Kuvat
Määritelmä: Tavallisesti kuvilla tarkoitetaan näkyviä esityksiä henkilöistä tai esineistä. Palvonnan kohteena oleva kuva on epäjumala. Kuvien edessä palvontatekoja suorittavat sanovat usein, että heidän palvontansa kohdistuu todellisuudessa kuvan edustamalle hengelle. Sellainen kuvien käyttö on tavallista monissa ei-kristillisissä uskonnoissa. New Catholic Encyclopedia (1967, VII osa, s. 372) sanoo roomalaiskatolisesta tavasta: ”Koska kuvan palvonnassa on kyse sen edustaman persoonan palvonnasta, voidaan samanlaista palvontaa, joka kuuluu tuolle persoonalle, osoittaa sitä edustavalle kuvalle.” Ei raamatullinen opetus.
Mitä Jumalan sana sanoo palvonnan kohteena käytettävien kuvien tekemisestä?
2. Moos. 20:4, 5, KR-38: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä [”älä kumarra niiden edessä äläkä palvo niitä”, NAB]. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.” (Kursivointi lisätty.) (Huomaa, että kielto koski kuvien tekemistä ja niiden edessä kumartamista.)
3. Moos. 26:1, KR-38: ”Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita [”pyhää patsasta”, UM], älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (Kuvia, joiden eteen ihmiset voisivat kumartua palvoen, ei pitänyt koskaan pystyttää.)
2. Kor. 6:16, KR-38: ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli.”
1. Joh. 5:21, UTN: ”Rakkaat lapset, varokaa epäjumalia [”epäjumalia”, KR-38, KR-1776; ”pysykää erossa vääristä jumalista”, KR-92].”
Voitaisiinko kuvia pitää vain apuvälineinä palvottaessa tosi Jumalaa?
Joh. 4:23, 24: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tosiaan etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Ne jotka turvautuvat kuviin pitäen niitä hartauden harjoituksen apukeinoina, eivät palvo Jumalaa ”hengessä”, vaan he ovat riippuvaisia siitä, mitä he voivat nähdä kirjaimellisilla silmillään.)
2. Kor. 5:7, KR-38: ”Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä [”näkemisen avulla”, UM].”
Jes. 40:18, KR-38: ”Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?”
Apt. 17:29, KR-38: ”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.”
Jes. 42:8, KR-92: ”Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville [”veistetyille esineille”, Dy].”
Tulisiko meidän kunnioittaa ”pyhimyksiä” välittäjinä itsemme ja Jumalan välillä ja käyttää kenties heidän kuviaan palvontamme apuvälineinä?
Apt. 10:25, 26, KR-92: ”Kun Pietari oli astumassa sisään, Cornelius tuli häntä vastaan ja kumartui hänen edessään maahan saakka. Mutta Pietari sanoi: ’Nouse, minä olen vain ihminen niin kuin sinäkin’, ja auttoi hänet ylös.” (Koska Pietari ei hyväksynyt henkilökohtaisesti läsnä ollessaan sellaista palvontaa, kannustaisiko hän meitä polvistumaan hänen kuvansa eteen? Ks. myös Ilm. 19:10.)
Joh. 14:6, 14, KR-38: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.’” (Jeesus ilmaisee tässä selvästi, että me voimme lähestyä Isää vain hänen välityksellään ja että meidän tulee esittää pyyntömme Jeesuksen nimessä.)
1. Tim. 2:5, KR-38: ”Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” (Tämä sulkee pois sen mahdollisuuden, että toiset palvelisivat välittäjän tehtävässä Kristuksen seurakunnan jäsenten hyväksi.)
Ks. myös aihetta ”Pyhimykset”, s. 282, 283.
Onko palvojilla ensisijaisesti mielessä kuvan edustama persoona, vai pidetäänkö joitakin kuvia toisia parempina?
Palvojien asenne on tärkeä harkittava asia. Miksi? Koska kuvan käyttö ratkaisee sen, onko se epäjumala vai ei.
Pitääkö palvoja jonkun persoonan yhtä kuvaa arvokkaampana tai tärkeämpänä kuin saman persoonan toista kuvaa? Jos pitää, niin palvojan mielessä on ennen kaikkea kuva, ei persoona. Miksi ihmiset tekevät pitkiä pyhiinvaellusmatkoja palvoakseen nimenomaisissa pyhäköissä? Eikö itse kuvalla ajatellakin olevan ”yliluonnollisia” voimia? Esimerkiksi kaniikki Yves Delaporten kirjoittamassa kirjassa Les Trois Notre-Dame de la Cathédrale de Chartres kerrotaan Ranskan Chartresin tuomiokirkossa olevista Marian kuvista: ”Nämä veistetyt, maalatut tai lasimaalauksissa esiintyvät kuvat eivät ole kaikki yhtä maineikkaita. – – Vain kolme niistä on todellisen palvonnan kohteita: Kryptan neitsyt, Pylvään neitsyt ja ’Belle Verrièren’ neitsyt.” Mutta jos palvojien mielessä olisi ennen kaikkea persoona, ei kuva, niin yhtä kuvaa pidettäisiin aivan yhtä hyvänä kuin toistakin.
Miten Jumala suhtautuu kuviin, joita palvotaan?
Jer. 10:14, 15, KR-38: ”Häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta, petosta on hänen valamansa kuva, eikä niissä henkeä ole. Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä.”
Jes. 44:13–19, KR-38: ”Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: ’Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean’. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: ’Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani’. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: ’Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!’”
Hes. 14:6, KR-92: ”Näin sanoo Herra Jumala: Kääntykää, luopukaa epäjumalistanne [”saastaisista epäjumalistanne”, UM], hylätkää iljetyksenne.”
Hes. 7:20, KR-38: ”Siitä tehtyjen korujen loistolla he ylpeilivät, siitä he tekivät kauhistavat kuvansa, iljetyksensä; sentähden minä teen sen heille saastaksi [”loaksi”, Väl; ”rojuksi”, KR-92].”
Miten meidän tulisi suhtautua kuviin, joita olemme saattaneet aikaisemmin kunnioittaa?
5. Moos. 7:25, 26, KR-38: ”Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeata ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen paulaan, sillä se on Herralle, sinun Jumalallesi, kauhistus. Äläkä vie sitä kauhistusta taloosi, ettet sinäkin samoin kuin se joutuisi vihittäväksi tuhon omaksi. Katso se inhottavaksi ja kauhistavaksi [”Sinun tulee ehdottomasti tuntea syvää inhoa sitä kohtaan, niin, inhoamalla inhota sitä”, UM].” (Vaikka Jehovan kansalla ei ole nykyään valtuutta tuhota toisille ihmisille kuuluvia kuvia, tämä Israelille annettu käsky esittää mallin siitä, miten heidän tulisi suhtautua sellaisiin hallussaan oleviin kuviin, joita he itse ovat saattaneet kunnioittaa. Vrt. Apt. 19:19.)
1. Joh. 5:21, KR-38: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia [”pysykää erossa vääristä jumalista”, KR-92].”
Hes. 37:23, KR-92: ”He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan – – heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa.”
Miten kuvien käyttö palvonnassa voisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme?
5. Moos. 4:25, 26, KR-38: ”Jos te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne jumalankuvan, minkämuotoisen kuvan hyvänsä [”jonkin epäjumalan”, Kx], ja siten teette sitä, mikä on pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä, ja vihoitatte hänet, niin minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, – – teidät tuhotaan kokonaan.” (Jumalan suhtautuminen ei ole muuttunut. Ks. Mal. 3:5, 6.)
1. Kor. 10:14, 20, KR-92: ”Rakkaat ystävät, pysykää siis erossa epäjumalien palvelemisesta. – – epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle, enkä halua teidän joutuvan yhteyteen pahojen henkien kanssa.”
Ilm. 21:8, KR-38: ”Pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema [”ikuinen kuolema”, JB, alav.].”
Ps. 115:4–8, KR-38: ”Heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.”