Kolmas luku

”Oikaiskaamme asiat”

Jesaja 1:10–31

1, 2. Keihin Jehova vertaa Jerusalemin ja Juudan hallitusmiehiä ja kansaa, ja miksi tämä on aiheellista?

JERUSALEMIN asukkaat saattavat olla taipuvaisia puolustelemaan itseään kuultuaan Jesajan 1:1–9:ään muistiin merkityn tuomion. He epäilemättä haluaisivat kiinnittää ylpeinä huomion kaikkiin niihin uhreihin, joita he uhraavat Jehovalle. Jakeissa 10–15 annetaan kuitenkin Jehovan musertava vastaus näin ajatteleville ihmisille. Se alkaa seuraavin sanoin: ”Kuulkaa Jehovan sana, te Sodoman käskijät. Ottakaa korviinne Jumalamme laki, te Gomorran kansa.” (Jesaja 1:10.)

² Sodomaa ja Gomorraa ei tuhottu ainoastaan kieroutuneiden sukupuolitapojen vuoksi vaan myös heidän kovasydämisyytensä ja pöyhkeytensä vuoksi (1. Mooseksen kirja 18:20, 21; 19:4, 5, 23–25; Hesekiel 16:49, 50). Jesajan kuulijoiden täytyy olla järkyttyneitä kuullessaan, että heitä rinnastetaan näiden kirottujen kaupunkien asukkaisiin.a Mutta Jehova näkee kansansa juuri sellaisena kuin se on, eikä Jesaja pehmennä Jumalan sanomaa ’kutkuttaakseen heidän korviaan’ (2. Timoteukselle 4:3).

3. Mitä Jehova tarkoittaa, kun hän sanoo ’saaneensa tarpeekseen’ kansan uhreista, ja miksi asia on näin?

³ Huomaa, mitä mieltä Jehova on kansansa harjoittamasta muodollisesta palvonnasta: ”’Mitä hyötyä minulle on monista teurasuhreistanne?’ sanoo Jehova. ’Olen saanut tarpeekseni kokonaispolttouhripässeistä ja syöttöeläinten rasvasta, enkä ole mieltynyt nuorten sonnien enkä uroskaritsojen enkä pukkien vereen.’” (Jesaja 1:11.) Kansa on unohtanut, että Jehova ei ole riippuvainen heidän uhreistaan (Psalmit 50:8–13). Hän ei tarvitse sitä, mitä ihmiset saattavat uhrata hänelle. Jos siis ihmiset kuvittelevat tekevänsä Jehovalle palveluksen antamalla puolisydämisesti uhreja, he ovat väärässä. Jehova käyttää voimakasta kielikuvaa. Ilmaus ”olen saanut tarpeekseni” voidaan kääntää myös ’olen kylläinen’ tai ’olen aivan täynnä’. Oletko koskaan syönyt vatsaasi niin täyteen, että pelkkä ruoan näkeminenkin inhottaa? Nuo uhrit herättivät Jehovassa samanlaisia tuntemuksia – hän oli perin pohjin tympääntynyt niihin!

4. Miten Jesajan 1:12 paljastaa, että kansan läsnäolo Jerusalemin temppelissä on hyödytöntä?

⁴ Jehova jatkaa: ”Kun te tulette yhä uudelleen nähdäksenne kasvoni, niin kuka teidän kädestänne tällaista on vaatinut, esipihojeni tallaamista?” (Jesaja 1:12.) Eikö Jehovan oma laki vaadi, että kansan pitää ’tulla nähdäkseen hänen kasvonsa’ eli olla läsnä hänen temppelissään Jerusalemissa? (2. Mooseksen kirja 34:23, 24.) Kyllä vaatii, mutta he tulevat sinne vain muodon vuoksi; puhdas palvonta on heille pelkkää rutiinia, eikä heillä ole puhtaita vaikuttimia. Jehovan silmissä heidän lukuisat käyntinsä hänen esipihoillaan eivät ole muuta kuin ”tallaamista”, ne vain kuluttavat lattiaa.

5. Muun muassa millaisia tapoja juutalaiset noudattavat palvonnassaan, ja miksi niistä on tullut ”taakka” Jehovalle?

⁵ Ei ihme, että Jehova käyttää nyt vielä voimakkaampaa kieltä! ”Lakatkaa jo tuomasta arvottomia viljauhreja. Suitsutus – se on minusta inhottavaa. Uusikuu ja sapatti, kokouksen kuuluttaminen – en voi sietää mitään maagisen voiman käyttöä juhlakokouksen yhteydessä. Sieluni on vihannut uusiakuitanne ja juhla-aikojanne. Niistä on tullut minulle taakka; olen väsynyt niiden kantamiseen.” (Jesaja 1:13, 14.) Viljauhrit, suitsutus, sapatit ja juhlakokoukset kuuluvat kaikki Jumalan Israelille antamaan lakiin. ”Uusienkuiden” osalta Laissa vain käsketään, että niitä pitää viettää, mutta niiden yhteyteen on vähitellen kehittynyt tervehenkisiä perinteitä (4. Mooseksen kirja 10:10; 28:11). Uuttakuuta pidetään kuukausittaisena sapattina, jolloin ihmiset pidättyvät työnteosta ja jopa kokoontuvat yhteen saamaan opetusta profeetoilta ja papeilta (2. Kuninkaiden kirja 4:23; Hesekiel 46:3; Aamos 8:5). Tällaiset tavat eivät ole vääriä. Ongelmana on se, että niitä noudatetaan vain näön vuoksi. Sitä paitsi juutalaiset turvautuvat ”maagiseen voimaan”, spiritistisiin tapoihin, samalla kun he noudattavat näennäisesti Jumalan lakia.b Siksi ne palvontateot, joita he Jehovalle suorittavat, ovat hänelle ”taakka”.

6. Missä mielessä Jehova on ”väsynyt”?

⁶ Entä miten Jehova saattoi olla ”väsynyt”? Hänellähän on ”dynaamisen energian runsaus – –. Hän ei väsy eikä uuvu.” (Jesaja 40:26, 28.) Jehova käyttää havainnollista kielikuvaa voidaksemme ymmärtää hänen tunteitaan. Oletko koskaan kantanut jotakin raskasta taakkaa niin pitkään, että olet tuntenut itsesi lopen uupuneeksi ja halunnut vain päästä siitä eroon? Juuri tällaisilta tuntuvat Jehovasta hänen kansansa ulkokultaiset palvontateot.

7. Miksi Jehova on lakannut kuuntelemasta kansansa rukouksia?

⁷ Jehova käsittelee nyt kaikkein yksityisintä ja henkilökohtaisinta palvontatekoa. ”Kun te levitätte kätenne, minä peitän silmäni teiltä. Vaikka esitätte monia rukouksia, minä en kuuntele; teidän kätenne ovat tulleet täyteen vuodatettua verta.” (Jesaja 1:15.) Käsien pitäminen ojennettuina kämmenet ylöspäin on anova ele. Jehovan silmissä tämä asento on menettänyt merkityksensä, koska kansan kädet ovat täynnä vuodatettua verta. Väkivalta rehottaa maassa. Heikkoja sorretaan yleisesti. Tällaisten väkivaltaisten, itsekkäiden ihmisten on irvokasta rukoilla Jehovaa ja pyytää siunausta. Ei ihme, että Jehova sanoo: ”Minä en kuuntele”!

8. Mihin erheeseen kristikunta nykyään syyllistyy, ja miten jotkut kristityt menevät samaan ansaan?

⁸ Kristikuntakaan ei ole meidän päivinämme saanut Jumalan suosiota toistamalla loputtomasti turhia rukouksia ja tekemällä muita uskonnollisia ’tekojaan’ (Matteus 7:21–23). On erittäin tärkeää, että me emme mene samaan ansaan. Toisinaan joku kristitty luisuu harjoittamaan vakavaa syntiä ja päättelee sitten, että jos hän vain pitää salassa sen, mitä hän tekee, ja lisää toimintaansa kristillisessä seurakunnassa, hänen tekonsa jotenkin kumoavat hänen syntinsä. Tällaiset nimelliset teot eivät miellytä Jehovaa. Hengelliseen sairauteen on vain yksi parannuskeino, kuten Jesajan kirjan seuraavista jakeista käy ilmi.

Hengellisen sairauden parannuskeino

9, 10. Miten tärkeää on puhtaus palvoessamme Jehovaa?

⁹ Jehova, sääliväinen Jumala, muuttaa nyt ilmaisutapaansa lämpimämmäksi, vetoavammaksi. ”Peseytykää, puhdistautukaa, poistakaa menettelyjenne pahuus silmieni edestä, lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, etsikää oikeutta, ojentakaa sortajaa, tuomitkaa isättömän pojan parhaaksi, ajakaa lesken asiaa.” (Jesaja 1:16, 17.) Tässä on yhdeksän käskyä. Ensimmäiset neljä ovat siinä mielessä kielteisiä, että ne liittyvät synnin poistamiseen. Loput viisi ovat myönteisiä tekoja, jotka tuovat Jehovan siunauksen.

¹⁰ Peseminen ja puhtaus ovat aina olleet olennainen osa puhdasta palvontaa (2. Mooseksen kirja 19:10, 11; 30:20; 2. Korinttilaisille 7:1). Jehova kuitenkin haluaa puhdistamisen ulottuvan syvemmälle, aivan hänen palvojiensa sydämeen asti. Tärkeintä on moraalinen ja hengellinen puhtaus, ja siihen Jehova tässä viittaa. Ensimmäiset kaksi käskyä jakeessa 16 eivät ole pelkkää toistoa. Muuan heprean kieliopin tuntija esittää sellaisen ajatuksen, että ensimmäinen niistä, ”peseytykää”, viittaa alkajaisiksi suoritettavaan puhdistamiseen, kun taas jälkimmäinen, ”puhdistautukaa”, viittaa jatkuviin ponnistuksiin tuon puhtauden säilyttämiseksi.

11. Mitä meidän pitää tehdä taistellessamme syntiä vastaan, ja mitä meidän ei koskaan pidä tehdä?

¹¹ Emme voi salata mitään Jehovalta (Job 34:22; Sananlaskut 15:3; Heprealaisille 4:13). Niinpä hänen käskynsä ”poistakaa menettelyjenne pahuus silmieni edestä” voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: pahan tekeminen on lopetettava. Tämä merkitsee sitä, että vakavia syntejä ei yritetä salata, koska se olisi itsessään synti. Sananlaskujen 28:13:ssa varoitetaan: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.”

12. a) Miksi on tärkeää ’opetella tekemään hyvää’? b) Miten varsinkin vanhimmat voivat soveltaa ohjeita ”etsikää oikeutta” ja ”ojentakaa sortajaa”?

¹² Voimme oppia paljon niistä myönteisistä teoista, joihin Jehova käskee ryhtymään Jesajan 1:17:ssä. Huomaa, että hän ei vain sano ”tehkää hyvää” vaan ”opetelkaa tekemään hyvää”. On tutkittava henkilökohtaisesti Jumalan sanaa, jotta voisi ymmärtää, mikä on hyvää Jumalan silmissä, ja haluaisi tehdä sitä. Edelleen Jehova ei vain sano ”tehkää oikeutta” vaan ”etsikää oikeutta”. Kokeneiden vanhintenkin on tutkittava perusteellisesti Jumalan sanaa, jotta he löytäisivät oikean toimintatavan joissakin monimutkaisissa asioissa. Jehovan seuraavan käskyn mukaisesti heillä on myös vastuu ’ojentaa sortajaa’. Nämä ovat tärkeitä ohjeita nykyisille kristityille paimenille, koska he haluavat suojella laumaa ”sortavilta susilta” (Apostolien teot 20:28–30).

13. Miten voimme nykyään soveltaa isätöntä poikaa ja leskeä koskevia käskyjä?

¹³ Kaksi viimeistä käskyä liittyvät niihin Jumalan kansaan kuuluviin, jotka ovat muita suojattomampia: orpoihin ja leskiin. Maailma on aivan liian kärkäs käyttämään hyväkseen tällaisia ihmisiä, eikä näin saa olla Jumalan kansan keskuudessa. Rakkaudelliset vanhimmat ’tuomitsevat’ seurakunnan isättömien poikien ja tyttöjen parhaaksi auttamalla heitä saamaan oikeutta ja suojelusta maailmassa, joka haluaa hyötyä heistä ja turmella heidät. Vanhimmat ’ajavat lesken asiaa’ tai, kuten kyseinen heprean ilmaus voidaan myös ymmärtää, ’taistelevat lesken puolesta’. Todellisuudessa kaikki kristityt haluavat suojella ja lohduttaa joukossamme olevia puutteenalaisia ja tehdä heille oikeutta, koska nämä ovat kallisarvoisia Jehovalle. (Miika 6:8; Jaakobin kirje 1:27.)

14. Mikä myönteinen sanoma välittyy Jesajan 1:16, 17:stä?

¹⁴ Miten voimakkaan, myönteisen sanoman Jehova antaakaan näiden yhdeksän käskyn välityksellä! Joskus ne, jotka kietoutuvat syntiin, saavat itsensä uskomaan, etteivät he yksinkertaisesti kykene toimimaan oikein. Tällaiset käsitykset ovat lannistavia. Ne ovat myös virheellisiä. Jehova tietää ja haluaa meidänkin tietävän, että hänen avullaan kuka tahansa syntinen voi lopettaa synnin harjoittamisen, kääntyä ja toimia sen sijaan oikein.

Sääliväinen, oikeudenmukainen vetoomus

15. Miten ilmaus ”oikaiskaamme asiat välillämme” ymmärretään toisinaan väärin, ja mitä se todellisuudessa tarkoittaa?

¹⁵ Jehova puhuu nyt vielä lämpimämmässä ja sääliväisemmässä sävyssä. ”’Tulkaahan ja oikaiskaamme asiat välillämme’, sanoo Jehova. ’Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tehdään valkoisiksi niin kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen kangas, ne tulevat sellaisiksi kuin villa.’” (Jesaja 1:18.) Kehotus, jolla tämä kaunis jae alkaa, on usein ymmärretty väärin. Esimerkiksi eräs englanninkielinen käännös käyttää ilmausta ”neuvotellaan asia selväksi”, ikään kuin molempien pitäisi tehdä myönnytyksiä, jotta päästäisiin sopimukseen (The New English Bible). Siitä ei ole kysymys. Jehovaa ei voida syyttää, etenkään siitä, miten hän kohtelee tätä kapinallista, ulkokultaista kansaa (5. Mooseksen kirja 32:4, 5). Tämä jae ei puhu tasaveroisten osapuolien välisestä keskustelusta, jossa tehdään kompromisseja, vaan istunnosta, jossa oikeus saatetaan voimaan. Jehova ikään kuin haastaa tässä Israelin oikeuteen.

16, 17. Mistä tiedämme, että Jehova on halukas antamaan anteeksi vakaviakin syntejä?

¹⁶ Tämä voi tuntua pelottavalta ajatukselta, mutta Jehova on verrattoman armollinen ja sääliväinen Tuomari. Hänen kykynsä antaa anteeksi on vailla vertaa (Psalmit 86:5). Vain hän voi pyyhkiä pois Israelin ”helakanpunaiset” synnit ja tehdä ne ”valkoisiksi niin kuin lumi”. Mitkään ihmisten ponnistelut, toimintatavat, uhrit tai rukoukset eivät voi poistaa synnin tahraa. Synnin voi pestä pois vain Jehovan anteeksianto. Jumala myöntää tällaisen anteeksiannon omilla ehdoillaan, joihin sisältyy aito, sydämestä lähtevä katumus.

¹⁷ Tämä totuus on niin tärkeä, että Jehova esittää sen uudestaan runollisena toisintona: ”karmosiininvärisistä” synneistä tulee kuin uutta, värjäämätöntä valkoista villaa. Jehova haluaa meidän tietävän, että hän tosiaan on syntien Anteeksiantaja, hyvin vakavienkin syntien, kunhan hän vain havaitsee meissä aitoa katumusta. Niiden, joiden on vaikea uskoa tämän koskevan heitä itseään, on hyvä ajatella Manassea ja muita vastaavia esimerkkejä. Hän teki kauhistuttavaa syntiä, vuosien ajan. Hän kuitenkin katui ja sai anteeksi. (2. Aikakirja 33:9–16.) Jehova haluaa meidän kaikkien, niidenkin jotka ovat tehneet vakavia syntejä, tietävän, ettei ole liian myöhäistä ’oikaista asioita’ hänen kanssaan.

18. Mitkä vaihtoehdot Jehova asettaa kapinallisen kansansa eteen?

¹⁸ Jehova muistuttaa kansaansa siitä, että heidän on tehtävä valinta. ”Jos osoitatte auliutta ja tosiaan kuuntelette, te saatte syödä maan hyvyyttä. Mutta jos kieltäydytte ja olettekin kapinallisia, miekka syö teidät, sillä niin on puhunut Jehovan suu.” (Jesaja 1:19, 20.) Jehova painottaa tässä asenteen merkitystä ja käyttää jälleen eloisaa kielikuvaa tehdäkseen asian selväksi. Juudalla on kaksi vaihtoehtoa: syödä tai tulla syödyksi. Jos he kuuntelevat ja tottelevat auliisti Jehovaa, he saavat syödä maan hyvää satoa. Jos he säilyttävät itsepintaisesti kapinallisen asenteensa, heidän vihollistensa miekka syö heidät! Tuntuu lähes uskomattomalta, että jokin kansa valitsisi mieluummin vihollistensa miekan kuin anteeksi antavalta Jumalalta saatavan armon ja hyvinvoinnin. Näin Jerusalem kuitenkin tekee, kuten Jesajan kirjan seuraavista jakeista käy ilmi.

Sururuno rakkaasta kaupungista

19, 20. a) Miten Jehova ilmaisee, että hän tuntee tulleensa petetyksi? b) Millä tavalla ’vanhurskaus majaili Jerusalemissa’?

¹⁹ Jerusalemin tämänhetkinen jumalattomuus käy ilmi koko laajuudessaan Jesajan 1:21–23:sta. Jesaja alkaa nyt lausua henkeytettyä suru- eli valitusrunoa: ”Oi kuinka onkaan uskollinen kaupunki tullut portoksi! Se oli täynnä oikeutta, siellä majaili vanhurskaus, mutta nyt murhaajat.” (Jesaja 1:21.)

²⁰ Kuinka pahasti tämä kaupunki, Jerusalem, onkaan hairahtunut! Se oli kerran uskollinen vaimo, mutta nyt siitä on tullut prostituoitu. Voisiko mikään ilmaista vaikuttavammin, miten pettyneeksi Jehova tuntee itsensä, kun hänen luottamuksensa on rikottu? Aiemmin tässä kaupungissa ”majaili vanhurskaus”. Milloin? Jo Abrahamin päivinä, ennen kuin Israelia oli olemassakaan, tätä kaupunkia sanottiin Salemiksi. Sitä hallitsi mies, joka oli sekä kuningas että pappi. Hänen nimensä oli Melkisedek, joka tarkoittaa ’vanhurskauden kuningasta’, ja ilmeisesti nimi sopi hänelle hyvin. (Heprealaisille 7:2; 1. Mooseksen kirja 14:18–20.) Noin tuhat vuotta Melkisedekin jälkeen Jerusalem nousi kukoistukseensa Daavidin ja Salomon kuninkuuden aikana. ”Siellä majaili vanhurskaus”, varsinkin silloin kun sen kuninkaat näyttivät kansalle esimerkkiä vaeltamalla Jehovan teitä. Jesajan päivinä nuo ajat ovat kuitenkin kaukainen muisto.

21, 22. Mitä tarkoitetaan kuonalla ja laimennetulla oluella, ja miksi Juudan johtajia on syytä kuvailla näin?

²¹ Näyttää siltä, että ongelma johtuu pitkälti kansan johtajista. Jesaja jatkaa valittaen: ”Hopeasikin on tullut kuonaksi. Vehnäoluesi on vedellä laimennettu. Ruhtinaasi ovat itsepäisiä ja varkaiden kumppaneita. Jokainen heistä rakastaa lahjusta ja tavoittelee lahjoja. Isättömän pojan parhaaksi he eivät tuomitse, eikä edes lesken oikeusasia pääse heidän eteensä.” (Jesaja 1:22, 23.) Kaksi havainnollista, nopeasti toisiaan seuraavaa kielikuvaa antaa käsityksen siitä, mitä on tulossa. Seppä kuorii sulatusuuninsa ääressä kuonan pois sulasta hopeasta ja heittää sen menemään. Israelin ruhtinaat ja tuomarit eivät muistuta hopeaa vaan kuonaa. Heidät täytyy heittää pois. Heillä ei ole sen enempää käyttöä kuin oluella, jota on laimennettu vedellä ja joka on menettänyt makunsa. Sellaisen juoman voi kaataa viemäriin!

²² Jae 23 osoittaa, miksi johtajia on syytä kuvailla näin. Mooseksen laki jalosti Jumalan kansaa ja asetti sen erilleen muista kansoista. Laki esimerkiksi velvoitti suojelemaan orpoja ja leskiä (2. Mooseksen kirja 22:22–24). Mutta Jesajan päivinä isättömällä pojalla ei juuri ole toivoa suotuisasta tuomiosta. Leski taas ei löydä ketään, joka edes ottaisi hänen asiansa käsiteltäväksi, saati sitten taistelisi hänen puolestaan. Ei, nämä tuomarit ja johtajat ovat liian kiireisiä ajaessaan omia etujaan: he havittelevat lahjuksia, tavoittelevat lahjoja ja toimivat varkaiden kumppaneina ilmeisestikin suojelemalla rikollisia ja antamalla samalla näiden uhrien kärsiä. Vielä pahempaa on se, että he ovat ”itsepäisiä” eli paatuneita väärässä menettelyssään. Tilanne on todella valitettava!

Jehova puhdistaa kansansa

23. Millaisia tunteita Jehovalla on vastustajiaan kohtaan?

²³ Jehova ei suvaitse tällaista vallan väärinkäyttöä loputtomasti. Jesaja jatkaa: ”Sen tähden lausuu tosi Herra, armeijoiden Jehova, Israelin Voimallinen: ’Ahaa! Minä vapautan itseni vastustajistani ja tahdon kostaa vihollisilleni.’” (Jesaja 1:24.) Jehovalle annetaan tässä kolme nimeä, jotka korostavat hänelle kuuluvaa herruutta ja hänen suunnatonta voimaansa. Huudahdus ”Ahaa!” tarkoittaa luultavasti sitä, että Jehovan sääliin on nyt sekoittunut päättäväisyyttä: hän aikoo toimia vihansa mukaan. Tähän on varmasti aihetta.

24. Millä tavoin Jehovan on tarkoitus puhdistaa kansansa?

²⁴ Ne jotka kuuluvat Jehovan omaan kansaan, ovat tehneet itsestään hänen vihollisiaan. He saavat Jumalan koston osakseen ansaitusti. Jehova ’vapauttaa’ itsensä heistä eli hankkiutuu heistä eroon. Merkitseekö tämä hänen nimikkokansansa perinpohjaista, lopullista hävittämistä? Ei merkitse, sillä Jehova sanoo edelleen: ”Ja minä tahdon kääntää käteni jälleen päällesi, ja minä sulatan pois kuonasi kuin lipeällä, ja minä tahdon poistaa kaikki jätetuotteesi.” (Jesaja 1:25.) Nyt Jehova käyttää kuvauksena metallinjalostusta. Entisaikoina sulattaja käytti usein lipeää, jotta kuona olisi saatu erotetuksi kallisarvoisesta metallista. Samoin Jehova, joka ei pidä kansaansa läpeensä pahana, ’kurittaa heitä sopivassa määrin’. Hän poistaa heistä vain ’jätetuotteet’ eli itsepäiset, epämieluiset ihmiset, jotka kieltäytyvät oppimasta ja tottelemasta.c (Jeremia 46:28.) Näillä sanoilla Jesajalla on etu kirjoittaa historiaa ennakolta.

25. a) Miten Jehova puhdisti kansansa vuonna 607 eaa.? b) Milloin Jehova puhdisti kansansa nykyaikana?

²⁵ Jehova tosiaan puhdisti kansansa poistamalla turmeltuneiden johtajien ja muiden kapinallisten kuonan. Vuonna 607 eaa., kauan Jesajan ajan jälkeen, Jerusalem tuhottiin ja sen asukkaat vietiin 70-vuotiseen pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Jumala teki paljon myöhemmin jotain tähän rinnastettavaa. Malakian 3:1–5:n ennustus, joka kirjoitettiin kauan Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, osoitti, että Jumala ryhtyisi uudestaan jalostustyöhön. Ennustus viittasi aikaan, jolloin Jehova Jumala tulisi hengelliseen temppeliinsä ’liiton sanansaattajansa’, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ilmeisesti tämä tapahtui ensimmäisen maailmansodan lopussa. Jehova tutki kaikki ne, jotka väittivät olevansa kristittyjä, ja erotti aidot vääristä. Millaisin tuloksin?

26–28. a) Miten Jesajan 1:26 täyttyi ensimmäisen kerran? b) Miten tämä ennustus on täyttynyt meidän aikanamme? c) Miten vanhimmat voivat hyötyä tästä ennustuksesta nykyään?

²⁶ Jehova vastaa: ”Minä tahdon tuoda sinulle jälleen tuomareita niin kuin ensin ja neuvonantajia niin kuin alussa. Tämän jälkeen sinua kutsutaan ’Vanhurskauden kaupungiksi’, ’Uskolliseksi kaupungiksi’. Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.” (Jesaja 1:26, 27.) Muinainen Jerusalem koki tämän ennustuksen ensimmäisen täyttymyksen. Kun pakkosiirtolaiset olivat palanneet rakkaaseen kaupunkiinsa vuonna 537 eaa., siellä oli jälleen samanlaisia uskollisia tuomareita ja neuvonantajia kuin menneisyydessä oli ollut. Profeetat Haggai ja Sakarja, pappi Joosua, kirjuri Esra sekä käskynhaltija Serubbabel opastivat ja ohjasivat takaisin palannutta uskollista jäännöstä kulkemaan Jumalan teitä. Mutta ennustuksella oli vieläkin tärkeämpi täyttymys 1900-luvulla.

²⁷ Vuonna 1919 Jehovan nykyinen kansa pääsi koetuksen ajasta. Se vapautettiin Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, hengellisestä orjuudesta. Uskollisen voidellun jäännöksen ja kristikunnan luopiopapiston välinen ero kävi selväksi. Jumala siunasi jälleen kansaansa ’tuomalla heille tuomareita ja neuvonantajia’, uskollisia miehiä, jotka eivät neuvo Jumalan kansaa ihmisten perinteiden vaan hänen Sanansa mukaan. Nykyään tällaisia miehiä on tuhansittain vähenevän ”pienen lauman” ja sen tovereiden, miljoonien jatkuvasti enenevien ”muiden lampaiden”, keskuudessa (Luukas 12:32; Johannes 10:16; Jesaja 32:1, 2; 60:17; 61:3, 4).

²⁸ Vanhimmat muistavat, että tarpeen tullen he toimivat ”tuomareina” seurakunnassa pitääkseen sen moraalisesti ja hengellisesti puhtaana ja oikaistakseen väärintekijöitä. He ovat hyvin kiinnostuneita hoitamaan asiat Jumalan tavalla ja jäljittelemään hänen armollista, tasapainoista oikeustajuaan. Useimmiten he kuitenkin toimivat ”neuvonantajina”. He eivät tietenkään ole ruhtinaita tai tyranneja, kaukana siitä. He yrittävät kaikin tavoin olla antamatta edes sellaista vaikutelmaa, että he ’hallitsisivat herroina niitä, jotka ovat Jumalan perintö’ (1. Pietarin kirje 5:3).

29, 30. a) Mitä Jehova ilmoittaa niille, jotka kieltäytyvät hyötymästä puhdistusprosessista? b) Missä mielessä kansa tulee ’häpeämään’ puitaan ja puutarhojaan?

²⁹ Entä Jesajan profetiassa mainittu ”kuona”? Mitä tapahtuu niille, jotka kieltäytyvät hyötymästä Jumalan puhdistusprosessista? Jesaja jatkaa: ”Ja kapinoivien ja syntisten romahdus tapahtuu samanaikaisesti, ja ne, jotka hylkäävät Jehovan, kohtaavat loppunsa. Sillä he häpeävät niitä mahtavia puita, joita te halusitte, ja te joudutte hämillenne niiden puutarhojen tähden, jotka olette valinneet.” (Jesaja 1:28, 29.) Ne jotka kapinoivat ja tekevät syntiä Jehovaa vastaan eivätkä ota ajoissa huomioon hänen profeettojensa varoitussanomia, tosiaankin kokevat ”romahduksen” ja ”kohtaavat loppunsa”. Tämä tapahtuu vuonna 607 eaa. Mutta mitä viittaukset puihin ja puutarhoihin tarkoittavat?

³⁰ Epäjumalanpalvelus on Juudan asukkaiden jatkuva ongelma. Puut, puutarhat ja lehdot liittyvät usein heidän turmeltuneisiin tapoihinsa. Esimerkiksi Baalin ja hänen puolisonsa Astoretin palvojat uskovat, että kuivana kautena nämä kaksi jumalaa ovat kuolleina haudassa. Saadakseen heidät heräämään ja yhtymään toisiinsa ja tekemään siten maan hedelmälliseksi nämä epäjumalanpalvelijat kokoontuvat harjoittamaan sukupuolisia kieroutumia lehdoissa tai puutarhoissa olevien ”pyhien” puiden alla. Kun sateet kastelevat maan ja se tulee hedelmälliseksi, nämä väärät jumalat saavat kunnian; epäjumalanpalvelijat tuntevat saaneensa vahvistuksen taikauskoisille käsityksilleen. Mutta kun Jehova aiheuttaa kapinallisten epäjumalanpalvelijoiden romahdusmaisen lopun, yksikään epäjumala ei suojele heitä. Nämä kapinoitsijat ”häpeävät” noita avuttomia puita ja puutarhoja.

31. Mitä sellaista epäjumalanpalvelijat kokevat, mikä on pahempaa kuin häpeä?

³¹ Epäjumalia palvovat Juudan asukkaat saavat kokea kuitenkin jotain pahempaa kuin häpeää. Nyt Jehova muuttaa tätä kuvausta vertaamalla epäjumalanpalvelijaa itseään puuhun. ”Teistä tulee kuin suuri puu, jonka lehvistö kuihtuu, ja kuin puutarha, joka on vailla vettä.” (Jesaja 1:30.) Lähi-idän kuumassa, kuivassa ilmastossa tämä on sattuva kuvaus. Yksikään puu tai puutarha ei voi säilyä elossa pitkään, jollei se saa jatkuvasti vettä. Kuivuneena tällainen kasvillisuus on erityisen herkkä syttymään tuleen. Jakeen 31 kuvaus onkin tälle luonnollinen jatko.

32. a) Kuka on ”tarmokas mies”, johon viitataan jakeessa 31? b) Missä mielessä hänestä tulee ”rohdin”, mikä ”kipinä” sytyttää hänet tuleen, ja mihin se johtaa?

³² ”Tarmokas mies on tuleva rohtimeksi ja hänen toimintansa tulos kipinäksi, ja ne molemmat kohoavat samalla kertaa liekkeinä ilmaan, eikä kukaan sammuta.” (Jesaja 1:31.) Kuka on tämä ”tarmokas mies”? Heprean ilmaus välittää tässä ajatuksen voimasta ja vauraudesta. Luultavasti se viittaa väärien jumalien äveriäisiin, itsevarmoihin kannattajiin. Niistä jotka hylkäävät Jehovan ja hänen puhtaan palvontansa, ei ole puutetta Jesajan päivinä, kuten ei meidänkään aikanamme. Jotkut näyttävät jopa menestyvän. Jehova kuitenkin varoittaa, että tällaiset miehet tulevat muistuttamaan rohdinta, karheita pellavakuituja, jotka ovat niin hauraita ja kuivia, että ne hajoavat jo pelkästä tulen kärystäkin (Tuomarit 16:8, 9). Epäjumalanpalvelijan toiminnan tulos – hänen epäjumalansa, rikkautensa tai mikä tahansa muu, mitä hän palvoo Jehovan sijasta – tulee olemaan kuin sytyttävä ”kipinä”. Sekä kipinän että rohtimen kuluttaa, hävittää tuli, jota kukaan ei voi sammuttaa. Mikään voima kaikkeudessa ei voi muuttaa Jehovan täydellisiä tuomioita.

33. a) Miten myös Jumalan varoitukset tulevasta tuomiosta ovat osoitus hänen armostaan? b) Mitä mahdollisuutta Jehova pitää nykyään tarjolla ihmiskunnalle, ja miten tämä liittyy jokaiseen meistä?

³³ Onko tämä viimeksi mainittu sanoma sopusoinnussa jakeen 18 armon ja anteeksiannon sanoman kanssa? Ilman muuta! Jehova on pannut palvelijansa kirjoittamaan muistiin tällaisia sanomia ja lausumaan niitä siksi, että hän on armollinen. Hänhän ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Pietarin kirje 3:9). Jokaisella nykyään elävällä tosi kristityllä on etu julistaa Jumalan varoitussanomia ihmiskunnalle, jotta ne, jotka katuvat, hyötyisivät hänen auliista anteeksiannostaan ja eläisivät ikuisesti. Jehova on todella huomaavainen antaessaan ihmiskunnalle tilaisuuden ’oikaista asiat’ hänen kanssaan ennen kuin on liian myöhäistä!

[Alaviitteet]