Sopiva tauotus

PUHE on tärkeää tauottaa sopivasti, olipa kyse esitelmästä tai kahdenkeskisestä keskustelusta. Ilman taukoja puhe muuttuu yhtämittaiseksi sanojen virraksi, josta ajatukset eivät erotu selkeästi. Sopiva tauotus auttaa hahmottamaan puhetta. Taukoja voidaan käyttää myös siten, että pääkohdat jäävät pysyvämmin kuulijoiden mieleen.

Mistä tietää, mihin tauot pitäisi sijoittaa? Kuinka pitkiä niiden tulisi olla?

Tauot välimerkkien kohdalla. Välimerkeillä on nykyään tärkeä osa kirjoitetussa kielessä. Ne voivat osoittaa, mihin toteamus tai kysymys päättyy. Joissakin kielissä niiden avulla erotetaan lainauksia muusta tekstistä. Välimerkit osoittavat, miten jokin lauseen osa liittyy sen toisiin osiin. Kun joku lukee tekstiä itsekseen, hän näkee välimerkit, mutta kun hän lukee ääneen toisille, hänen täytyy ilmaista ne äänellään. (Ks. aiheesta lisää 1. tutkielmasta ”Lukeminen täsmällistä”.) Jos välimerkin vaatiman tauon jättää pitämättä, kuulijoilla voi olla vaikeuksia ymmärtää kuulemaansa tai he saattavat ymmärtää merkityksen jopa väärin.

Välimerkkien lisäksi sopivaan tauotukseen vaikuttaa se, miten ajatukset esitetään lauseessa. Muuan kuuluisa muusikko on sanonut: ”En käsittele nuotteja sen paremmin kuin moni muu pianisti. Mutta tauot nuottien välissä – kas siinä se taito piilee!” Sama pätee puhumiseen. Sopivat tauot tekevät hyvin valmistamastasi puheesta vielä miellyttävämmän ja merkityksellisemmän.

Valmistauduttaessa lukemaan julkisesti voi olla hyödyllistä tehdä tekstiin merkintöjä. Vedä pieni pystyviiva kohtaan, jossa tulee pitää pieni, ehkä vain aavistuksenomainen tauko. Merkitse pitempi tauko kahdella vierekkäisellä pystyviivalla. Jos jokin kohta tuottaa sinulle ongelmia ja pidät tauon toistuvasti väärässä paikassa, tee kynällä merkkejä sitoaksesi vaikean kohdan sanat toisiinsa. Lue sitten lause alusta loppuun. Monet kokeneet puhujat käyttävät tätä menetelmää.

Jokapäiväisessä puheessa tauotus ei tavallisesti ole ongelma, koska ajatukset, jotka haluamme esittää, ovat meille tuttuja. Jos kuitenkin tapanasi on pitää taukoja tasaisin välein, vaikkei ajatus sitä vaatisi, puheestasi puuttuu voima eikä se ole selkeää. Tätä koskevia ehdotuksia on 4. tutkielmassa ”Sujuva esitys”.

Tauko ajatuksen vaihtumisen merkkinä. Siirryttäessä pääkohdasta toiseen tauko antaa yleisölle mahdollisuuden sulatella edellä sanottua, sopeutua tulevaan, havaita ajatuksen vaihtuminen ja käsittää selvemmin seuraavaksi esitettävä ajatus. Tauon pitäminen ajatuksen vaihtuessa on yhtä tärkeää kuin hidastaminen käännyttäessä risteyksessä toiselle kadulle.

Yksi syy, miksi jotkut puhujat kiiruhtavat ajatuksesta toiseen pitämättä taukoa, on se, että he yrittävät käsitellä liian paljon aineistoa. Toisilla se heijastaa heidän normaalia puhetapaansa. Ehkä kaikki heidän ympärillään puhuvat samalla tavoin. Se vähentää kuitenkin opetuksen tehoa. Jos sinulla on jotain kuulemisen ja muistamisen arvoista sanottavaa, varaa sen esittämiseen niin paljon aikaa, että ajatus tulee selvästi esiin. Ilman taukoja ajatuksia on mahdoton välittää selvästi.

Jos aiot puhua jäsennyksestä, aineiston pitäisi olla järjestetty siten, että pääkohtien väleihin tulevat tauot on helppo pitää oikeilla paikoillaan. Jos pidät käsikirjoituspuheen, merkitse kohdat, joissa pääkohta vaihtuu seuraavaan.

Ajatusten vaihtumista merkitsevät tauot ovat yleensä pitempiä kuin välimerkkien vaatimat tauot, mutteivät niin pitkiä, että esityksestä tulisi laahaava. Jos tauot venyvät liikaa, esityksestä saa sellaisen vaikutelman, että puhuja ei ole valmistautunut hyvin vaan miettii, mitä sanoisi seuraavaksi.

Painottava tauko. Painottava tauko on usein tehokeino. Se edeltää tai seuraa suhteellisen voimakasta lausuntoa tai kysymystä. Se antaa kuulijoille mahdollisuuden miettiä, mitä puhuja juuri sanoi, tai se synnyttää odotusta sen suhteen, mitä hän aikoo seuraavaksi sanoa. Näillä on eroa. Päätä, kumpi menetelmä sopii kuhunkin tilanteeseen, mutta pidä mielessäsi, että painottavat tauot tulee rajoittaa vain todella merkittäviin kohtiin. Muutoin ajatusten teho laimenee.

Kun Jeesus luki ääneen Raamatun kirjoituksia Nasaretin synagogassa, hän käytti taukoa tehokkaasti. Ensin hän luki valtuutuksensa profeetta Jesajan kirjakääröstä. Ennen kuin hän kuitenkaan sovelsi sitä, hän kääri kirjakäärön kokoon, ojensi sen takaisin palvelijalle ja istuutui. Kun sitten kaikkien synagogassa olevien silmät olivat kiinteästi kohdistuneet häneen, hän sanoi: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.” (Luuk. 4:16–21.)

Olosuhteiden vaatima tauko. Tauko voi olla tarpeen myös jonkin häiriön vuoksi. Kenttäpalveluksessa keskustelun voi joutua keskeyttämään liikenteen melun tai lapsen itkun takia. Kokouksissa puhetta voi ehkä jatkaa, kun korottaa ääntään, ellei häiriö ole liian vakava. Jos häiriö on kuitenkin merkittävä ja jatkuu pitkään, puhe on syytä keskeyttää hetkeksi, sillä yleisö ei kuitenkaan kuuntele. Käytä taukoja tehokkaasti siten, että ne auttavat kuulijoita hyötymään täysin niistä hyvistä asioista, joita haluat heille kertoa.

Kysymyksen jälkeen pidettävä tauko. Vaikka pitäisit puhetta, johon kuulijat eivät osallistu, on tärkeää antaa heidän vastata kysymyksiin mielessään. Jos esität kysymyksiä, joiden tarkoitus on saada yleisö pohtimaan, muttet pidä riittävän pitkiä taukoja niiden jälkeen, kysymysten arvo laskee suuresti.

Tauotus ei tietenkään ole tärkeää vain puhuttaessa lavalta vaan myös todistettaessa toisille. Jotkut ihmiset tuntuvat puhuvan tauotta. Jos huomaat sen olevan ongelmasi, pyri vilpittömästi edistymään. Keskustelutaitosi paranee, ja tehokkuutesi kenttäpalveluksessa kasvaa. Tauko merkitsee hetken hiljaisuutta, ja hiljaisuus puolestaan katkoo, painottaa, vaatii huomiota ja lepuuttaa korvaa.

Jokapäiväinen keskustelu on kaksisuuntaista ajatustenvaihtoa. Toiset ovat taipuvaisempia kuuntelemaan sinua, kun sinä kuuntelet heitä ja osoitat kiinnostusta sitä kohtaan, mitä he sanovat. Tämä vaatii riittävän pitkien taukojen pitämistä, jotta heillä on mahdollisuus ilmaista omia ajatuksiaan.

Kenttäpalveluksessa todistaminen on usein tuloksellisempaa, jos saamme viritettyä keskustelun. Monet todistajat ovat havainneet hyväksi esittää tervehdysten jälkeen asiansa ja tehdä sen jälkeen jonkin kysymyksen. He pitävät tauon antaakseen puhuteltavalle tilaisuuden vastata ja antavat myönteistä palautetta siitä, mitä tämä sanoo. Keskustelun aikana he voivat antaa puhuteltavan esittää ajatuksiaan monta kertaa. He tietävät, että tavallisesti ihmisiä on helpompi auttaa, jos tietää, mitä mieltä he ovat käsiteltävästä aiheesta. (Sananl. 20:5.)

Kaikki eivät tietenkään vastaa kysymyksiin myönteisesti. Se ei kuitenkaan estänyt Jeesusta antamasta riittävän pitkää suunvuoroa jopa vastustajilleen (Mark. 3:1–5). Se että ihmiselle annetaan tilaisuus puhua, kannustaa häntä ajattelemaan, ja hän saattaa sen johdosta paljastaa sydämensä. Yksi palveluksemme tarkoitus onkin vedota ihmisten sydämeen esittämällä heille Jumalan sanasta elintärkeitä asioita, joihin heidän täytyy ottaa kantaa (Hepr. 4:12).

Palveluksessa sopiva tauotus vaatii tosiaan taitoa. Kun taukoja käytetään tehokkaasti, ajatukset välittyvät selvemmin ja ne jäävät usein pysyvämmin mieleen.