BESALEL

(’Jumalan varjossa [suojassa]’).

1. Tabernaakkelin johtava käsityöläinen ja rakentaja, ”Hurin pojan Urin poika Juudan heimosta” (2Mo 31:1, 2; 1Ai 2:20). Jehova itse nimitti Besalelin virkaan ja lupasi: ”Minä tulen täyttämään hänet Jumalan hengellä viisaudessa ja ymmärryksessä ja tiedossa sekä kaikenlaisessa käsityötaidossa laatimaan luonnoksia, tekemään kulta- ja hopea- ja kuparitöitä sekä työstämään kiviä niiden kiinnittämiseksi ja työstämään puuta kaikenlaisten tuotteiden valmistamiseksi.” (2Mo 31:3–5; 35:30–33.) Nämä kalliit materiaalit, joita Besalel käytti työssään, saatiin ”altissydämisen” kansan runsaina lahjoituksina, ja niitä osoittautui olevan ”yli tarpeen” (2Mo 35:4–9, 20–29; 36:3–7).

Besalelin pääasiallinen apulainen oli Oholiab (2Mo 31:6), ja monet ”viisassydämiset” työskentelivät heidän kanssaan, mutta vastuu tuon monimutkaisen työn johtamisesta oli Besalelilla (2Mo 35:10–19, 25, 26, 34; 36:1, 2). Tämä ilmenee siitä, että väliin käytetään pronominia ”hän”, joka tarkoittaa Besalelia, ja väliin pronominia ”he”, joka tarkoittaa hänen apulaisiaan. (2Mo 36–39.) Koska Besalelilla oli monia taitoja ja hän oli täyttynyt ”Jumalan hengellä” (2Mo 35:31), hän pystyi valvomaan työtä, kun tehtiin telttakankaita ja niiden kirjontaa, kulta- ja kuparihakasia, päällyspeitteitä nahasta, kullalla päällystettyjä puukehikkoja, esirippua (2Mo 36), kullalla päällystettyä liiton arkkua ja sen kerubeja, pöytää ja sen välineitä, kultaista lampunjalkaa ja suitsutusalttaria, säädettyä voiteluöljyä ja suitsuketta (2Mo 37), polttouhrialttaria, kupariallasta ja -jalustaa, esipihaa (2Mo 38), efodia ja sen rintakilpeä, johon kiinnitettiin kallisarvoisia kiviä, sekä pappien vaatteita (2Mo 39). Kun Salomo 475 vuotta myöhemmin astui valtaistuimelle, tabernaakkeliteltta, liiton arkku ja kuparialttari olivat yhä käytössä (2Ai 1:1–6).

2. Yksi niistä Pahat-Moabin pojista, jotka Esran kehotuksesta lähettivät pois vierasmaiset vaimonsa ja poikansa (Esr 10:30, 44).