”Jumalan silmissä oikeamielisiä”

SAKARJAN edessä oli jännittävä päivä. Tällainen päivä tulisi eteen todennäköisesti vain kerran elämässä, ja siihen sisältyi ainutlaatuinen kunnia. Sakarja kuului nimittäin Aaronin jälkeläisiin, joilla oli oikeus toimia pappeina. Tänään oli hänen vuoronsa mennä Jehovan pyhäkköön polttamaan suitsuketta kultaisella alttarilla. Sakarja ja hänen rakas vaimonsa Elisabet olivat varmasti odottaneet tätä päivää innolla.

Sakarja ja Elisabet olivat olleet pitkään naimisissa, ja he olivat saaneet Jehovalta paljon siunauksia. Heillä oli kuitenkin yksi toive, joka ei ollut täyttynyt. He eivät olleet saaneet lasta. Tuohon aikaan lasten saamista pidettiin hyvin tärkeänä. Se ei kuitenkaan vaikuttanut enää lainkaan realistiselta, sillä Sakarja ja Elisabet olivat jo iäkkäitä. Raamatun mukaan ”he molemmat olivat Jumalan silmissä oikeamielisiä”. He eivät lakanneet rukoilemasta tämän asian puolesta vaan luottivat siihen, että Jehova kuuntelisi heitä.

Sakarja meni pyhäkköön, ja suuri määrä ihmisiä rukoili sen ulkopuolella. Kun hän oli yksin pyhäkön sisällä, alttarin viereen ilmaantui yllättäen Jehovan enkeli. Enkeli kertoi, että Jehova oli kuullut Sakarjan rukoukset ja että Elisabet tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan. Pojalle tulisi antaa nimeksi Johannes. Enkeli kertoi myös, että kun poika kasvaisi aikuiseksi, hänellä olisi Jehovan palveluksessa samanlaista intoa kuin Elialla. Jehova oli päättänyt antaa Johannekselle hyvin erityislaatuisen tehtävän: hän saisi auttaa ihmisiä palaamaan Jehovan luo.

Sakarjaan iski kuitenkin epäilys. Hän pyysi enkeliä jollain tavalla vahvistamaan sanansa. Enkeli ojensi Sakarjaa ja sanoi: ”Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä.” Sakarjalla ei ollut mitään syytä epäillä enkeliä, joka oli voimakas Jehovan edustaja. Niinpä enkeli sanoi, että Sakarjasta tulisi mykkä, kunnes Jehovan lupaus toteutuisi. Kun Sakarja astui ulos pyhäköstä, hän pystyi vain käsieleillä kertomaan, että hän oli nähnyt enkelin ja menettänyt puhekykynsä.

Sakarja kertoi tavalla tai toisella Elisabetille, mitä enkeli oli sanonut. Jonkin ajan kuluttua Elisabet tuli raskaaksi, ja hän pysytteli kotona viisi kuukautta. Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, hänen sukulaisensa Maria, Heelin tytär, tuli Nasaretista vierailulle hänen luokseen. Kun Maria astui sisään Sakarjan ja Elisabetin taloon, vauva Elisabetin kohdussa hypähti ilosta. Elisabet täyttyi pyhällä hengellä ja kutsui Mariaa ”Herransa äidiksi”. Hän tajusi, että Maria oli raskaana ja että tämän lapsesta tulisi Messias. Elisabet ei ollut millään tavalla kateellinen vaan päinvastoin halusi kannustaa Mariaa, joka oli saanut tällaisen erityisen tehtävän.

Kun lapsi oli syntynyt, sukulaiset ja naapurit tulivat katsomaan perhettä ja olivat vahvasti sitä mieltä, että lapsi tulisi nimetä isänsä mukaan. Elisabet muisti kuitenkin hyvin, mitä Gabriel oli sanonut hänen miehelleen: ”Sinun pitää antaa hänelle nimeksi Johannes.” Niinpä Elisabet sanoi päättäväisesti, että lapsen nimeksi tulee Johannes. Toiset eivät antaneet periksi vaan kysyivät asiaa seuraavaksi Sakarjalta. Sakarja kirjoitti kirjoitustauluun: ”Hänen nimensä on Johannes.” Saman tien Sakarja sai puhekykynsä takaisin.

Sakarja täyttyi pyhällä hengellä ja alkoi profetoida. Hän kertoi, että Jehova halusi antaa kansalleen toivoa ja oli luvannut osoittaa heille armoa ja pelastaa heidät. Hän esitti ennustuksen ja sanoi pojalleen: ”Sinä tulet kulkemaan Jehovan edellä valmistaaksesi hänelle tien.” Ennustus toteutui. Johannes Kastaja valmisti ihmisiä ottamaan vastaan sanoman, jota Messias kertoisi Jumalan valtakunnasta.

Messiaan tuleminen merkitsisi suurta muutosta siihen, miten Jehovan palvelijat suhtautuisivat vastustajiin ja muihin, jotka eivät palvelleet Jehovaa. Aiempina vuosisatoina he sotivat rohkeasti Jehovan vihollisia vastaan. Nyt oli kuitenkin koittamassa uusi aikakausi, eikä kirjaimellinen sotiminen olisi enää tarpeen. Jehovan palvelijoilta vaadittaisiin silti edelleen rohkeutta. Heidän tulisi Sakarjan ja Elisabetin tavoin käyttää puhumisen lahjaa Jehovan ylistämiseen ja hyvän uutisen kertomiseen Jeesuksesta.

Lue Raamatusta:

• Luukas 1:5–25, 36–45, 57–80

Mitä sanoisit?

Millä tavoin Sakarja ja Elisabet olivat rohkeita ja luottivat Jehovaan?

Tutki tarkemmin

1. 1. Miksi Raamatussa sanotaan, että Sakarja ja Elisabet ”elivät moitteettomasti”, vaikka he olivat epätäydellisiä? (Luuk. 1:6; it ”Moitteettomuus” kpl 2)

   Vastaus

1. 3. Gabriel sanoi, että Sakarjan tuli antaa pojalleen nimeksi Johannes. Mitä tuo nimi merkitsi? (it ”Johannes” kpl 1)

   Vastaus

2. 4. Tuliko Sakarjasta sekä mykkä että kuuro? (w08 15/3 30 kpl 6)

   Vastaus

Mieti opetuksia omaan elämään

• Sakarjan päivinä juutalaiset rabbit antoivat miehille luvan erota vaimostaan, jos tämä ei saanut lapsia. Mitä aviomiehet voivat oppia Sakarjalta sitoutuneisuudesta avioliitossa? B

  Vastaus

  

• Elisabet kunnioitti miehensä johtoasemaa, vaikka sukulaiset ja naapurit painostivat häntä (Luuk. 1:58–61). Mitä vaimot voivat oppia häneltä?

  Vastaus

• Millä muilla tavoilla voisin ottaa mallia Sakarjan ja Elisabetin rohkeudesta?

  Vastaus

Mieti kokonaiskuvaa

• Mitä tämä kertomus opettaa Jehovasta?

  Vastaus

• Miten tämä kertomus liittyy Jehovan tahdon toteutumiseen?

  Vastaus

• Mitä haluaisit kysyä Sakarjalta ja Elisabetilta, jos he saavat ylösnousemuksen maan päälle?a

  Vastaus

Lisää tietoa

Katso video, jossa Sakarja saa puhekykynsä takaisin ja ylistää Jehovaa.

”Hänen nimensä on Johannes” (6.59)

Mitä Marian vierailu Elisabetin luokse opettaa siitä, miten Jehova voi antaa meille voimaa?

”Miten Jehova tekee meistä vahvoja?” (w23.10 14–15 kpl:t 10–14)