AMALEK, AMALEKILAISET

Esaun esikoispojan Elifasin ja tämän sivuvaimon Timnan poika (1Mo 36:12, 16). Esaun pojanpoika Amalek oli yksi Edomin šeikeistä (1Mo 36:15, 16). Amalekin nimeä käytettiin myös tämän heimon jälkeläisistä (5Mo 25:17; Tu 7:12; 1Sa 15:2).

Sille joidenkuiden käsitykselle, jonka mukaan amalekilaiset olivat paljon aikaisempaa alkuperää eivätkä Esaun pojanpojan Amalekin jälkeläisiä, ei ole vankkoja perusteita. Ajatus, että amalekilaiset olisivat olleet olemassa jo ennen Amalekia, perustui Bileamin sananlaskumaiseen puheeseen: ”Amalek oli kansakunnista ensimmäinen, mutta sen loppuna on myöhemmin sen tuhoutuminen.” (4Mo 24:20.) Bileam ei kuitenkaan puhunut historiasta yleensä eikä kansakuntien seitsemän- tai kahdeksansadan vuoden takaisesta alkuperästä. Hän puhui historiasta ainoastaan niiden israelilaisten kannalta, jotka hänet oli palkattu kiroamaan ja jotka olivat juuri astumaisillaan Luvattuun maahan. Lueteltuaan sen vuoksi Moabin, Edomin ja Seirin israelilaisten vastustajina Bileam julistaa, että amalekilaiset olivat oikeastaan ”kansakunnista ensimmäinen”, joka nousi vastustamaan israelilaisia näiden kulkiessa pois Egyptistä kohti Palestiinaa, ja tästä syystä Amalekin loppuna on ”sen tuhoutuminen”.

Kun Mooses siis kertoi Amalekin syntymää edeltäneistä Abrahamin aikojen tapahtumista, hän puhui ”koko amalekilaisten maa-alueesta” kuvaillen ilmeisesti tätä aluetta siten kuin Mooseksen ajan ihmiset sen ymmärsivät eikä viitaten siihen, että amalekilaiset olisivat olleet olemassa ennen Amalekia (1Mo 14:7). Tämän amalekilaisten alueen keskus oli Kades-Barnean pohjoispuolella Negevin aavikolla Palestiinan eteläosassa, ja heidän leirinsä levittäytyivät Siinain niemimaalle ja Arabian pohjoisosiin (1Sa 15:7). Heidän vaikutuksensa on jossakin vaiheessa saattanut ulottua aina Efraimin kukkuloille asti (Tu 12:15).

Amalekilaiset olivat ”kansakunnista ensimmäinen”, joka aiheetta ryhtyi hyökkäykseen israelilaisia vastaan näiden ollessa Egyptistä lähdön jälkeen Refidimissä lähellä Siinainvuorta. Sen johdosta Jehova määräsi amalekilaiset perusteellisesti hävitettäviksi. (4Mo 24:20; 2Mo 17:8–16; 5Mo 25:17–19.) Vuotta myöhemmin, kun israelilaiset yrittivät mennä Luvattuun maahan vastoin Jehovan sanaa, amalekilaiset torjuivat heidät (4Mo 14:41–45). Tuomarien aikana nämä Israelin viholliset osallistuivat kahdesti hyökkäykseen Israelia vastaan. Näin tapahtui Moabin kuninkaan Eglonin päivinä (Tu 3:12, 13). Ja yhdessä midianilaisten ja itämaalaisten kanssa he ryöstivät Israelin maata seitsemän vuoden ajan, ennen kuin Gideon ja hänen 300 miestään aiheuttivat heille musertavan tappion (Tu 6:1–3, 33; 7:12; 10:12).

Tämän hellittämättömän vihan tähden Jehova ’vaati tilinteon’ amalekilaisilta kuninkaiden aikana ja käski kuningas Saulin lyödä heidät, minkä tämä tekikin ”Havilasta Suriin asti, joka on Egyptin edustalla”. Saul sivuutti silti Jehovan käskyn jättämällä henkiin heidän kuninkaansa Agagin. Jumala ei kuitenkaan antanut pilkata itseään, sillä ”Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Jehovan edessä Gilgalissa”. (1Sa 15:2–33.) Jotkin Daavidin yllätyshyökkäyksistä suuntautuivat amalekilaisten kyliin, ja kun nämä puolestaan hyökkäsivät Siklagiin ja veivät mukanaan Daavidin vaimot ja tavarat, Daavid tavoitti heidät 400 miehen kanssa ja toi takaisin kaiken, mikä oli varastettu (1Sa 27:8; 30:1–20). Hiskian hallituskaudella eräät Simeonin heimoon kuuluvista tekivät lopun amalekilaisten jäännöksestä (1Ai 4:42, 43).

Sen jälkeen ei amalekilaisia mainita enää suoranaisesti Raamatun historiassa eikä maallisessa historiassa. ”Haman, agagilaisen – – poika”, oli kuitenkin todennäköisesti heidän jälkeläisiään, sillä ”Agag” oli joidenkuiden amalekilaisten kuninkaiden arvonimi tai erisnimi (Est 3:1; 4Mo 24:7; 1Sa 15:8, 9). Näin siis amalekilaiset muiden nimeltä mainittujen kansojen ohella hävitettiin, jotta ”ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa” (Ps 83:6–18).