20. TUTKIELMA
Tehokas johdatus raamatunkohtiin
SEURAKUNNAN kokouksissa annettava opetus perustuu Raamattuun. Kenttäpalveluksessakin raamatunkohdat ovat avainasemassa esityksissämme. Se missä määrin niistä on hyötyä, riippuu kuitenkin osittain siitä, miten tehokkaasti johdattelemme niihin.
Ei riitä, että vain mainitsemme raamatunkohdan ja pyydämme toista lukemaan sen kanssamme. Johdatellessasi raamatunkohtaan pidä mielessäsi kaksi päämäärää: 1) herättää odotusta ja 2) kohdistaa huomio syyhyn, jonka vuoksi raamatunkohta on valittu. Nämä päämäärät voi saavuttaa eri tavoin.
Esitä kysymys. Kysymys on tehokkaimmillaan silloin, kun kuulijat eivät suoralta kädeltä tiedä vastausta. Pyri muotoilemaan kysymys siten, että se saa ihmiset ajattelemaan. Jeesus teki näin. Kun fariseukset tulivat hänen luokseen temppelissä ja panivat julkisesti koetukselle sen, miten hän ymmärsi Raamatun kirjoituksia, Jeesus kysyi heiltä: ”Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” He vastasivat: ”Daavidin.” Sitten Jeesus kysyi: ”Kuinka sitten Daavid henkeytyksestä kutsuu häntä ’Herraksi’?” Seuraavaksi hän lainasi psalmia 110:1. Fariseukset jäivät sanattomiksi. Ihmisjoukko kuunteli häntä kuitenkin mielellään. (Matt. 22:41–46.)
Kenttäpalveluksessa voisit käyttää esimerkiksi seuraavanlaisia johdattelevia kysymyksiä: ”Meillä kummallakin on oma nimi, mutta onko Jumalalla nimeä? Vastaus löytyy 2. Mooseksen kirjan 6:3:sta.” ”Tuleeko ihmiskunta koskaan elämään yhden hallituksen alaisuudessa? Katsokaapa, miten tähän vastataan Danielin 2:44:ssä.” ”Puhutaanko Raamatussa tosiaan nykyisistä olosuhteista? Sanokaapa, tuntuvatko 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä kuvaillut olot tutuilta.” ”Loppuvatko kärsimykset ja kuolema koskaan? Raamattu vastaa siihen Ilmestyksen 21:4, 5:ssä.”
Kun pidetään puhetta, kysymysten taitava käyttö raamatunkohtiin johdateltaessa voi saada kuulijat pohtimaan tuttujakin kohtia uudessa valossa. Mutta se saattaa riippua siitä, herättävätkö kysymykset tosiaan heidän kiinnostuksensa. Vaikka aihe sinänsä kiinnostaisi heitä, heidän ajatuksensa saattavat lähteä harhailemaan, jos he ovat kuulleet luettavat kohdat aiemmin jo moneen kertaan. Tämän estämiseksi aiheeseen on paneuduttava riittävästi, mikäli esityksen halutaan vetoavan kuulijoihin.
Esitä ongelma. Yksi tapa on mainita jokin ongelma ja näyttää sitten raamatunkohta, joka liittyy sen ratkaisuun. Älä lupaa kuulijoille enempää kuin he saavat. Usein raamatunkohdassa ei esitetä koko ratkaisua. Voisit kuitenkin kehottaa kuulijoita miettimään raamatunkohdan lukemisen aikana, mitä apua siinä annetaan ongelmasta selviämiseksi.
Samalla tavoin voisit mainita jumalista käytöstä koskevan periaatteen ja valaista sitten sen noudattamisen viisautta jonkin Raamatun kertomuksen avulla. Mikäli raamatunkohdassa on kaksi seikkaa (tai useampia), jotka liittyvät käsiteltävään asiaan, jotkut puhujat pyytävät kuulijoita tähyilemään niitä. Jos ongelma tuntuu kuulijoille liian visaiselta, voit auttaa heitä esittämällä muutamia vaihtoehtoja ja antamalla sitten raamatunkohdan ja sen sovelluksen vastata kysymykseen.
Lainaa Raamattua auktoriteettina. Jos olet jo herättänyt kiinnostusta aiheeseen ja esittänyt siitä yhden tai useamman ajatuksen, voisit johdatella raamatunkohtaan yksinkertaisesti sanomalla: ”Huomaa, mitä Jumalan sana sanoo tästä.” Tämä osoittaa, miksi seuraavaksi luettava lausunto on arvovaltainen.
Jehova käytti sellaisia miehiä kuin Johannesta, Luukasta, Paavalia ja Pietaria kirjoittamaan Raamattua, mutta he olivat vain kirjoittajia; Jehova on sen Tekijä. Etenkin puhuttaessa ihmisille, jotka eivät ole tutkineet Pyhää Raamattua, sillä, että sanoo raamatunkohtien olevan esimerkiksi Pietarin tai Paavalin kirjoittamia, ei ehkä ole samaa painoarvoa kuin mainitsemalla niiden olevan Jumalan sanaa. On huomionarvoista, että Jehova käski joissakin tilanteissa Jeremiaa käyttämään julistuksissa seuraavaa johdantoa: ”Kuulkaa Jehovan sana.” (Jer. 7:2; 17:20; 19:3; 22:2.) Käytämmepä raamatunkohtiin johdatellessamme Jehovan nimeä tai emme, meidän tulisi pyrkiä osoittamaan, että Raamattu on hänen sanansa, ennen kuin päätämme esityksemme.
Ota huomioon tekstiyhteys. Tekstiyhteys on syytä ottaa huomioon, ennen kuin ratkaisee, miten esitellä raamatunkohta. Joskus tekstiyhteyden voi mainita suoraan, mutta se voi vaikuttaa johdantoon myös muilla tavoin. Esimerkiksi esittäisitkö samanlaisen johdannon Jumalaa pelkäävän Jobin kuin hänen valelohduttajiensa lausumiin ajatuksiin? Apostolien tekojen kirja on Luukkaan kirjoittama, mutta hän lainaa muun muassa Jaakobia, Pietaria, Paavalia, Filipposta, Stefanosta ja enkeleitä sekä Gamalielia ja muita juutalaisia, jotka eivät olleet kristittyjä. Kenen ajatuksina esittäisit lainaamasi kohdat? Muista myös, etteivät kaikki psalmit ole Daavidin sepittämiä eikä koko Sananlaskujen kirja ole Salomon kirjoittama. On hyvä tietää sekin, keille mikin Raamatun kirja on alun perin osoitettu ja mitä aihetta siinä yleisesti käsitellään.
Käytä taustatietoja. Taustatiedoista on hyötyä varsinkin, jos voit osoittaa, että olosuhteet olivat kyseisen Raamatun kertomuksen aikaan vastaavat kuin ne, joita käsittelet. Toisinaan taustatiedot ovat välttämättömiä kohdan ymmärtämiseksi. Jos esimerkiksi lunnaita käsitellessäsi käytät puheessa Heprealaiskirjeen 9:12, 24:ää, saattaisi olla tarpeen ennen sen lukemista selittää lyhyesti, mikä oli tabernaakkelin sisin osasto, jonka raamatunkohta osoittaa kuvanneen paikkaa, johon Jeesus meni noustuaan taivaaseen. Älä kuitenkaan ahda mukaan liikaa taustatietoja, jottei käsittelemäsi raamatunkohta huku niiden alle.
Seuraa, miten kokeneet puhujat johdattelevat raamatunkohtiin. Pane merkille, mitä eri tapoja he käyttävät. Erittele, kuinka tehokkaita ne ovat. Kun valmistat puheita, määritä keskeiset raamatunkohdat ja kiinnitä erityistä huomiota siihen, mitä kunkin niistä tulisi saada aikaan. Suunnittele niiden kaikkien johdannot tarkoin, jotta ne olisivat mahdollisimman tehokkaat. Sovella myöhemmin tätä menetelmää kaikkiin raamatunkohtiin. Kun esityksesi tämä puoli paranee, Jumalan sana saa entistä suuremman huomion.