Pääajatusten korostaminen

HYVÄ lukija ei ajattele pelkästään lukemaansa lausetta tai edes kappaletta, jossa lause on. Lukiessaan hän pitää mielessään koko aineiston pääajatukset. Tämä vaikuttaa siihen, mitä kohtia hän korostaa.

Ellei näin menetellä, esityksestä puuttuvat huippukohdat eikä mikään nouse selvästi esiin. Esityksen jälkeen voi olla vaikea muistaa siitä mitään erityistä kohtaa.

Pääajatusten oikea korostaminen tehostaa usein suuresti jonkin Raamatun kertomuksen lukemista. Se voi tuoda lisämerkitystä kappaleiden lukemiseen raamatuntutkistelussa ja seurakunnan kokouksessa. Ja se on erityisen tärkeää silloin, kun on kyse käsikirjoituspuheista, joita toisinaan pidetään konventeissamme.

Miten korostaa pääajatuksia? Oletetaan, että saat koulussa tehtäväksi lukea katkelman Raamatusta. Mitä kohtia sinun tulisi korostaa? Jos lukuaineisto kiertyy jonkin keskeisen ajatuksen tai tärkeän tapahtuman ympärille, se olisi hyvä nostaa esiin.

Sisälsipä katkelma runoutta, proosaa, sananlaskuja tai jonkin kertomuksen, kuulijat hyötyvät siitä, että se luetaan hyvin (2. Tim. 3:16, 17). Jotta siinä voisi onnistua, täytyy ottaa huomioon sekä luettavat jakeet että kuulijat.

Jos sinun on määrä lukea ääneen raamatuntutkistelussa tai seurakunnan kokouksessa, mitkä kohdat aineistossa ovat pääajatuksia, joita tulisi korostaa? Pidä pääajatuksina vastauksia, jotka annetaan painettuihin kysymyksiin. Korosta myös ajatuksia, jotka liittyvät siihen väliotsikkoon, jonka alla aineisto on.

Kun pidetään puheita seurakunnalle, ei ole suositeltavaa laatia niitä sanasta sanaan. Joskus konventeissa tietyt puheet pidetään käsikirjoituksesta, koska siten aineisto tulee käsiteltyä samalla tavoin kaikissa konventeissa. Jotta puhuja osaisi korostaa käsikirjoituspuheen pääajatuksia, hänen täytyy ensin eritellä aineistoa huolellisesti. Hänen olisi pystyttävä tunnistamaan pääkohdat. Ne eivät välttämättä ole kohtia, jotka hänen mielestään ovat mielenkiintoisia, vaan ydinajatuksia, joita aineistossa kehitellään. Välillä pääajatus esitetään ytimekkäänä toteamuksena, joka johdattelee johonkin kertomukseen tai todisteluketjuun. Useimmiten painokas toteamus esitetään kuitenkin sitä tukevien todisteiden jälkeen. Kun puhuja on tunnistanut nämä pääkohdat, hänen tulisi merkitä ne käsikirjoitukseen. Tavallisesti niitä on vain muutama, tuskin neljää viittä enempää. Sitten hänen täytyy harjoitella lukemaan käsikirjoitus siten, että kuulijat tunnistavat ne helposti. Ne ovat puheen huippukohtia. Jos hän korostaa puheen pääajatuksia oikein, ne jäävät todennäköisemmin mieleen. Tämän pitäisi olla puhujan tavoite.

Pääkohtia voi korostaa monin eri tavoin. Sen voi tehdä esimerkiksi lisäämällä innostusta tai tunnetta, muuttamalla puhenopeutta tai käyttämällä tilanteeseen sopivia eleitä.