Miten selvittää liikeasioita koskevat kiistat?

Apostoli Paavali käsitteli 1. Korinttilaiskirjeen 6:1–8:ssa uskonveljien välisiä oikeusjuttuja. Häntä tyrmistytti se, että jotkut korinttilaiskristityt uskalsivat ”käydä oikeutta epävanhurskaiden edessä” (jae 1). Paavali esitti painavia syitä, joiden vuoksi kristittyjen ei tulisi haastaa toisiaan maallisiin oikeusistuimiin vaan selvittää kiistat seurakunnan sisäpuolella. Tarkastelemme ensin tämän henkeytetyn neuvon taustalla olevia syitä ja käsittelemme sitten muutamaa tilannetta, joihin se ei välttämättä sovellu.

Jos meille tulee kiistaa jostain liikeasiasta uskonveljemme kanssa, yritämme selvittää sen Jehovan tavalla, emme omalla tavallamme (Sananlaskut 14:12). Kuten Jeesus osoitti, erimielisyydet on parasta sopia nopeasti ennen kuin ne paisuvat suuriksi (Matteus 5:23–26). Valitettavasti joistakin kristityistä tulee kovin riidanhaluisia ja he jopa vievät kiistojaan maallisiin tuomioistuimiin. Paavali sanoi: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toisianne vastaan, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota.” Miksi? Ennen kaikkea siksi, että sellaiset oikeudenkäynnit voivat helposti loata seurakunnan maineen ja Jumalamme hyvän nimen. Suhtaudumme sen vuoksi vakavasti Paavalin kysymykseen: ”Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä?” (Jae 7.)

Paavali osoitti myös, että Jumala on tehnyt seurakuntaa varten vanhimmistojärjestelyn, jonka avulla monet kiistat voidaan selvittää. Vanhimmat ovat kristittyjä miehiä, joille Raamatun totuuksien tuntemus on tuonut viisautta, ja Paavali sanoi, että he ”kykenevät ratkaisemaan veljien välisiä asioita”, kun on kyse ”tämän elämän asioista”. (Jakeet 3–5.) Jeesus mainitsi kolme askelta, joiden avulla tulisi selvittää vakaviin väärintekoihin, esimerkiksi panetteluun ja petokseen, liittyvät kiistat: 1) asianosaisten tulisi yrittää sopia asia kahden kesken; 2) jos ensimmäinen askel ei tuota tulosta, tulisi ottaa mukaan yksi tai kaksi todistajaa; 3) jos edellinen askel ei tuota tulosta, asia tulisi viedä seurakuntaan, jota vanhimmat edustavat (Matteus 18:15–17).

Kristityt vanhimmat eivät tietenkään välttämättä ole laki- tai liikemiehiä, eikä heidän ole tarkoituskaan toimia sellaisina. He eivät määrää, kuinka liikeasioita koskevat veljien väliset kiistat tulisi ratkaista. Sen sijaan he yrittävät auttaa kaikkia osapuolia soveltamaan Raamatun neuvoja ja pääsemään sopuratkaisuun. Hankalissa tapauksissa he haluavat ehkä ottaa yhteyttä kierrosvalvojaan tai Jehovan todistajien haaratoimistoon. On kuitenkin tilanteita, joihin Paavalin neuvo ei sovellu. Millaisia tilanteita?

Joskus oikeuskäsittely voi olla pelkkä muodollisuus tai lakisääteinen toimenpide jonkin pyyteettömän ja rauhanomaisen päämäärän saavuttamiseksi. Asian vieminen oikeuteen voi esimerkiksi olla ainoa tapa saada avioero tai lapsen huoltajuus, päättää elatusmaksuista, hakea vakuutuskorvausta tai valvoa konkurssisaatavia tai testamentteja. Joissakin tapauksissa veljen voi olla pakko nostaa vastakanne taatakseen oikeusturvansa.a

Jos tällaiset asiat viedään oikeuteen sovinnollisessa hengessä, ne eivät välttämättä ole vastoin Paavalin neuvon henkeä.b Kristityn tulisi kuitenkin olla kiinnostunut ensisijaisesti Jehovan nimen pyhittämisestä sekä seurakunnan rauhan ja ykseyden säilyttämisestä. Kristuksen seuraajat tunnetaan ennen muuta rakkaudesta, ja ”rakkaus – – ei etsi omia etujaan” (1. Korinttilaisille 13:4, 5; Johannes 13:34, 35).