VÄIJYTYS

Yllätyshyökkäykseen ryhtymistä edeltävä odottaminen piilopaikassa. Kolme hepreankielistä sanaa, jotka on käännetty vastineella ”väijytys” (ʼeʹrev, ʼoʹrev ja ma·ʼaravʹ), tulevat juuresta ʼa·ravʹ ’väijyä’ (Job 37:8; Jer 9:8; Ps 10:8; Tu 9:32). Kreikankielinen ’väijytystä’ merkitsevä sana (e·neʹdra) on samalla tavoin sukua verbille e·ne·dreuʹō ’väijyä’ (Ap 25:3; 23:21).

Joosua järjesti taitavasti väijytyksen Aita vastaan asettamalla yöllä 5000 miestä kaupungin länsipuolelle ja sijoittamalla samanaikaisesti pääjoukkonsa pohjoiseen. Seuraavana aamuna hän teeskenteli joutuneensa tappiolle ja sai siten kaupungin puolustajat jättämään kaupungin, minkä jälkeen väijyksissä olleet saattoivat nousta valtaamaan kaupungin. (Jos 8:2–21.) Sikemin maanomistajien ja Gideonin pojan Abimelekin välisessä kiistassa järjestettiin väijytyksiä (Tu 9:25, 31–45). Filistealaiset väijyivät Simsonia useamman kerran (Tu 16:1–12). Saul asetti väijytyksen Amalekia vastaan, ja myöhemmin hän väitti, että Daavid oli väijynyt häntä (1Sa 15:5; 22:8). Lisäksi mainitaan väijytykset, jotka Israel asetti taistellessaan Benjaminin heimoa vastaan (Tu 20:29–44); Jerobeamin epäonnistunut väijytys Juudaa vastaan (2Ai 13:13–19); väijytys, joka saattoi Juudan kimppuun hyökänneet miehet sekasortoon Josafatin päivinä (2Ai 20:22, 23); väijytykset, joista puhutaan Jerusalemin tuhon yhteydessä (Va 4:19); väijytys, jonka Jehova sääti Babylonia vastaan (Jer 51:12). Jehova suojeli pakkosiirtolaisuudesta palaavia juutalaisia väijytykseltä (Esr 8:31). (Ks. SOTA.)

Heprealaista substantiivia ʼeʹrev, joka merkitsee ’väijytystä’, käytetään kuvailemaan metsästystapoja (Job 37:8; 38:40). Heprealaista verbiä ʼa·ravʹ käytetään kuvaannollisesti puhuttaessa portosta, joka vaanii miehiä (San 7:12; 23:28), sekä kuvailtaessa jumalattomien menettelyä viattomia ja vanhurskaita kohtaan (Ps 10:9; San 1:11, 18; 12:6; 24:15; Mi 7:2; vrt. Job 31:9). Israelissa oli säädetty kuolemanrangaistus ihmiselle, jonka todettiin surmanneen jonkun väijyttyään häntä (5Mo 19:11, 12).

Ne yli 40 juutalaista, jotka olivat ’sitoutuneet kirouksen uhalla’, suunnittelivat väijytyksen apostoli Paavalia vastaan, mutta Paavalin sisaren poika teki sen tyhjäksi (Ap 23:12–35).