HÄRKÄPAPU

Heprealainen sana pōl vastaa arabialaista sanaa ful, ja sen katsotaan tarkoittavan härkäpapua (Vicia faba), yksivuotista kasvia, jota viljellään laajalti Syyriassa ja Palestiinassa. Tätä papulajia on löydetty egyptiläisten muumioiden arkuista, mikä osoittaa, että sitä on käytetty Egyptissä jo muinoin.

Kasvi on kestävä ja kasvaa pystysuoraan noin metrin korkuiseksi sekä tuoksuu kukkiessaan makealle. Kypsät palot ovat suuria ja paksuja ja pavut väriltään ruskeita tai mustia. Ne kylvetään syksyn ensimmäisten sateiden jälkeen, ja sato korjataan yleensä myöhäiskeväällä ohran- ja vehnänkorjuuajan loppupuolella. Kasvia viskataan samaan tapaan kuin viljaa. Raa’at, vihreät palot voidaan keittää kokonaisina vihannesten tavoin, mutta kypsät pavut kypsennetään usein öljyssä lihan kanssa.

Kun Daavid muutti pois Jerusalemista Jordanin toiselle puolelle Absalomin kapinan vuoksi, hänet ja hänen seurueensa ottivat Mahanaimissa vastaan miehet, jotka tarjosivat heille oma-aloitteisesti erilaisia varusteita ja elintarvikkeita, mm. härkäpapuja (2Sa 17:24-29). Hesekieliä neuvottiin sekoittamaan keskenään härkäpapuja, linssejä ja viljaa ja valmistamaan niistä yksinkertaista leipää syötäväksi painon mukaan, mikä kuvasi nälänhätää (Hes 4:9, 10).