BET-SEAN, BET-SAN

Alun perin kanaanilaisten suuri linnoitettu kaupunki. Se sijaitsi strategisella paikalla, josta saattoi hallita Jordaninlaaksosta Jisreelinlaaksoon johtanutta kulkuväylää. Nimi on säilynyt nykyisen Beisanin (Bet Sheʼan) nimessä, kun taas kaupungin muinainen sijaintipaikka on lähellä Tell el-Husnia (Tel Bet Sheʼan). Maa on Bet-Seanin alueella n. 120 m merenpinnan alapuolella, ja itään päin mentäessä se putoaa jyrkästi, niin että Jordanin rantapenkereillä, n. 5 km:n päässä, se on eräässä kohdassa n. 275 m merenpinnan alapuolella. Koska Bet-Sean oli rakennettu suurelle kummulle tuon alaspäin viettävän rinteen reunalle, sillä oli sotilaallisesti erinomainen sijainti. Bet-Seanin länsipuolella oleva alava laaksotasanko, jonka läpi Jaludjoki (Nahal Harod) virtaa, on runsasvetinen ja hedelmällinen, ja se kohoaa tasaisesti n. 17 km:n päässä länsiluoteessa olevaan Jisreeliin saakka.

Bet-Sean oli myös risteyskaupunki suositun kulkureitin varrella, joka johti Välimeren rannikolta Jordaninlaaksoon ja edelleen Damaskokseen tai Arabiaan.

Bet-Seanissa tehdyt arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet useita vanhojen raunioiden kerrostumia, joista varhaisimmat ovat todennäköisesti peräisin Abrahamin aikaa edeltäneeltä ajalta (LÄPILEIKKAUS, 1. osa, s. 959). Bet-Sean näyttää joutuneen Egyptin hallintaan toisen vuosituhannen puolivälin tienoilla eaa. sen jälkeen, kun Thutmosis III oli saanut voiton Megiddossa. Arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että se oli egyptiläisten etuvartio useiden faraoiden hallituskausilla.

Siihen aikaan kun israelilaiset valloittivat Kanaanin (1473 – n. 1467 eaa.), Bet-Sean sijaitsi alueella, joka oli jaettu arvalla Isaskarille, mutta se määrättiin Manassen heimon hallintaan (Jos 17:11; 1Ai 7:29). Manassen miehet eivät onnistuneet ajamaan Bet-Seanissa ja muissa laakson kaupungeissa asuneita kanaanilaisia pois, ja he esittivät syyksi kanaanilaisten sotilaallisen ylivoiman, sillä näiden sotavaunuissa oli rautaviikatteet, mutta se ei kelvannut syyksi heidän päällikölleen Joosualle. Vaikka kanaanilaisia ei karkotettukaan, heidät alistettiin kuitenkin lopulta pakkotyöhön. (Jos 17:12, 13, 16–18; Tu 1:27, 28.)

Kuningas Saulin hallituskaudella Bet-Sean oli filistealaisten hallussa. Saulin kärsittyä tappion läheisellä Gilboanvuorella filistealaiset voittajat panivat Saulin sotavarusteet ”Astoretin kuvien huoneeseen” ja hänen päänsä Dagonin huoneeseen ja ripustivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit Bet-Sanin (Bet-Seanin) muurille, ilmeisesti sen sisäpuolelle, kaupungin torille päin. Noin 20 km:n päässä Jordanin toisella puolella Jabes-Gileadissa asuvat rohkeat ja uskaliaat israelilaiset hakivat ruumiit pois ja kenties tunkeutuivat sen vuoksi yöllä kaupunkiin. (1Sa 31:8–13; 2Sa 21:12; 1Ai 10:8–12.)

Edellä olevaa kertomusta tukee se, että Tell el-Husnin kaivauksissa löydettiin kahden temppelin rauniot, joista toisen arvellaan olleen Astoretin temppeli. Jotkut ovat sitä mieltä, että toinen, kauempana etelässä sijainnut temppeli on ollut Dagonin temppeli. Astoretin temppelin arvioidaan olleen käytössä 900-luvun paikkeille eaa. Todisteet viittaavat siihen, että siellä on aikaisemmin palvottu jotain Baal-jumalaa, josta eräässä steelessä käytetään nimitystä ”Mekal, Bet-Sanin herra [Baal]”.

Lopulta israelilaiset valtasivat kaupungin epäilemättä Daavidin hallituskaudella, ja Salomon hallituskaudella Bet-Sean kuului yhteen kuninkaan 12 muonitusalueesta (1Ku 4:12). Valtakunnan jakauduttua farao Sisak (josta egyptiläiset käyttivät nimeä Šešonk) tunkeutui Palestiinaan kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuonna (993 eaa.) (1Ku 14:25). Eräs seinäreliefi Karnakissa Egyptissä kertoo Sisakin voittoisasta sotaretkestä ja useiden kaupunkien, myös Bet-Seanin, valloittamisesta.

Makkabilaisaikaan mennessä Bet-Seanin nimi oli muutettu Skythopoliiksi, ja juutalainen historioitsija Josefus mainitsee sen olleen Dekapoliin suurin kaupunki (The Jewish War, III, 446 [ix, 7]). Se oli noista kymmenestä kaupungista ainoa, joka sijaitsi Jordanin länsipuolella.