Kuudestoista luku
’Olkoon teillä hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan’
1. Mikä tekee usein vaikutuksen niihin, jotka tulevat ensi kertaa Jehovan todistajien kokouksiin?
KUN ihmiset tulevat ensi kertaa Jehovan todistajien kokouksiin, niissä ilmenevä rakkaus tekee heihin usein vaikutuksen. He havaitsevat tuon rakkauden siinä, että he tuntevat itsensä tervetulleiksi ja että kokouksissa vallitsee lämmin toveruus. Myös ne, jotka käyvät konventeissamme, panevat merkille tämän rakkauden. Muuan uutistoimittaja kirjoitti eräästä konventista: ”Kukaan ei ollut huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alainen. Ei huutamista eikä kiljumista. Ei tönimistä. Ei tungeksimista. Kukaan ei kiroillut. Ei likaisia vitsejä eikä rumaa kielenkäyttöä. Ilma ei ollut täynnä tupakansavua. Ei varastelua. Kukaan ei heitellyt peltitölkkejä nurmikolle. Se oli todella epätavallista.” Kaikki tämä on osoitus sellaisesta rakkaudesta, joka ”ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan”. (1. Korinttilaisille 13:4–8.)
2. a) Minkä pitäisi ajan myötä tulla ilmeiseksi osoittamamme rakkauden suhteen? b) Millaista rakkautta meidän täytyy Kristusta jäljitellen kehittää?
2 Veljellinen rakkaus on aitojen kristittyjen tuntomerkki (Johannes 13:35). Kasvaessamme hengellisesti opimme ilmaisemaan sitä täydemmässä määrin. Apostoli Paavali rukoili, että hänen kristittyjen veljiensä rakkaus ”tulisi yhä runsaammaksi” (Filippiläisille 1:9). Apostoli Johannes osoitti, että rakkautemme tulisi olla uhrautuvaa. Hän kirjoitti: ”Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän [Jumalan Poika] antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta.” (1. Johanneksen kirje 3:16; Johannes 15:12, 13.) Antaisimmeko todella henkemme veljiemme puolesta? Vaikka useimmiten tilanne ei sitä vaadikaan, niin missä määrin näemme vaivaa auttaaksemme heitä – silloinkin kun se ei ole helppoa?
3. a) Millä tavoin voisimme ilmaista rakkauttamme täydemmässä määrin? b) Miksi on erittäin tärkeää, että meillä on hellittämättömän harras rakkaus toisiamme kohtaan nykyään?
3 Sen lisäksi, että olemme uhrautuvia, meidän on tärkeää olla aidosti kiintyneitä veljiimme. Jumalan sanassa kehotetaan: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Roomalaisille 12:10.) Meillä kaikilla on tällaisia tunteita joitakuita kohtaan. Mutta voisimmeko oppia tuntemaan tällaista kiintymystä muihinkin? Tämän vanhan järjestelmän lopun lähestyessä meidän on erittäin tärkeää olla entistä kiinteämmin toisten kristittyjen yhteydessä. Raamattu sanoo: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. – – Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietarin kirje 4:7, 8.)
Kun syntyy ongelmia
4. a) Miksi seurakunnan jäsenten välille voi syntyä ongelmia? b) Mitä hyvää voi koitua, jos noudatamme Raamatun neuvoja, vaikka emme ehkä ole aina taipuvaisia tekemään niin?
4 On selvää, että niin kauan kuin olemme epätäydellisiä, teemme joskus sellaista, mikä loukkaa toisia. Veljemmekin voivat rikkoa eri tavoin meitä vastaan. (1. Johanneksen kirje 1:8.) Jos havaitset olevasi tällaisessa tilanteessa, niin mitä sinun pitäisi tehdä? Saamme tarvittavat ohjeet Raamatusta, vaikkakin ne voivat poiketa siitä, mitä me epätäydelliset ihmiset olemme taipuvaisia tekemään (Roomalaisille 7:21–23). Soveltamalla tosissamme Raamatun neuvoja osoitamme kuitenkin, että haluamme vilpittömästi miellyttää Jehovaa. Se parantaa myös toisia kohtaan tuntemamme rakkauden laatua.
5. Miksi meidän ei tule maksaa samalla mitalla takaisin, jos joku loukkaa meitä?
5 Kun ihmiset loukkaantuvat, he pyrkivät joskus maksamaan samalla mitalla takaisin. Mutta se vain pahentaa tilannetta. Jos tarvitaan hyvitystä, meidän tulisi jättää sen hankkiminen Jumalan huoleksi (Sananlaskut 24:29; Roomalaisille 12:17–21). Jotkut ehkä yrittävät karttaa joutumista kosketuksiin heitä loukanneen ihmisen kanssa. Meidän ei kuitenkaan tule kohdella näin uskonveljiämme, sillä se, hyväksyykö Jumala palvontamme, riippuu osittain siitä, rakastammeko veljiämme (1. Johanneksen kirje 4:20). Paavali kirjoittikin: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kolossalaisille 3:13.) Pystytkö sinä tähän?
6. a) Miten usein meidän pitäisi antaa anteeksi veljellemme? b) Minkä ymmärtäminen auttaa, kun meitä vastaan tehdään syntiä?
6 Entä jos joku tekee toistuvasti syntiä meitä vastaan, mutta ei syyllisty niin räikeisiin synteihin, että hänet erotettaisiin seurakunnasta? Apostoli Pietari ehdotti, että tällaisia vähäisempiä syntejä pitäisi antaa anteeksi ”aina seitsemään kertaan asti”. Mutta Jeesus sanoi: ”Ei vain seitsemään kertaan asti, vaan jopa seitsemäänkymmeneenseitsemään kertaan asti.” Hän tähdensi, miten valtavan paljon enemmän me olemme velkaa Jumalalle kuin kukaan ihminen meille. (Matteus 18:21–35.) Me teemme joka päivä syntiä Jumalaa vastaan monin tavoin – joskus itsekkäillä teoilla, sanoilla tai ajatuksilla tai lyömällä laimin jotain – edes tajuamatta, että teemme syntiä (Roomalaisille 3:23). Silti Jumala on jatkuvasti armollinen meitä kohtaan (Psalmit 103:10–14; 130:3, 4). Hän vaatii meitä kohtelemaan toisiamme samalla tavoin (Matteus 6:14, 15; Efesolaisille 4:1–3). Kun teemme niin, harjoitamme käytännössä sellaista rakkautta, joka ”ei pidä kirjaa pahasta” (1. Korinttilaisille 13:4, 5; 1. Pietarin kirje 3:8, 9).
7. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos jollakulla veljellä on jotain meitä vastaan?
7 Joskus saatamme huomata, että vaikkemme itse kannakaan kaunaa veljeämme kohtaan, niin hänellä on jotain meitä vastaan. Voimme päättää ’peittää sen rakkaudella’, kuten 1. Pietarin kirjeen 4:8 ehdottaa. Tai voimme omasta aloitteestamme keskustella hänen kanssaan ja yrittää palauttaa rauhaisat suhteet. (Matteus 5:23, 24.)
8. Miten toimia, jos joku toinen uskova tekee sellaista, mikä häiritsee sinua?
8 Saattaa olla, että joku toinen uskova tekee sellaista, mikä häiritsee sekä sinua että muita. Eikö olisi hyvä keskustella hänen kanssaan? Kenties. Jos sinä itse esittäisit ongelman hänelle ystävälliseen sävyyn, siitä voisi olla hyvät tulokset. Ensin sinun pitäisi kuitenkin kysyä itseltäsi, onko hänen toimintansa todella epäraamatullista. Vai johtuuko ongelma suurelta osin siitä, että taustanne ja koulutuksenne ovat erilaiset? Varo asettamasta omia normejasi ja tuomitsemasta sitten niiden mukaan (Jaakobin kirje 4:11, 12). Jehova ottaa puolueettomasti vastaan taustaltaan erilaisia ihmisiä, ja hän suhtautuu heihin kärsivällisesti heidän kasvaessaan hengellisesti.
9. a) Ketkä kiinnittävät huomiota räikeisiin väärintekotapauksiin seurakunnassa? b) Milloin sillä, jota vastaan on tehty syntiä, on vastuu toimia ensin ja mikä tavoitteena?
9 Jos joku seurakuntaan kuuluva syyllistyy räikeään väärintekoon, esimerkiksi moraalittomuuteen, asiaan tulee heti kiinnittää huomiota. Kenen? Vanhinten. (Jaakobin kirje 5:14, 15.) Mutta jos kyseessä on jotakuta yksilöä vastaan tehty synti, joka koskee kenties liikeasiaa tai kielen vahingollista käyttöä, niin sen, jota vastaan on tehty syntiä, pitäisi ensin yrittää lähestyä rikkojaa yksityisesti (Matteus 18:15). Ellei asia näin selviä, täytyy ottaa seuraavat askeleet, jotka kuvaillaan Matteuksen 18:16, 17:ssä. Rakkaus erehtynyttä veljeä kohtaan ja halu ’voittaa’ hänet auttavat meitä tekemään tämän tavalla, jolla on tarkoitus tavoittaa hänen sydämensä (Sananlaskut 16:23).
10. Mikä auttaa meitä suhtautumaan asiaan oikein, kun syntyy jokin ongelma?
10 Kun syntyy jokin ongelma, suuri tai pieni, meidän on hyödyllistä yrittää ymmärtää, miten Jehova suhtautuu siihen. Hän ei hyväksy minkäänlaista syntiä, ja hänen määräaikanaan ne, jotka harjoittavat katumattomina räikeää syntiä, puhdistetaan hänen järjestöstään. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että me kaikki teemme syntiä vähäisemmin tavoin ja tarvitsemme hänen pitkämielisyyttään ja armoaan. Näin Jehova asettaa mallin, jota meidän pitäisi jäljitellä, kun joudumme vastakkain muiden tekemien syntien kanssa. Kun olemme armollisia, heijastamme hänen rakkauttaan. (Efesolaisille 5:1, 2.)
Pyri ’avartumaan’
11. Miksi Paavali kehotti korinttilaisia ’avartumaan’?
11 Paavali käytti kuukausia Korintissa Kreikassa toimineen seurakunnan vahvistamiseen. Hän teki kovasti työtä auttaakseen tuon seurakunnan veljiä, ja hän rakasti heitä. Jotkut heistä eivät kuitenkaan olleet kovin kiintyneitä häneen. He olivat hyvin arvostelevia. Hän kannusti heitä ’avartumaan’ kiintymyksen ilmaisemisessa. (2. Korinttilaisille 6:11–13; 12:15.) Meidän kaikkien on syytä miettiä, missä määrin osoitamme rakkautta toisia kohtaan ja miten voisimme avartua (1. Johanneksen kirje 3:14).
12. Miten voimme kasvattaa rakkauttamme kaikkia seurakunnan jäseniä kohtaan?
12 Onko seurakunnassa joitakuita, joihin meidän on vaikea tutustua lähemmin? Se, että ponnistelemme sivuuttaaksemme mahdolliset persoonallisuuserot – kuten haluaisimme heidän tekevän meidän suhteemme – voi parantaa välejämme. Tunteemme heitä kohtaan voivat lämmetä myös, jos yritämme löytää heidän hyvät puolensa ja keskitämme huomiomme niihin. Tämä saa varmasti rakkautemme heitä kohtaan kasvamaan. (Luukas 6:32, 33, 36.)
13. Miten voimme avartua rakkauden osoittamisessa seurakuntamme jäseniä kohtaan?
13 On tietenkin myönnettävä, että mahdollisuutemme toimia toisten hyväksi ovat rajalliset. Emme ehkä pysty tervehtimään kaikkia jokaisessa kokouksessa. Kun kutsumme ystäviä aterioimaan kanssamme, meidän voi olla mahdotonta kutsua jokaista. Voisimmeko kuitenkin avartua käyttämällä edes muutamia minuutteja tutustuaksemme paremmin johonkuhun seurakuntamme jäseneen? Voisimmeko toisinaan pyytää jotakuta, jota emme tunne hyvin, kanssamme kenttäpalvelukseen?
14. Kun olemme kristittyjen joukossa, joita emme ole koskaan aiemmin tavanneet, miten voimme osoittaa hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan?
14 Kristilliset konventit suovat erinomaisia tilaisuuksia avartumiseen rakkaudessa. Läsnäolijoita voi olla tuhansia. Emme voi tutustua heihin kaikkiin, mutta voimme käyttäytyä tavalla, joka osoittaa meidän asettavan heidän hyvinvointinsa oman mukavuutemme edelle. Ohjelmajaksojen välillä voimme osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta heitä kohtaan hieromalla tuttavuutta joidenkuiden lähellämme istuvien kanssa. Aikanaan kaikki maan päällä elävät tulevat olemaan veljiä ja sisaria, jotka palvovat yksimielisinä kaikkien tosi Jumalaa ja Isää. Tulee olemaan todella suurenmoinen ilo tutustua toisiin. Hellittämättömän harras rakkaus saa meidät haluamaan tehdä niin. Miksi emme aloittaisi jo nyt?
Kertauskysymyksiä
• Miten kristittyjen väliset ongelmat pitäisi selvittää ja miksi?
• Miten myös rakkautemme tulisi kasvaa, kun kasvamme hengellisesti?
• Miten on mahdollista osoittaa hellittämättömän harrasta rakkautta muitakin kuin vain läheiseen ystäväpiiriin kuuluvia kohtaan?
[Kuva s. 148]
Kristillistä rakkautta osoitetaan monin tavoin, esimerkiksi seurakunnan kokouksissa