Äänenvaihtelu

AJATUSTEN yksinkertainen painottaminen auttaa kuulijoitasi ymmärtämään, mitä sanot. Mutta vaihtelemalla taitavasti äänen voimakkuutta ja korkeutta sekä puhenopeutta teet puheesta nautittavamman kuunnella. Lisäksi se voi osoittaa kuulijoille, mitä tunteita aineisto sinussa herättää. Sinun suhtautumisesi aineistoon voi vaikuttaa siihen, mitä tunteita se herättää toisissa. Tämä pätee sekä puhuttaessa suurelle yleisölle lavalta että yksilöille kenttäpalveluksessa.

Ihmisääni on ihmeellinen, monipuolinen instrumentti. Oikein käytettynä se elävöittää puhetta, koskettaa sydäntä, herättää tunteita ja kannustaa toimintaan. Tämä ei kuitenkaan onnistu vain merkitsemällä muistiinpanoihin, missä kohdissa muutetaan äänen voimakkuutta tai korkeutta tai vaihdetaan puhenopeutta. Silloin äänenvaihtelu kuulostaisi keinotekoiselta. Sen sijaan että se toisi esitykseen eloa ja väriä, se saattaisi tuntua kuulijoista epämiellyttävältä. Oikea äänenvaihtelu kumpuaa sydämestä.

Viisaasti käytettynä äänenvaihtelu ei kiinnitä tarpeetonta huomiota puhujaan vaan auttaa yleisöä tavoittamaan käsiteltävän aiheen hengen.

Muuta äänenvoimakkuutta. Yksi tapa vaihdella ääntä on muuttaa sen voimakkuutta. Tämä ei kuitenkaan merkitse äänenvoimakkuuden monotonisen säännöllistä, koneellista lisäystä ja vähennystä. Se vääristäisi ajatuksen. Jos ääntä korottaa liian usein, se alkaa kuulostaa epämiellyttävältä.

Äänenvoimakkuuden tulisi sopia aineistoon. Onpa kyse kiireellisestä käskystä, kuten Ilmestyksen 14:6, 7:ssä tai 18:4:ssä, tai vakaumuksellisesta lausumasta, kuten 2. Mooseksen kirjan 14:13, 14:ssä, ääntä on syytä korottaa sopivasti. Samoin jos Raamatusta lukee voimakkaita tuomiojulistuksia, esimerkiksi Jeremian 25:27–38:aa, pystyy tietyt kohdat nostamaan esiin vaihtelemalla äänenvoimakkuutta.

Ota huomioon myös tavoitteesi. Haluatko kannustaa kuulijoita toimintaan tai saada pääkohdat erottumaan? Lisäämällä äänenvoimakkuutta arvostelukykyisesti voidaan nämä tavoitteet saavuttaa. Pelkän äänenvoimakkuuden lisääminen voi toisaalta tehdä tavoitteen tyhjäksikin. Miten niin? Koska aineisto saattaa voiman sijaan vaatia lämpöä ja tunnetta. Tästä enemmän 11. tutkielmassa.

Tarkkanäköisesti käytettynä äänen hiljentäminen voi herättää odotusta. Heti sen jälkeen ääneen on kuitenkin yleensä lisättävä intensiteettiä. Puhumalla hiljempaa ja lisäämällä intensiteettiä voi ilmaista huolta tai pelkoa. Hiljaisempi äänenvoimakkuus voi myös osoittaa, että käsiteltävä kohta ei ole yhtä tärkeä kuin sitä edeltävä ja seuraava aineisto. Jos kuitenkin äänenvoimakkuus on hiljainen koko ajan, se voi viitata siihen, että puhuja on epävarma tai hän ei ole täysin vakuuttunut asiastaan tai kiinnostunut aiheesta. Hyvin pehmeitä äänensävyjä on selvästikin käytettävä harkiten.

Muuta puhenopeutta. Jokapäiväisessä puheessa sanat virtaavat spontaanisti sitä mukaa kuin ilmaisemme ajatuksiamme. Kun innostumme, puhenopeutemme yleensä kasvaa. Kun haluamme toisten muistavan tarkalleen, mitä sanomme, puhumme hitaammin.

Kokemattomat puhujat kuitenkaan harvoin vaihtelevat puhenopeuttaan. Syynä on se, että he miettivät liian tarkkaan sanamuotoja ja kirjoittavat kenties kaiken muistiin sanasta sanaan. Ja vaikka he eivät pitäisikään puhetta käsikirjoituksesta, he ovat saattaneet käytännössä opetella sanat ulkoa. Sen johdosta he puhuvat kaiken samalla nopeudella. Tämän heikkouden voi voittaa opettelemalla puhumaan jäsennyksestä.

Vältä lisäämästä puhenopeutta niin äkisti, että se muistuttaa kaikessa rauhassa tassuttelevaa kissaa, joka säntää äkisti tiehensä havaitessaan koiran. Älä myöskään koskaan puhu niin nopeasti, että lausumisesi kärsii.

Nopeudenvaihtelussa ei ole kyse vain vauhdin lisäämisestä ja hidastamisesta tasaisin välein. Se ei tehostaisi vaan päinvastoin heikentäisi esitystä. Nopeudenvaihtelun tulee niveltyä käsiteltävään aineistoon, tunteisiin joita haluaa välittää, ja tavoitteeseen. Pidä puhenopeus kohtuullisena. Kun sinun pitää ilmaista innostusta, lisää puhenopeutta, aivan niin kuin tekisit jokapäiväisessä elämässä. Tee samoin silloin, kun käsittelet vähemmän tärkeitä kohtia tai kertovia osuuksia, joissa yksityiskohdat eivät ole oleellisia. Se tuo esitykseen vaihtelua ja estää sitä tulemasta liian raskaaksi. Painavammat todistelut sekä pää- ja huippukohdat vaativat sitä vastoin tavallisesti hitaampaa tempoa.

Vaihtele äänen korkeutta. Kuvittele joku soittamassa tunnin verran jotain instrumenttia. Hän soittaa koko ajan yhtä nuottia – ensin kovaa, sitten pehmeästi, välillä nopeasti, sitten hitaasti. Voimakkuus ja tempo tosin vaihtelevat, mutta koska sävelkorkeus pysyy samana, ”musiikki” ei kuulosta järin miellyttävältä. Monotoninen puheääni ei sekään miellytä korvaa.

Sävelkorkeuden merkitys vaihtelee eri kielissä. Korko- eli sävelkielissä, kuten kiinassa, sävelkorkeuden muuttuminen voi vaihtaa sanan merkityksen. Mutta sellaisissakin kielissä puhuja pystyy tuomaan äänellään esitykseen vaihtelua monin tavoin. Hän voi laajentaa äänensä sävelasteikkoa muuttamatta äänten suhteita toisiinsa, jolloin hän voi saada korkeat äänet korkeammiksi ja matalat matalammiksi.

Muissakin kielissä sävelkorkeuden muuttamisella saatetaan ilmaista monenlaisia asioita. Esimerkiksi ajatuksia voidaan painottaa nostamalla hieman äänenkorkeutta ja lisäämällä vastaavasti voimakkuutta. Sävelkorkeutta vaihtamalla saatetaan joskus osoittaa myös kokoa tai etäisyyttä. Joissakin kielissä käytetään nousevaa intonaatiota kysymyslauseiden lopussa. Toisissa taas intonaatio on laskeva.

Kiihtymys ja innostus ilmaistaan joskus nostamalla sävelkorkeutta (korkokielissä se voi vaatia tavallista laajemman asteikon käyttämistä). Suru ja huoli vaativat ehkä matalampaa ääntä (korkokielissä kapeampaa asteikkoa). Tällaiset tunteet auttavat puhujaa koskettamaan sydäntä. Kun haluat ilmaista niitä, älä pelkästään lausu sanoja. Osoita äänelläsi, että myös tunnet sanojen mukaisella tavalla.

Perustan laskeminen. Mistä sitten äänenvaihtelu alkaa? Siitä, mitä aineistoa puheeseen valitaan. Jos puhe sisältää pelkästään todistelua ja kehotuksia, esityksestä on vaikea saada kovin vaihtelevaa. Erittele siksi jäsennystäsi ja pidä huoli siitä, että sinulla on ainekset värikkääseen, sisällökkääseen esitykseen.

Oletetaanpa, että puheesi alkaa tuntua sinusta laahaavalta ja kaipaat siihen vaihtelua. Mikä avuksi? Vaihda esitystapaa. Yksi keino on pelkän puhumisen sijaan avata Raamattu, pyytää kuulijoita tekemään samoin ja lukea jokin kohta. Voit myös vaihtaa väittämän kysymykseksi ja pitää sen jälkeen painottavan tauon. Sisällytä puheeseen lyhyt kuvaus. Nämä ovat kokeneiden puhujien suosimia menetelmiä, mutta olipa sinulla kokemusta minkä verran tahansa, sinä voit soveltaa samoja ideoita työstäessäsi aineistoa.

Äänenvaihtelua voitaisiin sanoa puheen mausteeksi. Kun valitset oikean mausteen ja käytät sitä sopivasti, saat esille aineiston kaikki aromit ja yleisö nauttii siitä.