4 ABRAHAM
Ensimmäinen ihminen joka soti Jehovan puolesta
JEHOVA lupasi ystävälleen Abrahamille jotain, mikä muuttaisi historian kulun. Hän ennusti: ”Minä teen sinusta suuren kansakunnan.” Jehova myös esitteli Abrahamille sitä kaunista maata, jossa tämä kansakunta tulisi asumaan. (1. Moos. 12:2; 13:14, 15.) Saatana ei kuitenkaan pitänyt Jehovan suunnitelmasta vaan halusi pysäyttää lupauksen toteutumisen heti alkuunsa. Saatana tiesi, että tuosta kansakunnasta piti tulla luvattu ”jälkeläinen”, joka lopettaisi hänen hallintonsa ja lopulta tuhoaisi hänet (1. Moos. 3:15).
Abraham ja hänen sukunsa joutuivat Saatanan hyökkäyksen kohteeksi. Myös Abrahamin veljenpoika Loot joutui hänen tähtäimeensä. Abraham oli aiemmin antanut Lootin valita ensin, mihin tämä haluaisi asettua asumaan Luvatussa maassa. Loot oli valinnut hedelmällisimmän alueen läheltä Sodoman kaupunkia, jonka asukkaat olivat pahoja ja ”harjoittivat räikeää syntiä Jehovaa vastaan”. (1. Moos. 13:8–13.) Sodoman kuningas ja neljä muuta kanaanilaiskuningasta, jotka olivat hänen liittolaisiaan, joutuivat maksamaan veroja kaukana pohjoisessa asuvalle Elamin kuninkaalle. He kuitenkin kyllästyivät siihen ja nousivat kapinaan. Elamin kuningas lähti nujertamaan kapinaa kolmen muun kaukaisen alueen kuninkaan kanssa. He voittivat kapinalliset ja lähtivät takaisin kohti pohjoista mukanaan paljon vankeja ja sotasaalista. Loot ja hänen perheensä olivat vankien joukossa.
Abraham johdatti 318 miestä taisteluun, vaikka vastassa oli neljä voimakasta kuningasta armeijoineen
Mitä Abraham tekisi? Hän olisi voinut ajatella, että Loot kärsi omien huonojen valintojensa seurauksista ja saisi siksi pärjätä omin avuin. Lisäksi hän olisi voinut ajatella, että koska hän oli pelkkä paimentolainen eikä mikään soturi, Lootin pelastaminen neljän voimakkaan kuninkaan kynsistä olisi tuhoon tuomittu yritys. Abrahamilla olisi voinut olla myös toisenlainen pelko. Ainakin yksi noista kuninkaista tuli Sinearista, jossa myös hänen entinen kotikaupunkinsa Ur sijaitsi. Näin ollen hyökkääminen noita kuninkaita vastaan olisi voinut merkitä sitä, että palaaminen tuttuun ja turvalliseen Uriin ei enää olisi mahdollista. Abraham ei kuitenkaan sortunut tällaiseen ajatteluun. Hän ymmärsi, että Jehova halusi hänen pelastavan Lootin.
Tuohon aikaan Abrahamin talouteen saattoi kuulua yli tuhat ihmistä. Hän kokosi sotaan valmennetut palvelijansa, 318 miestä, ja varusti heidät taisteluun. Yhdessä joidenkin liittolaistensa kanssa he lähtivät rohkeasti takaa-ajoon kohti pohjoista. Lopulta he saavuttivat neljä kuningasta ja näiden armeijat Danin alueella. Abraham jakoi joukkonsa, ja he hyökkäsivät vihollisten kimppuun yöllä. Vaikka vihollisten armeijat olivat paljon suurempia, ne jäivät alakynteen ja lähtivät pakoon. Kiivaan takaa-ajon jälkeen Abrahamin joukot tavoittivat viholliset Damaskoksen lähellä. Siellä he kukistivat heidät lopullisesti ja pelastivat vangit ja sotasaaliin. Loot ja hänen perheensä olivat taas turvassa!
Abrahamin osoittama usko ja rohkeus ei jäänyt Jehovalta huomaamatta. Se kävi ilmi, kun Abraham palatessaan kulki Salemin kaupungin ohi. Tuon kaupungin kuningas Melkisedek, joka oli myös Jehovan pappi, tuli tapaamaan Abrahamia ja kertomaan, että Jehova siunaisi häntä. Abraham antoi Melkisedekille kymmenesosan parhaasta sotasaaliista. Näin hän osoitti nöyrästi, että kunnia voitosta kuului Jehovalle.
Abraham ei lähtenyt sotaan itsekkäistä syistä vaan siksi, että se oli Jehovan tahto. Raamatussa mainitaan ”Jehovan sotien kirja”, ja Abrahamin käymä taistelu saattoi hyvinkin olla ensimmäinen muistiinmerkintä tuossa kirjassa (4. Moos. 21:14). Satoja vuosia myöhemmin Abrahamin jälkeläiset kävivät sotaa pahoja kanaanilaisia vastaan valloittaessaan Luvattua maata, ja he saivat Jehovan avulla voiton kerta toisensa jälkeen.
Myöhemmin israelilaiset toimivat toistuvasti vastoin Jehovan tahtoa, eikä hän silloin suojellut heitä. Lopulta Jehova hylkäsi heidät kokonaan, koska he kieltäytyivät ottamasta vastaan hänen Poikaansa Jeesusta, joka oli Messias. Kirjaimellisen Israelin kansakunnan tilalle tuli voidelluista kristityistä koostuva hengellinen kansa, jonka johtaja on Jeesus Kristus. Jeesus kielsi seuraajiaan osallistumasta kirjaimellisiin sotiin (Matt. 26:52). Sen sijaan hän opetti, että heidän tulisi käydä hengellistä sotaa, ja maan päällä ollessaan hän näytti siitä itse esimerkkiä. Samalla hän osoitti, että hengellisessä sodassa tarvitaan aivan yhtä paljon rohkeutta kuin kirjaimellisessakin sodassa.
Lue Raamatusta:
Mitä sanoisit?
Millä tavoin Abraham oli rohkea ja luotti Jehovaan?
Tutki tarkemmin
1. Mitkä arkeologiset todisteet puhuvat tämän kertomuksen todenperäisyyden puolesta? (w89 1/7 5 kpl 4 – 6 kpl 1)
2. Mikä tukee sitä, että Raamattu kuvailee Sodoman ja Gomorran seutua paikkansapitävästi? (it ”Suolameri” kpl 6) A
BestTravelPhotography/iStock via Getty Images Plus
Kuva A: Kuva alueelta, jolla muinainen Sodoman kaupunki todennäköisesti sijaitsi. Alueella kasvaa edelleen paljon taatelipalmuja ja muuta kasvillisuutta
3. Melkisedek toimi kuninkaana ja pappina Salemin kaupungissa. Missä Salem sijaitsi? (it ”Salem”)
4. Millä tavoilla Melkisedek kuvasi profeetallisesti Jeesusta? (it ”Ylimmäinen pappi” kpl:t 27–28) B
Kuva B
Mieti opetuksia omaan elämään
Abraham antoi Lootin valita itselleen parhaan maa-alueen. Miten voimme ottaa Abrahamista mallia siinä, miten kohtelemme perheenjäseniämme, toisia Jehovan palvelijoita ja muita ihmisiä? C
Kuva C
Mitä opimme siitä, että Abraham oli valmis pelastamaan Lootin?
Millä muilla tavoilla voisin ottaa mallia Abrahamin rohkeudesta, josta kerrotaan tässä luvussa?
Mieti kokonaiskuvaa
Mitä tämä kertomus opettaa Jehovasta?
Miten tämä kertomus liittyy Jehovan tahdon toteutumiseen?
Mitä haluaisit kysyä Abrahamilta tai Lootilta, kun he saavat ylösnousemuksen?
Lisää tietoa
Miten Abraham oppi luottamaan Jehovaan täysin?
Miten Abrahamin rohkeus näkyi jo ennen kuin hän lähti Urista?