottavaa säilyttää kosketus lukija- ja kuulijakuntaan tällaisessa asiassa, jossa tärkeintä on, että Jumalan nimeksi tarkoitettu sana on helposti tunnistettavissa.”

Jehovan palvojia kehotetaan Psalmissa 34:4: ”Oi julistakaa kanssani Jehovan suuruutta, ja ylistäkäämme yhdessä hänen nimeään.” (UM) Kuinka sellaisten raamatunkäännösten lukijat, joista Jumalan nimi on jätetty pois, voivat täysin noudattaa tätä kehotusta? Kristityt iloitsevat siitä, että ainakin joillakuilla kääntäjillä on ollut rohkeutta sisällyttää Jumalan nimi Heprealaisista kirjoituksista tekemiinsä käännöksiin ja säilyttää siten ”alkuperäisen tekstin sävy”, niin kuin Smith ja Goodspeed sanoivat.

Useimmista käännöksistä Jumalan nimi on kuitenkin jätetty pois Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista, ”Uudesta testamentista”, vaikka se sisältyisikin niiden heprealaisiin kirjoituksiin. Mistä tämä johtuu? Onko olemassa mitään perustetta sisällyttää Jumalan nimi tähän Raamatun loppuosaan?

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 17]

Englanninkielisen Kuningas Jaakon käännöksen kääntäjät säilyttivät Jumalan nimen Jehova vain neljässä jakeessa ja korvasivat sen muualla sanoilla JUMALA ja HERRA

[Huomioteksti s. 22]

Jos Jumalan nimen käyttäminen on ”täysin sopimatonta”, niin miksi se esiintyy lähes 7000 kertaa alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä?

[Tekstiruutu/Kuvat s. 20, 21]

Vihamielisyyttäkö Jumalan nimeä kohtaan?

Nykyään ei ole yhtään (hollantilaista sukuperää olevien eteläafrikkalaisten puhumalla) afrikaansin kielellä julkaistua yleisessä käytössä olevaa raamatunkäännöstä, joka sisältäisi Jumalan nimen. Se on hämmästyttävää, koska monet kyseisessä maassa puhuttavilla heimokielillä julkaistut käännökset käyttävät runsaasti tuota nimeä. Katsokaamme, miten näin on käynyt.

24. elokuuta 1878 esitettiin Aitojen afrikandien seuran (G.R.A.) kokouksessa voimakas vetoomus Raamatun kääntämiseksi afrikaansin kielelle. Kuusi vuotta myöhemmin asia otettiin jälleen esiin, ja lopulta päätettiin ryhtyä työhön ja kääntää Raamattu alkukielistä. Työ uskottiin S. J. du Toitin, Transvaalin koulutoimentarkastajan, tehtäväksi.

Ohjekirjeessä, jonka du Toit sai, oli seuraava neuvo: ”Herran erisnimi, Jehova tai Jahve, pitäisi kauttaaltaan jättää kääntämättä”, ts. sitä ei saanut korvata sanoilla Herra tai Jumala. S. J. du Toit käänsi afrikaansin kielelle seitsemän Raamatun kirjaa, ja nimi Jehova esiintyi niissä kauttaaltaan.

Muutkin eteläafrikkalaiset julkaisut sisälsivät yhteen aikaan Jumalan nimen. Esimerkiksi J. A. Malherben Vähä-Katekismuksessa De Korte Catechismus vuodelta 1914 kysytään: ”Mikä on Jumalan huomattavin nimi?” Mikä on vastaus? ”Jehova, joka Raamatuissamme on HERRA isoilla kirjaimilla. Tätä [nimeä] ei annettu koskaan kenellekään luomukselle.”

Julkaisussa Die Katkisasieboek (Etelä-Afrikassa toimivan Alankomaiden reformoidun kirkon pyhäkoulutoimikunnan julkaisemassa katekismuksessa) esitetään seuraava kysymys: ”Emmekö me sitten saa koskaan käyttää nimeä Jehova tai HERRA? Juutalaiset eivät saa – –. Se ei ole käskyn tarkoitus. – – Me saamme käyttää hänen nimeään, mutta emme koskaan turhaan.” Viime aikoihin saakka Die Halleluja -nimisen virsikirjan uusien painosten joissakin virsissä on myös esiintynyt nimi Jehova.

Mutta du Toitin käännöstä ei käytetty kovin yleisesti, ja vuonna 1916 nimitettiin raamatunkäännöskomitea huolehtimaan afrikaansinkielisen Raamatun aikaansaamisesta. Tämän komitean toimintaperiaatteeseen kuului Jehovan nimen jättäminen pois Raamatusta. Vuonna 1971 Etelä-Afrikan raamattuseura julkaisi joistakin Raamatun kirjoista afrikaansinkielisen ”käännösehdotuksen”. Vaikka Jumalan nimi mainittiinkin johdannossa, sitä ei käytetty käännöksen tekstissä. Vuonna 1979 ilmestyi uusi käännös ”Uudesta testamentista” ja Psalmeista, ja myös se jätti Jumalan nimen pois.

Lisäksi vuonna 1970 Jehovan nimi poistettiin Die Halleluja -virsikirjasta. Ja nyt myös Etelä-Afrikassa toimivan Alankomaiden reformoidun kirkon julkaiseman katekismuksen (Die Katkisasieboek) tarkistetun laitoksen kuudennesta painoksesta on Jumalan nimi jätetty pois.

Jehova-nimeä ei pyritty poistamaan ainoastaan kirjoista. Erään Paarlissa sijaitsevan Alankomaiden reformoidun kirkon kulmakiveen oli kaiverrettu sanat JEHOVAH JIREH (’Jehova pitää huolen’). Afrikaansinkielisen Herätkää-lehden lokakuun 22. päivän numerossa 1974 oli kuva tästä kirkosta ja sen kulmakivestä. Sen jälkeen kulmakiven tilalle on pantu toinen, jossa on sanat DIE HERE SAL VOORSIEN (’HERRA pitää huolen’). Kulmakivessä oleva raamatunkohta ja päiväys on jätetty samaksi, mutta nimi Jehova on poistettu.

Niinpä monet afrikandit eivät nykyään tunne Jumalan nimeä. Ne kirkon jäsenet, jotka tuntevat sen, karttavat sen käyttöä. Jotkut jopa väittävät, että Jumalan nimi on HERRA, ja syyttävät Jehovan todistajia Jehova-nimen keksimisestä.

[Kuvat]

Alankomaiden reformoidun kirkon kirkkorakennus Paarlissa Etelä-Afrikassa. Jehova-nimi oli alun perin kaiverrettu kulmakiveen (ylhäällä oikealla). Myöhemmin se korvattiin toisella (ylhäällä vasemmalla)

[Kuva s. 18]

Jumalan nimi oli muodossa Yohoua vuonna 1278 ilmestyneessä teoksessa Pugio fidei, kuten voidaan nähdä tästä 1200- tai 1300-luvulta olevasta käsikirjoituksesta, joka on Sainte-Genevièven kirjastossa Pariisissa (folio 162b)

[Kuvat s. 19]

Jumalan nimi ensimmäisissä suomalaisissa koko Raamatun käännöksissä vuosilta 1642 (yllä) ja 1685 (vasemmalla)