Keskustelumaisuus

YLEENSÄ ihmiset ovat vapautuneita keskustellessaan ystäviensä kanssa. Heidän ajatuksensa virtaavat spontaanisti. Jotkut ovat vilkkaita, toiset pidättyvämpiä, mutta joka tapauksessa sellainen keskustelu on viehättävän luonnollista.

Tuntemattomalle ihmiselle ei ole kuitenkaan sopivaa puhua liian tuttavallisesti tai arkisesti. Joissakin kulttuureissa keskustelu vieraan kanssa alkaa aina hyvin virallisesti. Kun sitten kunnioitusta on osoitettu asianmukaisesti, voi olla suotavaa vaihtaa tyyli tahdikkaasti epävirallisemmaksi ja keskustelumaisemmaksi.

Myös lavalta puhuttaessa on oltava huolellinen. Liian arkinen puhetapa vähentää kristillisen kokouksen arvokkuutta ja sanoman vakavuutta. Joissakin kielissä käytetään tiettyjä ilmauksia puhuteltaessa iäkkäitä, opettajia, viranomaisia tai omia vanhempia (huomaa ilmaukset, joita käytetään Apostolien tekojen 7:2:ssa ja 13:16:ssa). Puolisoa tai läheistä ystävää puhutellaan vuorostaan eri tavalla. Lavalta puhuttaessa tyylin ei tarvitse olla tarpeettoman virallinen, mutta sen tulisi olla kunnioittava.

Jotkin tekijät voivat saada puheen kuulostamaan turhan jäykältä tai viralliselta. Yksi niistä on lauserakenne. Ongelma alkaa siitä, että puhuja yrittää toistaa ilmaukset täsmälleen niin kuin ne on kirjoitettu. Kirjoitettu kieli eroaa tavallisesti jonkin verran puhekielestä. Puheiden aineisto tosin otetaan yleensä julkaisuista, ja puhe saattaa perustua painettuun jäsennykseen. Mutta mikäli ajatukset toistetaan juuri niin kuin ne ovat julkaisuissa tai jäsennyksessä, puhe tuskin kuulostaa keskustelumaiselta. Esitä siksi ajatukset omin sanoin ja vältä monimutkaista lauserakennetta.

Toinen tekijä on nopeuden vaihtelu. Jäykälle ja viralliselle puhetavalle ovat monesti ominaisia liian tasainen puheen virta ja puhenopeus. Tavallisessa keskustelussa puhenopeus vaihtelee ja sanojen välillä on usein eripituisia taukoja.

Suurelle yleisölle puhuttaessa keskustelumaisuuteen tulisi tietysti yhdistää tavallista suurempi äänenvoimakkuus, intensiteetti ja innostus, niin että kuulijoiden kiinnostus pysyy yllä.

Jotta palveluksessa osaisi puhua sopivan keskustelumaisesti, on puhe pidettävä hyvätasoisena aina. Tämä ei vaadi korkeaa koulutusta, mutta on hyvä opetella puhumaan siten, että toiset kuuntelevat kunnioittavasti. Harkitse tämä mielessäsi normaalia puhetapaasi ja mieti, olisiko sinun syytä tehdä jotain seuraavien seikkojen hyväksi.

1. Vältä ilmauksia, jotka selvästi poikkeavat hyvästä kielenkäytöstä tai yhdistävät sinut ihmisiin, jotka eivät elämässään piittaa jumalisista normeista. Kuten Kolossalaiskirjeen 3:8:ssa neuvotaan, karta karkeaa ja mautonta kielenkäyttöä. Puhekieli sinänsä ei ole sopimatonta. Puhekielen ilmaukset ovat epävirallisia mutta hyväksyttyjen puhenormien mukaisia.

2. Vältä toistamasta aina samoja ilmauksia esittäessäsi eri ajatuksia. Opettele käyttämään sanoja, jotka osoittavat selvästi, mitä tarkoitat.

3. Älä palaa tarpeettomasti takaisin jo esittämiisi asioihin; tee itsellesi selväksi, mitä haluat sanoa, ja puhu sitten.

4. Vältä hukuttamasta hyviä ajatuksia sanatulvaan. Pidä tapanasi ilmaista yksinkertaisin lausein ja selvästi ydinasiat, jotka kuulijoiden tulisi muistaa.

5. Puhu kunnioittavasti.