”Hyvää uutista Jeesuksesta” julistetaan

1, 2. Millaiset odottamattomat seuraukset oli sillä, että hyvän uutisen saarnaaminen yritettiin pysäyttää ensimmäisellä vuosisadalla?

KATKERAN vainon aalto on iskenyt, ja Saul alkaa ”hyökätä raa’asti seurakunnan kimppuun”. Alkukielessä tämä ilmaus sisältää ajatuksen julmuudesta ja väkivallasta. (Apt. 8:3.) Opetuslapset pakenevat, ja joistakuista saattaa näyttää siltä, että Saul onnistuu tekemään lopun kristillisyydestä. Kristittyjen hajaantumisella on kuitenkin yllättävät seuraukset.

² Eri puolille hajaantuneet kristityt alkavat ”julistaa Jumalan sanan hyvää uutista” niissä maissa, joihin he ovat paenneet (Apt. 8:4). Vaino ei siis olekaan onnistunut pysäyttämään hyvän uutisen saarnaamista, vaan todellisuudessa se on edistänyt sanoman leviämistä. Vainoajat ovat tahtomattaan myötävaikuttaneet saarnaamistyön laajenemiseen kaukaisille alueille. Kuten tulemme huomaamaan, jotain samankaltaista on tapahtunut meidän aikanamme.

”Ne jotka olivat hajaantuneet” (Apt. 8:4–8)

3. a) Kuka oli Filippos? b) Miksi Samariassa ei ollut juurikaan saarnattu, mutta mitä Jeesus oli ennustanut tapahtuvan tuolla alueella?

³ Yksi ”niistä jotka olivat hajaantuneet”, oli Filippos (Apt. 8:4; ks. tekstiruutu ”’Evankelista’ Filippos”).a Hän meni erääseen Samarian kaupunkiin, missä ei ollut juurikaan saarnattu, sillä Jeesus oli aiemmin neuvonut apostoleja: ”Älkää menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin vaan menkää sen sijaan Israelin kansan kadonneiden lampaiden luo.” (Matt. 10:5, 6.) Jeesus kuitenkin tiesi, että aikanaan Samariassa annettaisiin perusteellista todistusta, koska ennen taivaaseen nousemistaan hän sanoi: ”Te tulette olemaan todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.)

4. Miten samarialaiset suhtautuivat Filippoksen saarnaamiseen, ja mistä heidän reaktionsa on voinut johtua?

⁴ Filippos näki, että Samarian pellot olivat ”valmiita sadonkorjuuta varten” (Joh. 4:35). Hänen sanomansa oli Samarian asukkaille kuin raikas tuulahdus, ja on helppo ymmärtää miksi. Juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä heidän kanssaan; monet jopa osoittivat halveksuntaa heitä kohtaan. Samarialaiset huomasivat, että hyvä uutinen sitä vastoin ei tuntenut luokkaeroja ja poikkesi siksi suuresti fariseusten ahdasmielisestä näkemyksestä. Todistamalla samarialaisille innokkaasti ja puolueettomasti Filippos osoitti, etteivät juutalaisten ennakkoluulot vaikuttaneet häneen. Ei ihme, että lukuisat samarialaiset ”kiinnittivät tarkasti huomiota” Filippoksen sanoihin (Apt. 8:6).

5–7. Kerro esimerkkejä siitä, miten kristittyjen hajaantuminen on johtanut hyvän uutisen leviämiseen.

⁵ Jumalan kansan vainoaminen ei ole nykyäänkään pysäyttänyt saarnaamistyötä. Se että kristittyjä on passitettu vankiloihin tai karkotettu muihin maihin, on kerta toisensa jälkeen vain edistänyt valtakunnan sanoman viemistä uusille alueille. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Jehovan todistajat pystyivät antamaan erinomaista todistusta natsien keskitysleireillä. Eräs juutalainen, joka tapasi leireillä todistajia, kertoo: ”Jehovan todistaja -vankien rohkeus sai minut vakuuttumaan siitä, että heidän uskonsa perustui Raamattuun, ja minusta itsestänikin tuli Jehovan todistaja.”

⁶ Toisinaan myös vainoajat ovat saaneet todistusta ja suhtautuneet siihen myönteisesti. Esimerkiksi kun todistaja nimeltä Franz Desch siirrettiin Itävallassa sijaitsevaan Gusenin keskitysleiriin, hän alkoi tutkia Raamattua erään SS-upseerin kanssa. Kuvittele, kuinka iloisia he olivat tavatessaan uudelleen vuosia myöhemmin Jehovan todistajien konventissa. Nyt he molemmat olivat hyvän uutisen julistajia!

⁷ Vastaavia kokemuksia on saatu, kun vaino on ajanut kristityt pois kotimaastaan. Esimerkiksi 1970-luvulla annettiin suuri todistus Mosambikissa, kun malawilaistodistajat joutuivat pakenemaan sinne. Vaikka he kohtasivatkin siellä myöhemmin vastustusta, saarnaamistyö meni eteenpäin. ”Jotkut meistä kyllä saatiin kiinni ja pidätettiin joitain kertoja saarnatessamme”, kertoo Francisco Coana. ”Mutta kun monet osoittivat vastakaikua valtakunnan sanomalle, luotimme siihen, että Jumala auttaisi meitä, aivan niin kuin hän oli auttanut kristittyjä ensimmäisellä vuosisadalla.”

8. Miten poliittiset ja taloudelliset muutokset ovat vaikuttaneet saarnaamistyöhön?

⁸ Vaino ei tietenkään ole ollut ainoa syy kristillisyyden kasvuun ulkomaalaisten keskuudessa. Viime vuosikymmeninä myös poliittiset ja taloudelliset muutokset ovat avanneet tilaisuuksia levittää valtakunnan sanomaa monilla kielillä eri kansallisuuksiin kuuluville ihmisille. Jotkut ovat paenneet sodan jaloista tai taloudellisesti epävakailta alueilta vakaampiin oloihin ja alkaneet tutkia Raamattua uudessa asuinpaikassaan. Pakolaisvirtojen vuoksi on syntynyt uusia vieraskielisiä alueita. Pyritkö sinä todistamaan alueellasi ihmisille, jotka edustavat ”kaikkia kansakuntia, heimoja, kansoja ja kieliryhmiä”? (Ilm. 7:9.)

”Antakaa minullekin tämä valta” (Apt. 8:9–25)

9. Kuka oli Simon, ja mikä teki häneen ilmeisesti vaikutuksen?

⁹ Filippos teki Samariassa monia ihmeitä. Hän muun muassa paransi sairaita ja jopa ajoi ulos pahoja henkiä. (Apt. 8:6–8.) Erääseen mieheen Filippoksen ihmelahjat tekivät erityisen vaikutuksen. Hän oli taikuutta harjoittava Simon, jota arvostettiin niin paljon, että hänestä sanottiin: ”Tämä mies tunnetaan Jumalan voimana.” Nyt Simon näki Jumalan todellisen voiman, josta olivat todisteena Filippoksen tekemät ihmeet, ja hänestä tuli uskova. (Apt. 8:9–13.) Myöhemmin Simonin vaikuttimet joutuivat kuitenkin koetukselle.

10. a) Mitä Pietari ja Johannes tekivät Samariassa? b) Mitä Simon teki nähdessään, että uudet opetuslapset saivat pyhää henkeä, kun Pietari ja Johannes laittoivat kätensä heidän päälleen?

¹⁰ Kun apostolit saivat kuulla Samariassa tapahtuvasta kasvusta, he lähettivät sinne Pietarin ja Johanneksen (ks. tekstiruutu ”Pietari käyttää ’valtakunnan avaimia’”). Päästyään perille nämä laittoivat kätensä uusien opetuslasten päälle, niin että jokainen sai pyhää henkeä.b Simon lumoutui näkemästään. ”Antakaa minullekin tämä valta”, hän pyysi apostoleilta, ”jotta jokainen, jonka päälle laitan käteni, saisi pyhää henkeä.” Simon jopa tarjosi heille rahaa siinä toivossa, että voisi ostaa tuon Jumalalta saadun kyvyn! (Apt. 8:14–19.)

11. Miten Pietari nuhteli Simonia, ja kuinka se vaikutti Simoniin?

¹¹ Pietari sanoi Simonille lujasti: ”Tuhoutukoon hopeasi sinun kanssasi, koska luulit, että voisit ostaa rahalla Jumalan ilmaisen lahjan. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa tässä asiassa, sillä sydämesi ei ole vilpitön Jumalan edessä.” Sitten Pietari kehotti Simonia katumaan ja rukoilemaan anteeksiantoa. Hän sanoi: ”Rukoile hartaasti Jehovaa, että sydämesi pahat aikeet annettaisiin sinulle anteeksi, jos mahdollista.” Simon ei ilmeisestikään ollut paha mies; hän halusi toimia oikein, mutta eksyi hetkeksi harhapoluille. Niinpä hän pyysi apostoleilta: ”Rukoilkaa hartaasti Jehovaa minun puolestani, ettei minulle tapahtuisi mitään sellaista, mitä sanoitte.” (Apt. 8:20–24.)

12. Mitä on ”simonia”, ja miten se on osoittautunut ansaksi kristikunnassa?

¹² Simonin saama moite on varoitus nykyajan kristityille. Sana ”simonia” juontaa juurensa tästä tapauksesta. Se tarkoittaa hengellisten virkojen myymistä tai ostamista. Kristikunnan historia vilisee esimerkkejä simoniasta. The Encyclopædia Britannican (1878) yhdeksännessä painoksessa todettiin: ”Paavin valinnasta vastaavien konklaavien historian tutkiminen jättää tutkijan vakuuttuneeksi siitä, että vielä ei ole toimitettu yhtäkään vaalia, jota simonia ei olisi tahrannut, ja lisäksi monissa tapauksissa konklaavissa harjoitettu simonia on ollut mitä törkeintä, häpeämättömintä ja avoiminta.”

13. Miten kristityt voivat välttyä syyllistymästä simoniaan?

¹³ Kristittyjen on varottava syyllistymästä simoniaan. Heidän ei esimerkiksi pitäisi lahjomalla tai mielistelemällä yrittää kalastella niiden suosiota, joiden he ajattelevat voivan antaa vastuutehtäviä seurakunnassa. Toisaalta niiden, joilla katsotaan olevan tällainen valta, tulisi varoa suosimasta varakkaita. Molemmissa tapauksissa olisi kyse simoniasta. Kaikkien Jumalan palvelijoiden pitäisi ”käyttäytyä niin kuin vähäisin” ja odottaa, että Jehovan henki nimittää veljet palvelustehtäviin (Luuk. 9:48). Jumalan järjestössä ei ole sijaa niille, jotka yrittävät ”etsiä omaa kunniaansa” (Sananl. 25:27).

”Ymmärrätkö todella, mitä luet?” (Apt. 8:26–40)

14, 15. a) Kuka oli ”etiopialainen eunukki”, ja miten Filippos tapasi hänet? b) Miten etiopialainen suhtautui Filippoksen sanomaan, ja miksi hänen kasteensa ei ollut hetkellinen päähänpisto? (Ks. alaviite.)

¹⁴ Nyt Jehovan enkeli kehotti Filipposta kulkemaan Jerusalemista Gazaan johtavaa tietä. Jos Filippos ihmetteli, miksi hänelle annettiin tällainen käsky, syy selvisi pian, kun hän kohtasi etiopialaisen eunukin, joka oli ”lukemassa ääneen profeetta Jesajaa” (ks. tekstiruutu ”Eunukki vai hovivirkamies?”). Jehovan pyhä henki ohjasi Filippoksen tuon miehen vaunujen luo. ”Ymmärrätkö todella, mitä luet?” hän kysyi etiopialaiselta juostessaan vaunujen rinnalla. ”Kuinka voisin ymmärtää, ellei joku selitä sitä minulle?” tämä vastasi. (Apt. 8:26–31.)

¹⁵ Etiopialainen kutsui Filippoksen vaunuihinsa. Virisi kiinnostava keskustelu. Jesajan profetiassa mainitun ”lampaan” eli ”palvelijan” henkilöllisyys oli pysynyt pitkään arvoituksena (Jes. 53:1–12). Mutta nyt heidän matkatessaan eteenpäin Filippos selitti etiopialaiselle eunukille, että tuo profetia oli täyttynyt Jeesuksessa Kristuksessa. Helluntaina vuonna 33 kastettujen tavoin etiopialainen – joka oli jo kääntynyt juutalaisuuteen – tiesi heti, mitä hänen piti tehdä. Hän sanoi Filippokselle: ”Katso, tässä on vettä! Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos kastoi hänet saman tien.c (Ks. tekstiruutu ”Kaste veteen upottamalla”.) Tämän jälkeen Filippos johdatettiin Asdodiin suorittamaan uutta tehtävää, ja hän jatkoi siellä hyvän uutisen julistamista. (Apt. 8:32–40.)

16, 17. Miten enkelit ovat mukana saarnaamistyössä nykyään?

¹⁶ Kristityt saavat nykyään tehdä yhtä arvokasta työtä kuin Filippos. Usein he voivat kertoa valtakunnan sanomaa arkielämän tilanteissa, esimerkiksi matkustaessaan. Monesti on ollut selvää, etteivät he ole tavanneet vilpitönsydämisiä ihmisiä sattumalta. Tämä ei ole yllättävää, koska Raamattu ilmaisee enkelien ohjaavan saarnaamistyötä, niin että sanoma tavoittaa ”jokaisen kansakunnan, heimon, kieliryhmän ja kansan” (Ilm. 14:6). Jeesus ennustikin, että nämä henkiolennot johtaisivat tätä työtä. Vertauksessaan vehnästä ja rikkakasveista hän sanoi, että sadonkorjuun eli aikakauden päättymisen aikana ”sadonkorjaajat ovat enkeleitä”. Hän lisäsi, että he ”keräisivät hänen valtakunnastaan kaikki, jotka saavat tekemään syntiä, ja ne, jotka tekevät pahaa”. (Matt. 13:37–41.) Enkelit keräisivät myös taivaallisen valtakunnan tulevia perillisiä – ja myöhemmin ”muiden lampaiden” ”suurta joukkoa” – jotka Jehova haluaa vetää järjestöönsä (Ilm. 7:9; Joh. 6:44, 65; 10:16).

¹⁷ Enkelien ohjauksesta todistaa se, että jotkut palveluksessa tapaamamme ihmiset kertovat rukoilleensa Jumalalta apua. Esimerkiksi kaksi julistajaa oli kerran saarnaamassa pikkupoika mukanaan. Puolen päivän maissa he olivat lopettelemassa palvelusta, mutta poika halusi epätavallisen innokkaasti mennä seuraavalle ovelle. Niinpä hän koputti oveen omin päin. Oven avasi nuori nainen, ja julistajat tulivat keskustelemaan hänen kanssaan. Heidän yllätyksekseen nainen kertoi juuri rukoilleensa, että joku tulisi hänen luokseen ja auttaisi häntä ymmärtämään Raamattua. Hänelle aloitettiin raamattukurssi.

18. Miksi meidän ei tulisi koskaan pitää palvelustamme itsestäänselvyytenä?

¹⁸ Saarnaamistyötä tehdään nykyään ennennäkemättömän laajalti, ja koska kuulut kristilliseen seurakuntaan, sinulla on kunnia työskennellä enkelien kanssa. Älä koskaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Saat suurta iloa, kun julistat hellittämättä ”hyvää uutista Jeesuksesta” (Apt. 8:35).