Onko meillä syytä kerskua?

TIEDÄTKÖ, mitä kerskaileminen tarkoittaa? – Kerron sinulle esimerkin. Oletko koskaan yrittänyt tehdä jotain, missä et ole kovin hyvä? Ehkä olet yrittänyt potkia jalkapalloa tai hypätä narua. Onko joku silloin nauranut sinulle ja sanonut, että hän osaa sen paremmin kuin sinä? – Se joka sanoi niin, kerskaili.

Miltä sinusta tuntuu, kun toiset kerskuvat? Onko se sinusta mukavaa? – Miltähän sitten toisista mahtaisi tuntua, jos sinä kerskailisit? – Onko ystävällistä sanoa toiselle, että on parempi kuin hän? – Pitääkö Jehova sellaisista ihmisistä, jotka tekevät niin? –

Suuri Opettaja tunsi ihmisiä, jotka luulivat olevansa parempia kuin muut. He kerskailivat eli kehuivat itseään ja väheksyivät kaikkia muita. Kerran Jeesus esitti heille kertomuksen osoittaakseen, miten väärin kerskuminen on. Kuunnellaanpa tuota kertomusta.

Se kertoo fariseuksesta ja veronkantajasta. Fariseukset olivat uskonnollisia opettajia, jotka käyttäytyivät usein ikään kuin he olisivat vanhurskaampia ja pyhempiä kuin muut. Jeesuksen kertomuksen fariseus meni Jerusalemissa sijaitsevaan Jumalan temppeliin rukoilemaan.

Jeesus sanoi, että sinne meni rukoilemaan myös veronkantaja. Yleensä ihmiset eivät pitäneet veronkantajista, koska nämä heidän mielestään yrittivät petkuttaa heitä. Ja totta se olikin, että monet veronkantajat olivat toisinaan epärehellisiä.

Temppelissä fariseus alkoi rukoilla Jumalaa näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole syntinen niin kuin muut ihmiset. En petkuta toisia enkä tee muutakaan pahaa. En ole sellainen kuin tuo veronkantaja tuolla. Minä olen vanhurskas. Olen syömättä kaksi kertaa viikossa, jotta minulla olisi enemmän aikaa ajatella sinua. Annan temppelille kymmenesosan kaikesta, mitä hankin.’ Fariseus taisi tosiaan luulla olevansa parempi kuin muut, vai mitä? – Ja hän sanoi sen Jumalallekin.

Veronkantaja ei ollut samanlainen. Hän ei rukoillessaan tohtinut edes nostaa silmiään taivasta kohti. Hän seisoi matkan päässä pää kumarassa. Hän oli hyvin pahoillaan synneistään, ja hän löi rintaansa murheissaan. Hän ei yrittänyt kertoa Jumalalle, miten hyvä hän oli. Sen sijaan hän rukoili: ’Oi Jumala, ole huomaavainen minulle syntiselle.’

Kumpihan näistä miehistä oli mieluinen Jumalalle? Fariseusko, joka piti itseään kovin hyvänä, vai veronkantaja, joka oli pahoillaan synneistään? –

Jeesus sanoi, että veronkantaja miellytti Jumalaa. Miksi? Jeesus selitti: ’Jokainen, joka yrittää antaa sellaisen vaikutelman, että hän on parempi kuin muut, alennetaan. Mutta joka on alhainen omissa silmissään, korotetaan.’ (Luukas 18:9–14.)

Mitä Jeesus halusi opettaa tällä kertomuksella? – Sen että on väärin pitää itseään muita parempana. Me emme ehkä sano, että olemme sitä mieltä, mutta käytöksemme saattaa paljastaa sen. Oletko sinä koskaan käyttäytynyt ikään kuin olisit muita parempi? – Ajatellaanpa apostoli Pietaria.

Kun Jeesus sanoi apostoleilleen, että he kaikki jättäisivät hänet, kun hänet pidätettäisiin, Pietari kerskui: ’Vaikka kaikki muut jättäisivät sinut, minä en koskaan jätä!’ Pietari oli kuitenkin väärässä. Hän luotti liikaa itseensä. Hän jätti Jeesuksen. Hän kuitenkin palasi, kuten tulemme näkemään tämän kirjan luvusta 30. (Matteus 26:31–33.)

Otetaan esimerkki nykyajalta. Sinulle ja luokkatoverillesi voidaan esittää kysymyksiä koulussa. Mitä jos sinä osaat vastata niihin heti, mutta toinen oppilas ei osaa? Sinusta tuntuu tietysti hyvältä, kun tiedät vastaukset. Mutta olisiko sinun huomaavaista verrata itseäsi tuohon toiseen, joka vastaa hitaammin? – Onko oikein yrittää itse näyttää paremmalta sillä keinolla, että saa toisen näyttämään huonommalta? –

Näin toimi fariseus. Hän kerskui olevansa parempi kuin veronkantaja. Suuri Opettaja kuitenkin sanoi, että fariseus oli väärässä. Joku voi kyllä osata jonkin asian paremmin kuin joku toinen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän olisi parempi ihminen.

Jos siis tiedämme enemmän kuin joku toinen, onko meillä syytä kerskua sillä? – Mietitäänpä asiaa. Olemmeko itse tehneet aivomme? – Emme ole, vaan meistä jokainen on saanut aivot Jumalalta. Lisäksi olemme oppineet muilta suurimman osan siitä, mitä tiedämme. Olemme ehkä lukeneet kirjoja, tai joku on opettanut meitä. Vaikka keksisimme jotain ihan itse, niin mikä sen tekee mahdolliseksi? – Se että käytämme Jumalan antamia aivoja.

Kun joku yrittää parastaan, sinun on huomaavaista sanoa hänelle jotain sellaista, mistä hänelle tulee hyvä mieli. Kerro hänelle, että pidit siitä, mitä hän teki. Ehkä voit jopa auttaa häntä tekemään sen vielä paremmin. Etkö haluaisikin, että toiset kohtelisivat näin sinua? –

Jotkut ovat vahvempia kuin toiset. Mitä jos sinä olet vahvempi kuin veljesi tai sisaresi? Onko sillä syytä kerskailla? – Ei ole. Meidäthän tekee vahvoiksi osaltaan ruoka, jota syömme. Ja Jumala antaa auringonpaisteen ja sateen ja kaiken muun, mitä ravinnon kasvamiseen tarvitaan, eikö totta? – Meidän tulisi siis kiittää Jumalaa, jos meistä tulee vahvoja. (Apostolien teot 14:16, 17.)

Kenestäkään ei ole mukavaa kuulla, kun joku kerskailee, eihän? – Muistetaan, mitä Jeesus sanoi: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” Jos teemme näin, meistä ei koskaan tule sellaisia kuin oli fariseus, joka kerskui Suuren Opettajan kertomuksessa. (Luukas 6:31.)

Joku sanoi kerran Jeesusta hyväksi. Sanoiko Suuri Opettaja siihen: ”Niin, kyllä minä olen hyvä”? – Ei, vaan hän sanoi: ”Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.” (Markus 10:18.) Suuri Opettaja ei kerskaillut, vaikka hän oli täydellinen. Sen sijaan hän antoi kaiken kunnian Isälleen Jehovalle.

Voimmeko sitten olla ylpeitä kenestäkään? – Kyllä voimme. Voimme olla ylpeitä Luojastamme, Jehova Jumalasta. Kun näemme kauniin auringonlaskun tai jotain muuta ihmeellistä luonnossa, voimme sanoa toisille: ”Tämän on tehnyt suuri Jumalamme Jehova!” Ollaan aina valmiita puhumaan niistä suurenmoisuuksista, joita Jehova on jo tehnyt ja tulee vielä tekemään tulevaisuudessa.