Luku 2
Raamatun taistelu olemassaolonsa puolesta
On olemassa monia todisteita siitä, että Raamattu todella on Jumalan sana. Nuo todisteet ovat ikään kuin yksittäisiä säikeitä. Jokainen säie on luja, mutta yhdessä niistä tulee murtumaton side. Tässä ja seuraavassa luvussa käsittelemme vain yhtä todistetta, yhtä säiettä: Raamatun historiaa kirjana. Totuus on, että tämän huomattavan kirjan säilyminen nykyaikaan asti on suoranainen ihme. Harkitse itse tosiasioita.
1. Mainitse joitakin tietoja Raamatusta.
RAAMATTU on enemmän kuin vain yksi kirja. Se on 66 kirjaa käsittävä monipuolinen kirjakokoelma, jossa jotkin kirjat ovat lyhyitä ja jotkin melko pitkiä. Ne sisältävät lakeja, ennustuksia, historiaa, runoutta, neuvoja ja paljon muuta. Uskolliset juutalaiset eli israelilaiset kirjoittivat satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää ensimmäiset 39 näistä kirjoista – pääasiassa heprean kielellä. Tätä osaa kutsutaan usein Vanhaksi testamentiksi. Kristityt kirjoittivat kreikaksi viimeiset 27 kirjaa, jotka tunnetaan laajalti Uutena testamenttina. Raamatun sisäisen todistuksen ja useimpien vanhojen perimätietojen mukaan nämä 66 kirjaa kirjoitettiin noin 1600 vuoden kuluessa. Kirjoittamisen alkaessa Egypti oli hallitsevassa asemassa, ja sen päättyessä Rooma oli maailman herrana.
Vain Raamattu säilyi
2. a) Millainen oli Israelin asema, kun Raamattua alettiin kirjoittaa? b) Mitä muita kirjallisia teoksia valmistettiin tuohon samaan aikaan?
2 Kun Raamatun kirjoittaminen yli 3000 vuotta sitten alkoi, Israel oli Lähi-idässä vain yksi pieni kansakunta monien joukossa. Jehova oli sen Jumala, kun taas sitä ympäröivillä kansoilla oli hämmentävän paljon eri jumalia ja jumalattaria. Israelilaiset eivät tuohon aikaan olleet ainoita, jotka valmistivat uskonnollista kirjallisuutta. Toisetkin kansakunnat tuottivat uskontoaan ja kansallisia arvojaan kuvastavia kirjallisia teoksia. Esimerkiksi mesopotamialaisesta Gilgamešista kertova akkadilainen legenda ja (nykyisessä Pohjois-Syyriassa aikoinaan puhutulla) ugaritin kielellä kirjoitetut Ras Šamran eepokset olivat epäilemättä hyvin suosittuja. Tuon aikakauden runsaaseen kirjallisuuteen sisältyi myös sellaisia teoksia kuin egyptinkieliset ”Ipuwerin kehotukset” ja ”Nofertin profetia”, sumerinkielisiä hymnejä eri jumaluuksille ja akkadinkielisiä ennustuskirjoja.1
3. Mikä tekee Raamatusta erilaisen verrattuna muuhun Lähi-idässä samaan aikaan valmistettuun uskonnolliseen kirjallisuuteen?
3 Kaikki nämä Lähi-idän teokset kokivat kuitenkin saman kohtalon. Ne unohdettiin, ja jopa kielet, joilla ne oli kirjoitettu, kuolivat. Vasta viime vuosina arkeologit ja kielitieteilijät ovat saaneet tietää niiden olemassaolosta ja oppineet lukemaan niitä. Toisaalta heprealaisen Raamatun aivan ensimmäiset kirjoitetut kirjat ovat säilyneet aina meidän aikaamme asti, ja niitä luetaan yhä laajalti. Joskus oppineet väittävät, että Raamatun heprealaiset kirjat ovat jotenkin peräisin noista muinaisista kirjallisista töistä. Mutta se tosiseikka, että niin paljon tuota kirjallisuutta joutui unhoon, kun taas heprealainen Raamattu säilyi, ilmaisee Raamatun olevan merkittävän erilainen.
Sanan vartijat
4. Mitkä israelilaisten kohtaamat vaikeat ongelmat ovat saattaneet näyttää asettavan Raamatun säilymisen kyseenalaiseksi?
4 Älä erehdy luulemaan, että Raamatun säilyminen olisi inhimilliseltä näkökannalta katsottuna ollut itsestään selvää. Sen tuottaneet yhteisöt kärsivät niin vaikeita koettelemuksia ja katkeraa vastustusta, että sen säilyminen meidän aikaamme saakka on todella huomattavaa. Kristusta edeltäneinä vuosina juutalaiset, jotka valmistivat Heprealaiset kirjoitukset (”Vanhan testamentin”), olivat suhteellisen pieni kansa. He asuivat uhanalaisessa asemassa keskenään ylimmyydestä kamppailevien voimakkaiden poliittisten valtioiden keskellä. Israel joutui taistelemaan olemassaolonsa puolesta monia eri kansoja vastaan perätysten, esimerkiksi filistealaisia, mooabilaisia, ammonilaisia ja edomilaisia vastaan. Heprealaisten ollessa yhteen aikaan jakautuneena kahdeksi valtakunnaksi Assyrian julma valtakunta pyyhkäisi melkein kokonaan pois pohjoisen valtakunnan, kun taas babylonialaiset tuhosivat eteläisen valtakunnan ja veivät pakkosiirtolaisuuteen sen asukkaat, joista vain jäännös palasi 70 vuotta myöhemmin.
5, 6. Mitkä yritykset vaaransivat jopa heprealaisten olemassaolon erillisenä kansana?
5 Kerrotaan jopa israelilaisia vastaan kohdistetuista kansanmurhayrityksistä. Mooseksen päivinä farao määräsi murhaamaan kaikki heidän vastasyntyneet poikalapsensa. Jos tätä käskyä olisi toteltu, heprealaiset olisivat joutuneet tuhon omiksi. (2. Mooseksen kirja 1:15–22) Paljon myöhemmin kun juutalaiset joutuivat Persian vallan alaisuuteen, heidän vihollisensa saivat juonitteluillaan aikaan lain, jonka tarkoitus oli tehdä heistä loppu. (Ester 3:1–15) Tämän juonen epäonnistumisen muistoksi juutalaiset viettävät yhä purim-juhlaa.
6 Vielä myöhemmin, kun juutalaiset olivat Syyrian alaisuudessa, kuningas Antiokhos IV yritti kovasti helleenistää kansaa ja pakottaa sen noudattamaan kreikkalaisia tapoja ja palvomaan kreikkalaisia jumalia. Hänkin epäonnistui. Sen sijaan että juutalaiset olisi pyyhkäisty pois tai sulautettu muihin, he säilyivät, samalla kun useimmat heidän ympärillään olleet kansalliset ryhmät hävisivät toinen toisensa jälkeen maailmannäyttämöltä. Ja Raamatun heprealaiset kirjoitukset säilyivät heidän mukanaan.
7, 8. Miten kristittyjen kohtaamat ahdistukset olivat uhkana Raamatun säilymiselle?
7 Myös kristityt, jotka valmistivat Raamatun toisen osan (”Uuden testamentin”), olivat sorrettu ryhmä. Heidän johtajansa, Jeesus, surmattiin kuin alhainen rikollinen. Pian hänen kuolemansa jälkeen Palestiinan juutalaiset vallanpitäjät yrittivät tukahduttaa heidät. Kun kristillisyys levisi muihin maihin, juutalaiset ajoivat heitä takaa yrittäen estää heidän lähetystyönsä. – Apostolien teot 5:27, 28; 7:58–60; 11:19–21; 13:45; 14:19; 18:5, 6.
8 Rooman viranomaisten aluksi ilmaisema suvaitsevainen asenne muuttui Neron päivinä. Tacitus kerskui ”valikoiduista kidutuksista”, joilla tuo ilkeämielinen keisari rankaisi kristittyjä, ja hänen ajastaan lähtien kristittynä oleminen tiesi kuolemanrangaistusta.2 Vuonna 303 keisari Diocletianus toimi suoranaisesti Raamattua vastaan. Yrittäessään tukahduttaa kristillisyyden hän määräsi, että kaikki kristittyjen Raamatut piti polttaa.3
9. Mitä olisi tapahtunut, jos juutalaisia ja kristittyjä vastaan kohdistuneet tuhoamisyritykset olisivat onnistuneet?
9 Nämä sortokampanjat ja kansanmurhayritykset olivat todellinen uhka Raamatun säilymiselle. Jos juutalaiset olisivat menneet samaa tietä kuin filistealaiset ja mooabilaiset tai jos ensin juutalaisten ja sitten Rooman vallanpitäjien yritykset kristillisyyden tukahduttamiseksi olisivat onnistuneet, niin kuka olisi kirjoittanut ja säilyttänyt Raamatun? Onneksi Raamatun vartijoita – ensin juutalaisia ja sitten kristittyjä – ei pyyhkäisty pois, ja Raamattu säilyi. Toinen vakava uhka kohdistui kuitenkin jos ei Raamatun säilymiseen niin ainakin sen aitouteen.
Jäljennökset alttiita virheille
10. Miten Raamattu alun perin säilyi?
10 Monet edellä mainituista muinaisista teoksista, jotka joutuivat ajan myötä unhoon, oli kaiverrettu kiveen tai painettu kestäviin savitauluihin. Näin ei ollut Raamatun laita. Se kirjoitettiin alkujaan papyrukselle tai pergamentille, jotka olivat paljon helpommin turmeltuvia materiaaleja. Siksi alkuperäisten kirjoittajien valmistamat käsikirjoitukset hävisivät kauan sitten. Miten Raamattu sitten säilyi? Lukemattomia tuhansia jäljennöksiä kirjoitettiin työläästi käsin. Juuri näin oli tapana tehdä kirjoja ennen kirjapainotaidon keksimistä.
11. Mitä väistämättä tapahtuu, kun käsikirjoituksia jäljennetään käsin?
11 Käsin tapahtuvassa jäljentämisessä on kuitenkin yksi vaara. British Museumin johtajana toiminut tunnettu arkeologi sir Frederic Kenyon selitti: ”Tähän mennessä ei ole luotu sellaista ihmiskättä eikä sellaisia ihmisaivoja, jotka pystyisivät jäljentämään kokonaisen pitkän teoksen ehdottoman virheettömästi. – – Oli aivan väistämätöntä, että mukaan pujahtaisi virheitä.”4 Kun johonkin käsikirjoitukseen pääsi tulemaan virhe, se toistui tuohon käsikirjoitukseen perustuneissa uusissa jäljennöksissä. Kun pitkän ajanjakson kuluessa tehtiin useita jäljennöksiä, niihin pääsi puikahtamaan useita inhimillisiä virheitä.
12, 13. Ketkä ottivat vastuulleen Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstin säilyttämisen?
12 Mistä sitten tiedämme, ettei tämä Raamatun jäljennösprosessi, jossa siitä tehtiin monia tuhansia kopioita, muuttanut Raamattua niin, ettei sitä olisi voinut enää tuntea entiseksi? Tarkastelkaamme heprealaista Raamattua, ”Vanhaa testamenttia”. Kun juutalaiset 500-luvun jälkipuoliskolla eaa. palasivat Babylonin pakkosiirtolaisuudestaan, ”kirjanoppineina” (soferim) tunnettujen heprealaisten oppineitten ryhmä ryhtyi heprealaisen Raamatun tekstin vartijaksi, ja siihen kuuluneiden vastuulla oli noiden kirjoitusten jäljentäminen käytettäväksi julkisessa ja yksityisessä palvonnassa.a He olivat hyvin tunnollisia ja asiantuntevia miehiä, jotka tekivät erinomaista työtä.
13 Ajanlaskumme 600-luvulta 900-luvulle soferien työtä jatkoivat masoreetit. Heidän nimensä juontuu ”perinnettä” merkitsevästä heprealaisesta sanasta, ja pohjimmiltaan hekin olivat kirjanoppineita, joiden tehtäväksi oli annettu perinteisen heprealaisen tekstin säilyttäminen. Masoreetit olivat hyvin tarkkoja. Sitä kuvastaa esimerkiksi se, että kirjanoppineen piti käyttää asianmukaisesti vahvistettua jäljennöstä lähtötekstinään, eikä hänen sallittu kirjoittaa mitään ulkomuistista. Hänen oli tarkistettava jokainen kirjain ennen sen kirjoittamista.5 Professori Norman K. Gottwald kertoo: ”Huolellisuutta, jolla he hoitivat velvollisuuksiaan, ilmaisee jossain määrin se rabbiinien vaatimus, että kaikki uudet käsikirjoitukset piti lukea tarkkaan läpi ja virheelliset kappaleet heittää heti pois.”6
14. Minkä löydön ansiosta oli mahdollista varmistaa se, että soferit ja masoreetit olivat välittäneet Raamatun tekstin puhtaana?
14 Miten tarkasti soferit ja masoreetit välittivät tuon tekstin? Vuoteen 1947 saakka oli vaikea vastata tähän kysymykseen, sillä vanhimmat käytettävissä olleet koko heprealaisen Raamatun käsikirjoitukset olivat ajanlaskumme 900-luvulta. Mutta vuonna 1947 löydettiin Kuolleenmeren lähellä sijaitsevista luolista joitakin hyvin vanhoja käsikirjoituskatkelmia, joiden joukossa oli osia heprealaisen Raamatun kirjoista. Monet näistä katkelmista olivat peräisin Kristusta edeltävältä ajalta. Tutkijat vertasivat näitä olemassa olleisiin heprealaisiin käsikirjoituksiin sen varmistamiseksi, oliko teksti siirtynyt muuttumattomana. Mitä tässä vertailussa saatiin selville?
15. a) Mihin tulokseen tultiin verrattaessa Jesajan Kuolleenmeren käsikirjoituskääröä masoreettiseen tekstiin? b) Mitä meidän tulisi päätellä siitä, että joissakin Kuolleenmeren läheltä löydetyissä käsikirjoituksissa on jonkin verran tekstimuunnelmia? (Ks. alaviite.)
15 Vanhimpiin löydetyistä kirjoista kuului kokonainen Jesajan kirja, ja sen teksti on hämmästyttävän yhtäpitävä nykyään käytettävissämme olevan masoreettisen Raamatun kanssa. Professori Millar Burrows kirjoittaa: ”Monet [äskettäin löydetyn] Pyhän Markuksen Jesajan kirjakäärön ja masoreettisen tekstin välisistä eroavuuksista voidaan selittää jäljentämisvirheiksi. Näitä lukuun ottamatta kirjakäärö on kaiken kaikkiaan huomattavan yhtäpitävä keskiaikaisten käsikirjoitusten tekstin kanssa. Koska näin paljon vanhempi käsikirjoitus on niin yhtäpitävä, se on vakuuttava todistus perinteisen tekstin yleisen paikkansapitävyyden puolesta.”7 Burrows lisää: ”On hämmästyttävää, että teksti on muuttunut niin vähän noiden tuhannen vuoden aikana.”b
16, 17. a) Miksi voimme olla varmoja siitä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten teksti on luotettava? b) Mitä sir Frederic Kenyon lausui Kreikkalaisten kirjoitusten tekstistä?
16 Seuraavaksi tarkastelemme sitä Raamatun osaa, jonka kristityt kirjoittivat kreikaksi, niin sanottua Uutta testamenttia. Sen jäljentäjät muistuttivat pikemminkin lahjakkaita harrastelijoita kuin soferien kaltaisia hyvin valmennettuja ammattilaiskirjanoppineita. Mutta koska he joutuivat työskentelemään vallanpitäjien rangaistusuhan alaisina, he suhtautuivat tehtäväänsä vakavasti. Lisäksi kaksi seikkaa tekee meidät vakuuttuneiksi siitä, että nykyään meillä on olennaisesti sama teksti kuin minkä alkuperäiset kirjoittajat laativat. Ensiksikin käytettävissämme on käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin paljon lähempää niiden alkuperäistä kirjoitusaikaa kuin Raamatun heprealaisen osan käsikirjoitukset. Yksi Johanneksen evankeliumin katkelma on peräti 100-luvun alkupuoliskolta, joten se on siis valmistettu vajaan 50 vuoden kuluessa siitä, kun Johannes todennäköisesti kirjoitti evankeliuminsa. Säilyneitä käsikirjoituksia on toiseksi niin paljon, että jo niiden suuri määrä on suunnaton todiste tekstin luotettavuudesta.
17 Sir Frederic Kenyon antoi seuraavan lausunnon: ”Ei voida riittävästi korostaa sitä, että Raamatun teksti on olennaisilta osiltaan luotettava, ja näin voidaan sanoa varsinkin Uudesta testamentista. Uuden testamentin käsikirjoitusten, pian sen kirjoittamisen jälkeen siitä tehtyjen käännösten ja kirkon varhaisimpien kirjoittajien siitä ottamien lainausten määrä on niin suuri, että jokaisen epäilyksenalaisen kohdan oikea lukutapa on melko varmasti säilynyt jossakin näistä vanhoista lähteistä. Tätä ei voida sanoa mistään muusta vanhasta kirjasta koko maailmassa.”10
Ihmiset ja heidän kielensä
18, 19. Miksi Raamattu ei jäänyt vain niille kielille, joilla se alkujaan kirjoitettiin?
18 Kielet, joilla Raamattu alkujaan kirjoitettiin, olivat myös ajan oloon esteenä sen säilymiselle. Ensimmäiset 39 kirjaa kirjoitettiin pääasiassa hepreaksi, israelilaisten kielellä. Mutta hepreaa ei ole milloinkaan osattu laajalti. Jos Raamattu olisi jäänyt tuolle kielelle, se ei olisi koskaan vaikuttanut muihin kuin juutalaiseen kansaan ja joihinkin ulkomaalaisiin, jotka osasivat lukea sitä. 200-luvulla eaa. Raamatun heprealaista osaa alettiin kuitenkin kääntää kreikan kielelle niiden heprealaisten hyödyksi, jotka asuivat Aleksandriassa Egyptissä. Kreikka oli silloin kansainvälinen kieli. Ei-juutalaisillekin avautui näin mahdollisuus lukea heprealaista Raamattua.
19 Raamatun toisen osan kirjoittamisajan koittaessa puhuttiin kreikkaa yhä hyvin laajalti, ja siksi Raamatun viimeiset 27 kirjaa kirjoitettiin tuolla kielellä. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärtäneet kreikkaa. Siksi alkoi pian ilmaantua Raamatun sekä heprealaisen että kreikkalaisen osan käännöksiä noina ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina puhutuilla tavallisilla kielillä, joita olivat esimerkiksi syyria, kopti, armenia, gruusia, gootti ja etiopia. Rooman valtakunnan virallinen kieli oli latina, ja latinankielisiä käännöksiä valmistui niin runsaasti, että piti antaa määräys ”hyväksytyn käännöksen” tekemiseksi. Se valmistui noin vuonna 405 ja tuli tunnetuksi nimellä Vulgata (joka merkitsee ”kaikkialle levitettyä” tai ”yleistä”).
20, 21. Mitkä esteet olivat Raamatun säilymisen tiellä, ja miksi nämä voitettiin?
20 Raamattu säilyi siis monista esteistä huolimatta ajanlaskumme ensimmäisiin vuosisatoihin saakka. Sen kirjoittajat kuuluivat halveksittuihin ja vainottuihin vähemmistöihin, jotka elivät vaikeissa oloissa keskellä vihamielistä maailmaa. Se olisi jäljennettäessä voinut helposti vääristyä pahoin, mutta niin ei käynyt. Lisäksi Raamattu vältti vaaran jäädä vain joitakin tiettyjä kieliä puhuvien ihmisten saataville.
21 Miksi Raamatun säilyminen oli niin vaikeaa? Raamattu itse sanoo: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johannes 5:19) Tämän huomioon ottaen odottaisimme, että maailma suhtautuisi vihamielisesti julkaistuun totuuteen, ja tämä on osoittautunutkin todeksi. Miksi sitten Raamattu säilyi, kun niin monet muut julkaisut, jotka eivät kohdanneet samanlaisia vaikeuksia, joutuivat unhoon? Raamattu vastaa tähänkin. Se sanoo: ”Jehovan sana pysyy ikuisesti.” (1. Pietari 1:25) Jos Raamattu on todella Jumalan sana, niin mikään ihmisvoima ei voi tuhota sitä. Tämä tosiasia on pitänyt paikkansa aina tälle 1900-luvulle saakka.
22. Mikä muutos tapahtui ajanlaskumme 4. vuosisadan alussa?
22 Ajanlaskumme 4. vuosisadalla tapahtui kuitenkin jotain, mikä johti lopulta uusiin hyökkäyksiin Raamattua vastaan ja vaikutti suuresti Euroopan historian kulkuun. Vain 10 vuotta sen jälkeen kun Diocletianus yritti hävittää kaikki Raamatut, keisarivallan menettely muuttui ja ”kristillisyys” laillistettiin. 12 vuotta myöhemmin, vuonna 325, eräs Rooman keisari toimi puheenjohtajana Nikean ”kristillisessä” kirkolliskokouksessa. Miksi tämä näennäisesti suotuisa kehitys osoittautuisi vaaraksi Raamatulle? Saamme vastauksen seuraavassa luvussa.
[Alaviitteet]
a Tässä julkaisussa käytetään perinteisten lyhenteitten ”jKr.” ja ”eKr.” asemesta täsmällisempiä lyhenteitä ”ya.” (yleistä ajanlaskua) ja ”eaa.” (ennen ajanlaskumme alkua).
b Kaikki Kuolleenmeren läheisyydestä löytyneet käsikirjoitukset eivät täsmänneet säilyneen Raamatun tekstin kanssa yhtä hyvin. Joissakin oli melko monia poikkeamia eli tekstimuunnelmia. Nämä muunnelmat eivät kuitenkaan merkitse sitä, että tekstin olennainen merkitys on vääristynyt. Amerikan katolisessa yliopistossa toimivan Patrick W. Skehanin mukaan useimmissa niistä Raamatun tekstiä ”on muokattu uudelleen sen oman sisäisen logiikan perusteella, niin että se muotonsa puolesta laajenee, mutta pääsisällys pysyy samana – –. Perimmäisenä asenteena on selvästi kunnioitus pyhänä pidettyä tekstiä kohtaan, sellainen asenne, että (kuten me sen sanoisimme) Raamattua selitetään Raamatulla itse tekstiä välitettäessä.”8
Eräs toinen kommentaattori lisää: ”Kaikista epävarmoista seikoista huolimatta pysyy suurenmoisena tosiasiana se, että kaiken kaikkiaan teksti sellaisena kuin se meillä nyt on esittää rehellisesti joissakin tapauksissa jopa lähes 3000 vuotta sitten eläneiden kirjoittajien todelliset sanat, eikä meillä tekstin turmeltumisen perusteella ole mitään syytä vakavasti epäillä Vanhan testamentin sanoman paikkansapitävyyttä.”9
[Tekstiruutu s. 19]
Raamatun tekstin luotettavuus
Jotta ymmärtäisimme, miten hyvin Raamatun tekstin luotettavuus on vahvistettu, meidän tarvitsee vain verrata sitä muuhun antiikin ajoilta säilyneeseen kirjallisuuteen: Kreikan ja Rooman klassisiin kirjoituksiin. Suurin osa tästä kirjallisuudesta kirjoitettiin todellisuudessa Raamatun heprealaisten kirjoitusten valmistumisen jälkeen. Historia ei kerro mistään kreikkalaisia ja roomalaisia vastaan kohdistetuista kansanmurhayrityksistä, eikä heidän kirjallisuutensa säilymistä varjostanut vainon uhka. Huomaa kuitenkin, mitä professori F. F. Bruce sanoo:
”Caesarin Gallian sodasta (laadittu v. 58–50 eKr.) on olemassa useita käsikirjoituksia, mutta vain yhdeksän tai kymmenen on hyviä, ja vanhin on noin 900 vuotta Caesaria myöhemmältä ajalta.
”Liviuksen (59 eKr. – 17 jKr.) Rooman historian 142 kirjasta on säilynyt vain 35; tietomme niistä perustuvat enintään kahteenkymmeneen käsikirjoitukseen, joilla on jotain merkitystä, ja vanhinkin näistä, kirjoista III-VI katkelmia sisältävä käsikirjoitus, on peräisin vasta 300-luvulta.
”Tacituksen (n. v. 100) Historiaen neljästätoista kirjasta on säilynyt vain neljä ja puoli; Annalesin kuudestatoista kirjasta on kymmenen säilynyt kokonaisuudessaan ja kaksi osittain. Näiden hänen kahden suuren historiateoksensa olemassa olevien osien teksti nojautuu kokonaan kahteen käsikirjoitukseen, joista toinen on 800-luvulta ja toinen 1000-luvulta. – –
”Thukydideen (n. 460–400 eKr.) historiateoksen tuntemuksemme perustuu kahdeksaan käsikirjoitukseen, joista vanhin on noin vuodelta 900, ja muutamiin papyruspalasiin, jotka ovat suunnilleen kristillisen aikakauden alusta.
”Sama pitää paikkansa Herodotoksen (n. 488–428 eKr.) historiasta. Yksikään klassikkofilologi ei kuitenkaan kallistaisi korvaansa väitteelle, jonka mukaan Herodotoksen tai Thukydideen luotettavuus olisi epäilyksenalainen siksi, että heidän teostensa vanhimmat käsikirjoitukset, joista on meille mitään hyötyä, ovat alkuperäisiä yli 1300 vuotta myöhemmältä ajalta.” – The Books and the Parchments, s. 180.
Vertaa tätä siihen tosiasiaan, että Raamatun eri osista on olemassa tuhansia käsikirjoituksia. On myös löydetty sellaisia Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoituksia, jotka on tehty vajaan sadan vuoden kuluttua alkuperäisten kirjojen kirjoittamisesta.
[Kuva s. 13]
Heprealaiset olivat pieni kansakunta, jota voimakkaammat kansakunnat alituisesti uhkasivat. Tämä vanha kaiverrus esittää assyrialaisia viemässä joitakin heprealaisia vangeiksi
[Kuva s. 14]
Ennen kirjapainotaidon keksimistä Raamattua jäljennettiin käsin
[Kuva s. 16]
Nero teki kristittynä olemisesta rikoksen, josta seurasi kuolemanrangaistus
[Kuva s. 21]
Jesajan Kuolleenmeren kirjakäärön tutkiminen paljasti tämän kirjan säilyneen käytännöllisesti katsoen muuttumattomana yli 1000 vuotta
[Kuva s. 23]
Keisari Diocletianus epäonnistui Raamatun tuhoamisyrityksissään