Tutkielmia henkeytetystä Raamatusta ja sen taustasta

9. tutkielma: Arkeologia ja Raamatun henkeytetty kertomus

Tutkielmassa tarkastellaan arkeologisia löytöjä ja vanhoja historiallisia asiakirjoja, jotka vahvistavat Raamatun kertomuksen.

1. a) Mitä tarkoitetaan Raamatun arkeologialla? b) Millaisia ihmiskäden tuotteita on kaivettu esiin?

RAAMATUN arkeologia on raamatullisten aikojen ihmisten ja tapahtumien tutkimista maasta löytyneiden kirjoitusten, työvälineiden, rakennusten ja muiden jäännösten avulla. Muinaisjäännösten etsimiseen entisaikojen raamatullisista paikoista on liittynyt paljon tutkimustyötä ja miljoonien maatonnien siirtoa. Löydetyt saviastiat, rakennusten rauniot, savitaulut, piirtokirjoitukset, asiakirjat, muistomerkit ja kiveen kirjoitetut aikakirjat ovat joitakin ihmiskäden tuotteita, jotka kertovat ihmisten toiminnasta ja elämästä.

2. Mitä merkitystä on Raamatun arkeologialla?

² 1900-luvun alkupuolelle tultaessa arkeologiasta oli luotu perusteellinen tieteenala, ja suuret eurooppalaiset ja amerikkalaiset yliopistot ja museot kustansivat retkikuntia Raamatun maihin. Näin arkeologit ovat löytäneet runsaasti tietoa, joka luo valoa raamatullisina aikoina vallinneisiin olosuhteisiin. Jotkin arkeologiset löydöt ovat todistaneet Raamatun oikeaperäiseksi ja osoittaneet sen olevan täsmällinen pienimmissäkin yksityiskohdissa.

ARKEOLOGIA JA RAAMATUN HEPREALAISET KIRJOITUKSET

3. Mitkä muinaiset rauniot ja asiakirjat vahvistavat, että muinaisessa Babyloniassa oli zikkurrateja?

³ Baabelin torni. Raamatun mukaan Baabelin torni oli mahtava rakennushanke. (1. Moos. 11:1–9) On kiinnostavaa, että arkeologit ovat muinaisen Babylonin raunioiden keskeltä ja ympäristöstä löytäneet useiden zikkurratien eli porraspyramidin muotoisten temppelitornien paikkoja, muun muassa raunioituneen Etemenankin temppelin, joka oli Babylonin muurien sisäpuolella. Tällaisia temppeleitä koskevissa vanhoissa asiakirjoissa on usein sanat: ”Sen huippu on ulottuva taivaisiin.” Kuningas Nebukadnessarin kerrotaan sanoneen: ”Minä korotin Etemenankin porrastornin niin, että sen huippu veti vertoja taivaille.” Eräässä katkelmassa kerrotaan tällaisen zikkurratin tuhosta seuraavin sanoin: ”Tämän temppelin rakentaminen loukkasi jumalia. Eräänä yönä he repivät sen mitä oli rakennettu. He hajottivat heidät ympäriinsä ja tekivät oudoksi heidän puheensa. Jatkamisen he estivät.”a

4. Mitä arkeologisia löytöjä on tehty Gihonilla, ja miten ne ehkä liittyvät Raamatun kertomukseen?

⁴ Gihonin lähteen vesitunnelit. Vuonna 1867 Charles Warren löysi Jerusalemin alueelta vesitunnelin, joka johti Gihonin lähteestä kohti kukkulaa, sekä kuilun, joka johti ylöspäin Daavidin kaupunkiin. Ilmeisesti tätä reittiä pitkin Daavidin miehet ensimmäisen kerran tunkeutuivat kaupunkiin. (2. Sam. 5:6–10) Vuosina 1909–11 koko Gihonin lähteestä alkava tunnelijärjestelmä puhdistettiin. Yhtä mahtavaa tunnelia, joka on keskimäärin 1,8 metriä korkea, oli hakattu 533 metriä kiinteän kallion läpi. Se johti Gihonista Tyropoionin laaksossa olevaan Siloamin lammikkoon (kaupungin sisäpuolelle), ja juuri se on ilmeisesti Hiskian rakentama. Tuon kapean tunnelin seinästä löydettiin muinaisheprealaisin kirjaimin tehty piirtokirjoitus. Siinä sanotaan osittain: ”Puhkaisu tapahtui näin: Kun [miehet] vielä [työskentelivät] hakuin edeten toisiaan kohti, ja kun puhkaistavaa seinämää oli jäljellä vielä kolme kyynärää, [kuului läpi] kun miehet huhuilivat toisilleen, sillä kalliossa oli (ylimääräistä hakattavaa) oikealla [ja vasemmalla.] Kun tunneli puhkaistiin, louhijat hakkasivat toisiaan kohti, hakku hakkua vastaan. Niin vesi saatiin virtaamaan säiliöaltaaseen 1200 kyynärän matka, ja kallion korkeus louhijain pään yläpuolella oli sata kyynärää.” Se oli tosiaan merkittävä insinööritaidon näyte noina aikoina!b – 2. Kun. 20:20; 2. Aikak. 32:30.

5. Mitä Karnakista löydettyjä arkeologisia todisteita on olemassa Siisakin hyökkäyksestä ja Raamatun paikannimistä?

⁵ Siisakin voittoreliefi. Egyptin kuningas Siisak mainitaan Raamatussa seitsemän kertaa. Koska kuningas Rehabeam hylkäsi Jehovan lain, Jehova salli Siisakin hyökätä Juudaan vuonna 993 eaa., mutta ei antanut hänen hävittää sitä kokonaan. (1. Kun. 14:25–28; 2. Aikak. 12:1–12) Viime aikoihin saakka näytti siltä, että vain Raamatussa kerrottiin tästä hyökkäyksestä. Sitten löydettiin isokokoinen dokumentti juuri siitä faraosta, jota Raamatussa sanotaan Siisakiksi (Šešonk I), nimittäin Karnakin (muinaisen Theban) suuren egyptiläisen temppelin eteläseinässä oleva vaikuttava hieroglyfi- ja kuvareliefi. Tuossa jättiläiskokoisessa reliefissä on kuvattuna egyptiläinen Amon-jumala, joka pitää oikeassa kädessään sirpinmuotoista miekkaa. Hän on tuomassa farao Siisakille 156 kahlehdittua palestiinalaista vankia, jotka on kiinnitetty köysillä hänen vasempaan käteensä. Kukin vanki edustaa kaupunkia tai kylää, jonka nimi on esitetty hieroglyfeillä. Vieläkin voidaan lukea ja tunnistaa muun muassa Rabbit (Joos. 19:20), Taanak, Bet-Sean ja Megiddo (Joos. 17:11), Sunem (Joos. 19:18), Rehob (Joos. 19:28), Hafaraim (Joos. 19:19), Gibeon (Joos. 18:25), Bet-Horon (Joos. 21:22), Aijalon (Joos. 21:24), Soko (Joos. 15:35) ja Arad (Joos. 12:14). Siinä viitataan myös ”Abramin peltoon”, mikä on varhaisin maininta Abrahamista egyptiläisissä asiakirjoissa.c

6, 7. Millainen on Meesan kiven historia, ja mitä tietoja siinä esitetään Israelin ja Moabin välisestä sodankäynnistä?

⁶ Meesan kivi. Vuonna 1868 saksalainen lähetyssaarnaaja F. A. Klein löysi merkittävän muinaisen piirtokirjoituksen Dhibanista (Dibonista). Sitä sanotaan Meesan kiveksi. Sen kirjoituksesta tehtiin valujäljennös, mutta beduiinit rikkoivat itse kiven, ennen kuin se voitiin siirtää. Suurin osa palasista saatiin kuitenkin takaisin, ja kivi on nykyään säilytteillä Louvressa Pariisissa, ja British Museumissa Lontoossa on siitä jäljennös. Se pystytettiin alun perin Diboniin Moabiin, ja siinä esitetään kuningas Meesan versio hänen kapinastaan Israelia vastaan. (2. Kun. 1:1; 3:4, 5) Siinä sanotaan: ”Minä (olen) Meesa, Kemosin . . . Mooabin kuninkaan, diibonilaisen poika. – – Omri, Israelin kuningas, vaivasi Mooabia monta vuotta [kirjaimellisesti ”päivää”], sillä Kemoš [Moabin jumala] oli vihastunut maahansa. Ja hänen poikansa seurasi häntä ja hänkin sanoi: ’Tahdon vaivata Mooabia.’ Minun aikanani hän (näin) sanoi, mutta minä olen saanut voiton hänestä ja hänen huoneestaan, kun taas Israel oli hävinnyt ikuisesti. – – Ja Kemoš sanoi minulle: ’Mene, ota Nebo Israelilta!’ Ja minä menin yöllä ja taistelin sitä vastaan aamun koitosta puolipäivään ja otin sen, löin sen kokonaan – –, ja minä otin sieltä Jahven – – [astiat] ja laahasin ne Kemošin eteen.”d Pane merkille, että viimeisessä virkkeessä mainitaan Jumalan nimi. Sen voi nähdä oheisessa Meesan kiven kuvassa. Se on tetragrammina kiven oikeassa reunassa 18. rivillä.

⁷ Meesan kivessä mainitaan myös seuraavat raamatulliset paikat: Atarot ja Nebo (4. Moos. 32:34, 38), Arnon, Aroer, Medeba ja Dibon (Joos. 13:9), Bamot-Baal, Bet-Baal-Meon, Jahas ja Kirjataim (Joos. 13:17–19), Beser (Joos. 20:8), Horonaim (Jes. 15:5) sekä Bet-Diblataim ja Kerijot (Jer. 48:22, 24). Se siis vahvistaa niiden olleen todellisia paikkoja.

8. Mitä Raamatussa kerrotaan Sanheribista, ja mitä on paljastunut hänen palatsinsa paikalla suoritetuissa kaivauksissa?

⁸ Kuningas Sanheribin särmiö. Raamatussa kerrotaan huomattavan yksityiskohtaisesti siitä, kun assyrialaiset hyökkäsivät maahan kuningas Sanheribin johdolla vuonna 732 eaa. (2. Kun. 18:13–19:37; 2. Aikak. 32:1–22; Jes. 36:1–37:38) Englantilainen arkeologi A. H. Layard suoritti vuosina 1847–51 kaivauksia Sanheribin suuren palatsin raunioilla Ninivessä muinaisen Assyrian alueella. Palatsissa havaittiin olleen noin 70 huonetta ja niiden seinillä veistettyjä laattoja yli 3000 metrin pituudelta. Sanheribin vuotuiset aikakirjat kirjoitettiin savilieriöihin tai -särmiöihin. Viimeinen, nähtävästi vähän ennen hänen kuolemaansa laadittu aikakirja on niin sanotussa Taylorin särmiössä, jota säilytetään British Museumissa, mutta Chicagon yliopiston itämaisella instituutilla on vielä parempi kopio särmiössä, joka löytyi muinaisen Niniven, Assyrian valtakunnan pääkaupungin, sijaintipaikan lähistöltä.

9. Mitä Raamatun kertomuksen mukaista Sanherib selostaa, mutta mitä hän ei mainitse ja miksi?

⁹ Sanherib esittää näissä viimeisissä aikakirjoissa oman kerskailevan versionsa Juudaan tekemästään hyökkäyksestä: ”Mitä tulee Hiskiaan, siihen juutalaiseen, hän ei alistunut minun ikeeseeni, minä piiritin 46 hänen vahvaa kaupunkiaan, muurein varustettua linnakettaan sekä lukemattomia niiden lähistöllä olleita pieniä kyliä ja valloitin (ne) hyvin tallattujen (maa)ramppien ja (niitä pitkin muurien) lähelle tuotujen muurinmurtajien avulla (samalla kun) jalkamiehet hyökkäsivät (käyttäen) tunneleita, aukkoja ja kaivantoja. Minä ajoin (niistä) ulos 200150 ihmistä, nuorta ja vanhaa, miestä ja naista, hevosia, muuleja, aaseja, kameleja, isoa ja pientä karjaa lukemattomat määrät, ja pidin (niitä) sotasaaliina. Hänet itsensä [Hiskian] minä suljin häkkilinnun tavoin Jerusalemiin, hänen kuninkaalliseen kaupunkiinsa. – – Hänen kaupunkinsa, jotka minä olin ryöstänyt, minä otin pois hänen maastaan ja luovutin ne Mitintille, Asdodin kuninkaalle, Padille, Ekronin kuninkaalle, ja Sillibelille, Gazan kuninkaalle. – – Hiskia itse – – lähetti minulle myöhemmin Niniveen, ylhäiseen kaupunkiini, paitsi 30 talenttia kultaa, myös 800 talenttia hopeaa, jalokiviä, antimonia, suuria punakivilohkareita, norsunluu-(upotuksin koristeltuja) sohvia, norsunluu(-upotuksin koristeltuja) nimedu-tuoleja, norsunnahkoja, eebenpuuta, puksipuuta (ja) kaikenlaisia kallisarvoisia aarteita, hänen (omia) tyttäriään, sivuvaimojaan, mies- ja naispuolisia soittajiaan. Hän lähetti (henkilökohtaisen) sanansaattajansa tuomaan pakkoveroa ja esittämään nöyrimmän tervehdyksensä orjana.”e Raamatussa vahvistetaan tästä Sanheribin Hiskialle asettamasta pakkoverosta nuo 30 talenttia kultaa, mutta siinä mainitaan vain 300 talenttia hopeaa. Lisäksi siinä osoitetaan, että tämä tapahtui ennen kuin Sanherib uhkasi Jerusalemia piirityksellä. Assyrian historiaa varten esittämässään väritetyssä selostuksessa Sanherib jättää tarkoituksellisesti mainitsematta Juudassa kärsimänsä murskatappion, kun Jehovan enkeli tuhosi yhtenä yönä 185000 hänen sotilastaan ja pakotti hänet pakenemaan takaisin Niniveen kuin piesty koira. Tämä Sanheribin särmiöön kirjoitettu kerskaileva asiakirja ilmaisee kuitenkin assyrialaisten tehneen laajan hyökkäyksen Juudaan, ennen kuin Jehova käänsi heidät takaisin heidän uhattuaan Jerusalemia. – 2. Kun. 18:14; 19:35, 36.

10, 11. a) Mitä ovat Lakiksen kirjeet, ja mikä niistä heijastuu? b) Miten ne tukevat Jeremian kirjoituksia?

¹⁰ Lakiksen kirjeet. Lakiksen kuuluisa linnoituskaupunki mainitaan Raamatussa yli 20 kertaa. Se sijaitsi noin 45 kilometriä Jerusalemista länsilounaaseen. Sen raunioilla on suoritettu paljon kaivauksia. Vuonna 1935 löydettiin kaksinkertaisen porttirakennelman vartiohuoneesta 18 ostrakonia eli saviastian kappaletta, joissa oli kirjoitusta (vuonna 1938 löydettiin vielä kolme lisää). Ne osoittautuivat muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitetuiksi kirjeiksi. Tästä 21 ostrakonin kokoelmasta käytetään nykyään nimeä Lakiksen kirjeet. Lakis oli Juudan viimeisiä linnoituksia, joka piti puoliaan Nebukadnessaria vastaan, kunnes se hävitettiin hiiltyneeksi rauniokasaksi vuosina 609–607 eaa. Kirjeistä heijastuu noina aikoina vallinnut hätätila. Näyttää siltä, että kirjeet on kirjoitettu Juudan joukkojen viimeisistä etuvartioasemista Jaušille, Lakiksessa olleelle sotapäällikölle. Yhdessä niistä (numerossa IV) sanotaan muun muassa: ”JHWH [tetragrammi, ”Jehova”] antakoon herrani nytkin kuulla hyviä uutisia. – – me tarkkailemme Lakiksen tulimerkkejä kaikkien niiden merkkien mukaan, jotka herrani antaa, koska emme näe Asekaa.” Tämä tukee voimakkaasti Jeremian 34:7:ää, jossa Lakiksen ja Asekan sanotaan olevan kaksi viimeistä jäljelle jäänyttä linnoitettua kaupunkia. Tämä kirje tuntuu osoittavan, että Aseka oli tuolloin kukistunut. Jumalan nimi tetragrammina esiintyy kirjeissä usein, mikä osoittaa juutalaisten käyttäneen tuohon aikaan nimeä Jehova jokapäiväisessä puheessaan.

¹¹ Toinen kirje (numero III) alkaa seuraavasti: ”JHWH [ts. Jehova] suokoon herrani kuulla uutisia rauhasta! – – Ja palvelijallesi on ilmoitettu seuraavaa: ’Armeijan päällikkö Konja, Elnatanin poika, on tullut mennäkseen Egyptiin, ja Hodavjalle, Ahian pojalle, ja tämän miehille hän on lähettänyt sanan, että saisivat [tarvikkeita] häneltä.’” Tämä kirje näyttää vahvistavan sen, että Juuda meni hakemaan apua Egyptistä, jolloin se rikkoi Jehovan käskyä ja joutui tuhon omaksi. (Jes. 31:1; Jer. 46:25, 26) Nimet Elnatan ja Hoosaja, jotka esiintyvät tämän kirjeen koko tekstissä, löytyvät myös Jeremian 36:12:sta ja 42:1:stä. Kolme muuta kirjeissä mainittua nimeä esiintyy myös Raamatun Jeremian kirjassa, nimittäin Gemarja, Neeria ja Jaasanja. – Jer. 32:12; 35:3; 36:10.f

12, 13. Mitä Nabunaidin aikakirjassa kuvaillaan, ja miksi se on erityisen arvokas?

¹² Nabunaidin aikakirja. 1800-luvun jälkipuoliskolla Bagdadin lähistöllä tehdyissä kaivauksissa löytyi monia savitauluja ja -lieriöitä, jotka selvensivät paljon muinaisen Babylonian historiaa. Yksi niistä oli erittäin arvokas asiakirja, jota sanotaan Nabunaidin aikakirjaksi ja joka on nyt British Museumissa. Babylonian kuningas Nabunaid oli hallitsijatoverinsa Belsassarin isä. Hän eli kauemmin kuin poikansa, joka surmattiin sinä yönä, jolloin persialaisen Kyyroksen sotajoukot valloittivat Babylonin 5. lokakuuta 539 eaa. (Dan. 5:30, 31) Nabunaidin aikakirja, hämmästyttävän tarkasti päivätty kertomus Babylonin kukistumisesta, auttaa saamaan selville, minä päivänä tämä tapaus sattui. Seuraavassa on käännettynä pieni osa Nabunaidin aikakirjasta: ”Tašritukuussa [tisrikuu (syys-lokakuu)], kun Kyyros hyökkäsi Akkadin armeijaa vastaan Opiksessa Tigriin varrella – – 14:ntenä päivänä Sippar valloitettiin ilman taistelua. Nabunaid pakeni. 16:ntena päivänä [11. lokakuuta 539 eaa. juliaanisen kalenterin tai 5. lokakuuta gregoriaanisen kalenterin mukaan] Gobryas (Ugbaru), Gutiumin käskynhaltija, ja Kyyroksen armeija menivät Babyloniin ilman taistelua. Jälkeenpäin Nabunaid pidätettiin Babylonissa, kun hän palasi (sinne). – – Arahšamnukuun [markesvankuu (loka-marraskuu)] 3:ntena päivänä [28. lokakuuta juliaanisen kalenterin mukaan] Kyyros meni Babyloniin, vihreitä oksia levitettiin hänen eteensä – ’rauhan’ (sulmu) tila saatettiin voimaan kaupungissa. Kyyros lähetti tervehdyksen kaikkialle koko Babyloniin. Gobryas, hänen käskynhaltijansa, asetti (ali)käskynhaltijoita Babyloniin.”g

¹³ Meedialaista Dareiosta ei mainita tässä aikakirjassa, eikä tästä Dareioksesta ole tähän mennessä löydetty mitään mainintaa ei-raamatullisista piirtokirjoituksista eikä häntä mainita missään Raamatun ulkopuolisissa historiallisissa asiakirjoissa ennen Josephuksen (ensimmäisellä vuosisadalla ya. eläneen juutalaisen historioitsijan) aikaa. Jotkut ovat siksi arvelleet, että hän saattaisi olla edellä esitetyssä kertomuksessa mainittu Gobryas. Vaikka Gobryasia koskevat tiedot näyttävätkin vastaavan Dareiosta koskevia tietoja, ei ole kiistattomia todisteita siitä, että kyseessä on sama henkilö.h Maallinen historia joka tapauksessa vahvistaa selvästi sen, että Kyyroksella oli keskeinen osa Babylonin valloituksessa ja että hän hallitsi sen jälkeen siellä kuninkaana.

14. Mitä kerrotaan Kyyroksen lieriössä?

¹⁴ Kyyroksen lieriö. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Kyyros alkoi hallita Persian maailmanvallan kuninkaana, hänen vuonna 539 eaa. suorittamansa Babylonin valloitus kirjoitettiin muistiin savilieriöön. Tätäkin huomattavaa todistuskappaletta säilytetään British Museumissa. Osa tekstin käännöksestä kuuluu seuraavasti: ”Minä olen Kyyros, maailman kuningas, suuri kuningas, laillinen kuningas, Babylonian kuningas, Sumerin ja Akkadin kuningas, (maan) neljän äären kuningas, – – minä palautin [eräille aikaisemmin nimetyille] Tigriin toisella puolella oleville pyhille kaupungeille, joiden pyhäköt ovat olleet raunioina pitkän aikaa, ne jumalankuvat, jotka (aikaisemmin) asuivat niissä ja pystytin niille pysyvät pyhäköt. Minä (myös) kokosin kaikki niiden (entiset) asukkaat ja annoin (heille) takaisin heidän asuinpaikkansa.”i

15. Mitä Kyyroksen lieriössä paljastetaan Kyyroksesta, ja miten se on sopusoinnussa Raamatun kanssa?

¹⁵ Kyyroksen lieriöstä siis ilmenee se kuninkaan politiikka, että hän palautti vankeudessa olleet kansat entisille asuinpaikoilleen. Sopusoinnussa tämän kanssa Kyyros julkaisi säädöksensä, että juutalaiset voivat palata Jerusalemiin ja rakentaa sinne uudelleen Jehovan huoneen. On kiinnostavaa, että Jehova oli 200 vuotta aikaisemmin profeetallisesti sanonut Kyyroksen olevan se, joka valloittaisi Babylonin ja saisi aikaan Jehovan kansan ennallistamisen. – Jes. 44:28; 45:1; 2. Aikak. 36:23.

ARKEOLOGIA JA RAAMATUN KREIKKALAISET KIRJOITUKSET

16. Mitä Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin liittyvää arkeologia on tuonut päivänvaloon?

¹⁶ Arkeologia on tuonut päivänvaloon monia kiinnostavia ihmiskäden tuotteita, jotka tukevat paitsi Raamatun heprealaisia kirjoituksia, myös Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytettyä kertomusta.

17. Miten arkeologia tukee Jeesuksen keskustelua verokysymyksestä?

¹⁷ Denaarin kolikko, jossa on Tiberiuksen päällekirjoitus. Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jeesus suoritti palveluksensa keisari Tiberiuksen hallituskaudella. Eräät Jeesuksen vastustajat yrittivät saada hänet ansaan esittämällä kysymyksen keisarille maksettavasta henkilöverosta. Kertomuksessa sanotaan: ”Huomattuaan heidän ulkokultaisuutensa hän sanoi heille: ’Miksi panette minut koetukselle? Tuokaa minulle denaari nähtäväksi.’ He toivat. Ja hän sanoi heille: ’Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?’ He sanoivat hänelle: ’Keisarin.’ Silloin Jeesus sanoi: ’Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.’ Ja he rupesivat ihmettelemään häntä.” (Mark. 12:15–17) Arkeologit ovatkin löytäneet hopeisen denaarin kolikon, jossa on kuvattuna keisari Tiberiuksen pää! Se laskettiin liikkeelle noin vuonna 15. Tämä sopii yhteen Tiberiuksen hallituskauden kanssa, joka alkoi vuonna 14, ja se tukee myös sitä kertomusta, jonka mukaan Johannes Kastajan palvelus alkoi Tiberiuksen 15. vuonna eli vuoden 29 keväällä. – Luuk. 3:1, 2.

18. Mitä Pontius Pilatukseen liittyvää on löydetty?

¹⁸ Piirtokirjoitus Pontius Pilatuksesta. Vuonna 1961 tehtiin ensimmäinen arkeologinen löytö, joka liittyy Pontius Pilatukseen. Kesareasta löydettiin kivilaatta, jossa luki latinan kielellä nimi Pontius Pilatus.

19. Mikä on yhä jäljellä Ateenassa vahvistuksena Apostolien tekojen 17:16–34:n näyttämöstä?

¹⁹ Areiopagi. Paavali piti yhden kuuluisimmista muistiin kirjoitetuista puheistaan Ateenassa vuonna 50. (Apt. 17:16–34) Eräät ateenalaiset olivat tarttuneet Paavaliin ja vieneet hänet Areiopagille. Areiopagi eli Areksen kukkula on paljas, kallioinen, yli 110 metriä korkea kukkula, joka sijaitsee aivan Ateenan Akropoliin luoteispuolella. Kallioon hakatut askelmat johtavat huipulle, missä voidaan vieläkin nähdä rosoisia, kallioon hakattuja penkkejä, jotka on asetettu ikään kuin neliön kolmeksi sivuksi. Areiopagi on yhä olemassa vahvistuksena Raamattuun kirjoitetun Paavalin historiallisen puheen näyttämöstä.

20. Mitä Tituksen riemukaari yhä todistaa ja miten?

²⁰ Tituksen riemukaari. Roomalaiset hävittivät Jerusalemin ja sen temppelin Tituksen johdolla vuonna 70. Seuraavana vuonna Titus vietti Roomassa triumfia eli voittojuhlaa yhdessä isänsä, keisari Vespasianuksen, kanssa. Seitsemääsataa valittua juutalaisvankia marssitettiin voittokulkueessa. Myös runsasta sotasaalista, muun muassa temppelin aarteita, kuljetettiin paraatissa. Tituksesta itsestään tuli keisari, hän toimi tuossa virassa vuosina 79–81, ja hänen kuolemansa jälkeen saatiin valmiiksi suuri muistomerkki, Tituksen riemukaari, joka vihittiin divo Tito (jumalaksi korotetulle Titukselle). Hänen triumfikulkueensa näkyy matalassa korkokuvassa, joka on veistetty riemukaaren käytävän molemmille puolille. Toiselle puolelle on kuvattu roomalaisia sotilaita kärjettömät keihäät käsissään ja laakeriseppele päässään kantamassa Jerusalemin temppelistä tuotua pyhää kalustoa. Joukossa ovat muun muassa seitsenhaarainen lampunjalka ja näkyleipäpöytä, jonka päällä voidaan nähdä pyhät trumpetit. Käytävän toisella puolella olevassa korkokuvassa esitetään voittoisa Titus seisomassa neljän hevosen vetämissä vaunuissa, joita Rooman kaupunkia edustava nainen ajaa.j Joka vuosi tuhannet matkailijat käyvät katsomassa tätä Tituksen riemukaarta, joka on yhä Roomassa äänettömänä todisteena Jeesuksen ennustuksen täyttymyksestä ja Jehovan tuomion kauhistavasta täytäntöönpanosta kapinalliselle Jerusalemille. – Matt. 23:37–24:2; Luuk. 19:43, 44; 21:20–24.

21. a) Miten arkeologiasta on ollut hyötyä yhdessä käsikirjoitusten löytymisen kanssa? b) Mikä on oikea suhtautumistapa arkeologiaan?

²¹ Samalla tavalla kuin vanhojen käsikirjoitusten löytyminen on auttanut Raamatun puhtaan, alkuperäisen tekstin ennallistamisessa, on lukuisten ihmiskäden aikaansaannosten löytyminen osoittanut toistuvasti, että Raamatun tekstissä esitetyt asiat ovat historiallisesti, kronologisesti ja maantieteellisesti luotettavia pienimpiä yksityiskohtia myöten. Olisi kuitenkin virhe päätellä arkeologian olevan yhtä mieltä Raamatun kanssa joka asiassa. On muistettava, että arkeologia ei ole erehtymätön tieteenala. Ihmiset tulkitsevat arkeologisia löytöjä, ja joskus tulkinnat ovat muuttuneet. Arkeologiasta on toisinaan etsimättäkin saatu tukea Jumalan sanan totuudellisuudelle. Edesmennyt sir Frederic Kenyon, joka toimi monia vuosia British Museumin johtajana ja pääkirjastonhoitajana, sanoi arkeologian lisäksi tehneen Raamatun ”ymmärrettävämmäksi esittäessään tarkempaa tietoa sen taustasta ja olosuhteista”.k Uskon täytyy kuitenkin perustua Raamattuun, ei arkeologiaan. – Room. 10:9; Hepr. 11:6.

22. Mitä todisteita tarkastellaan seuraavassa tutkielmassa?

²² Raamatussa itsessään on kiistattomia todisteita siitä, että se tosiaan on oikeaperäinen ”elävän ja pysyvän Jumalan sana”, kuten seuraavasta tutkielmasta voidaan havaita. – 1. Piet. 1:23.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 333]

Meesan kivi

Suurennos tetragrammista, joka esiintyy muinaisin kirjaimin oikeassa reunassa 18. rivillä

[Kuva s. 334]

Kuningas Sanheribin särmiö

[Kuva s. 335]

Nabunaidin aikakirja

[Kuva s. 336]

Denaarin kolikko, jossa on Tiberiuksen päällekirjoitus

[Kuva s. 337]

Tituksen riemukaari

[Kuvien lähdemerkinnät s. 337]

Valokuvat – 9. tutkielman kuvat lueteltuina sivunumeroittain:

sivu 333, Musée du Louvre, Pariisi;

sivu 334, Chicagon yliopiston itämaisen instituutin luvalla;

sivu 335, British Museumin johtokunnan luvalla;

sivu 336, British Museumin johtokunnan luvalla.