KOLOSSALAISKIRJE
Henkeytetty kirje, jonka apostoli Paavali kirjoitti Kolossan kristityille. Nykykielisissä suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 12. kirja. Paavali ilmaisee olevansa tämän henkeytetyn kirjeen kirjoittaja aloittamalla sen seuraavin sanoin: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, ja veljemme Timoteus Kolossassa oleville pyhille ja uskollisille veljille Kristuksen yhteydessä.” (Kol 1:1, 2.) Myös kirjeen lopputervehdys, jonka apostoli kirjoitti omakätisesti, vahvistaa hänet kirjoittajaksi (Kol 4:18).
Kolossalaiskirje muistuttaa melkoisesti Efesolaiskirjettä, jonka Paavali myös kirjoitti. Vaikka tämä voikin johtua siitä, että nämä kirjeet kirjoitettiin suunnilleen samoihin aikoihin ja että olosuhteet kummassakin kaupungissa olivat mahdollisesti samanlaiset, tällainen yhdenmukaisuus merkitsisi myös sitä, että jos Paavali hyväksytään Efesolaiskirjeen kirjoittajaksi, hänet täytyy tunnustaa myös Kolossalaiskirjeen kirjoittajaksi. (Vrt. esim. seuraavia kohtia: Kol 1:24–29 ja Ef 3:1–7; Kol 2:13, 14 ja Ef 2:1–5, 13–16; Kol 2:19 ja Ef 4:16; Kol 3:8–10, 12, 13 ja Ef 4:20–25, 31, 32; Kol 3:18–25; 4:1 ja Ef 5:21–23; 6:1–9.) Lisäksi se, että Kolossalaiskirje on muiden Paavalin kirjeiden joukossa Chester Beatty -papyrus nro 2:ssa (P46, n. v:lta 200), osoittaa selvästi varhaiskristittyjen pitäneen Kolossalaiskirjettä Paavalin henkeytettyihin kirjoituksiin kuuluvana.
Ilmeisesti kaksi seikkaa vaikutti siihen, että Paavali kirjoitti kirjeensä kolossalaisille. Ensinnäkin Epafras oli tuonut apostolille raportin seurakunnan hengellisestä tilasta. Jotkin tiedot olivat huolestuttavia, mutta oli hyviäkin uutisia, sillä Paavali sanoi Epafraan tuoneen ”meille ilmi teidän hengellisen rakkautenne” (Kol 1:7, 8). Vaikka seurakunnassa oli ongelmia, tilanne ei ollut kriittinen ja kiitoksen aiheitakin oli paljon. Lisäksi Filemonin orja Onesimos oli palaamassa isäntänsä luo Kolossaan. Paavali käyttikin tilaisuutta hyväkseen ja lähetti kirjeensä sikäläiselle seurakunnalle Onesimoksen ja tämän toverin Tykikoksen välityksellä (Kol 4:7–9).
Kirjoituspaikka ja -aika. Sitä, missä Paavali oli kirjoittaessaan kolossalaisille, ei sanota suoraan. Jotkut ovat esittäneet paikaksi Efesosta. Kirjeestä käy kuitenkin ilmi, että apostoli oli vankilassa (Kol 1:24; 4:10, 18), eikä Raamatussa kerrota hänen olleen vangittuna Efesoksessa. Ne huomautukset, jotka Paavali esittää Kolossalaiskirjeen 4:2–4, 11:ssä, näyttävät sopivan parhaiten niihin olosuhteisiin, jotka vallitsivat hänen ollessaan ensimmäistä kertaa vankina Roomassa (n. 59–61). Paavali oli tosin ollut vangittuna Kesareassa (Ap 23:33–35), ja Felix oli antanut käskyn, että apostoli saisi jonkin verran lievennystä vankeudesta (Ap 24:23). Mutta silloin Paavali ei ilmeisestikään nauttinut yhtä suuresta vapaudesta kuin Roomassa ensimmäisenä vankeusaikanaan, jolloin hän oli kaksi vuotta omassa vuokratalossaan ja pystyi saarnaamaan Jumalan valtakuntaa niille, jotka kävivät hänen luonaan siellä (Ap 28:16, 23, 30, 31).
Roomaa kirjeen kirjoituspaikkana näyttää puoltavan myös se, että Onesimos oli paikalla, kun Paavali kirjoitti sen, ja hän oli lähdössä Tykikoksen kanssa viemään sitä Kolossaan. Varmastikin pakomatkalla oleva orja etsi hyvin todennäköisesti turvapaikkaa Rooman ihmisvilinästä. Kolossalaiskirje kirjoitettiin ilmeisesti sen ajanjakson loppupuolella, jolloin Paavali oli ensimmäistä kertaa vankina Roomassa, eli noin vuosina 60–61; samoihin aikoihin hän kirjoitti kirjeen myös Filemonille. Tykikos ja Onesimos toimittivat perille paitsi Kolossalaiskirjeen myös apostolin Filemonille lähettämän kirjeen (Flm 10–12). Kirjeessään Filemonille Paavali ilmaisee toivovansa (jae 22), että hänet vapautetaan, mistä voidaan päätellä, että Filemonille lähetetyn kirjeen tavoin kirje kolossalaisille kirjoitettiin Paavalin ensimmäisen Rooman-vankeuden ollessa lopuillaan.
Väärien näkemysten vastustaminen. Väärät opettajat edistivät Kolossassa petollista filosofiaa. Mooseksen lain noudattamista korostettiin. Myös asketismia pidettiin tavoiteltavana. Apostoli kehotti Kolossan kristittyjä olemaan varuillaan, ettei kukaan veisi heitä ”saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan” (Kol 2:8). Paavali myös pyysi hartaasti uskonveljiään, etteivät he antaisi kenenkään tuomita heitä syömisestä ja juomisesta ”tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta, sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle” (Kol 2:16, 17). Apostoli tunnisti valenöyryyden siksi, mitä se oli, ja arvosteli ankarasti asketismia sanomalla: ”Juuri niillä on tosin viisauden ulkokuori itse omaksutussa palvontamuodossa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa kohtelussa, mutta niillä ei ole mitään arvoa lihan tyydyttämistä vastaan taisteltaessa.” (Kol 2:20–23.)
Paavali korosti sitä ylhäistä asemaa, jonka Kristus on saanut Jumalalta (Kol 1:13–20). Tämä totuus on vastakkainen pakanalliselle filosofialle, juutalaisille perinteille ja myös ”enkelien palvonnan muodolle” (Kol 2:18). Raamatussa ei sanota, uskottelivatko sitä harjoittavat palvovansa samalla tavalla kuin enkelien otaksuttiin palvovan, ajattelivatko he jäljittelevänsä enkelien kunnioittavaa asennetta vai palvoivatko he todella noita henkiluomuksia.
[Tekstiruutu s. 1296]
KOLOSSALAISKIRJEEN KOHOKOHTIA
Kirje, jossa korostetaan sitä, että Kristuksen Jumalalta saaman aseman arvostaminen on keino vastustaa vääriä näkemyksiä ja tapoja
Paavali kirjoitti kirjeen Roomassa ensimmäisen vankeusaikansa ollessa lopuillaan
Kristuksen aseman arvostaminen (1:1–2:12)
Kolossalaisia kiitetään heidän uskostaan Kristuksen yhteydessä ja heidän rakkaudestaan kaikkia pyhiä kohtaan, joiden kanssa he ovat osallisia taivaallisesta toivosta
Kristukselle annettu huomattava asema: hän on Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, se jonka välityksellä kaikki muu luotiin, seurakunnan pää, esikoinen kuolleista
Kristuksen välityksellä saadaan aikaan sovitus Jumalan kanssa
Kristuksessa ovat kaikki tosi viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä
Vaeltakaa edelleen hänen yhteydessään; älkää antako kenenkään viedä teitä saaliinaan ihmisfilosofialla
Jumala on ottanut Mooseksen lain pois tieltä Kristuksen välityksellä (2:13–23)
Jumala naulitsi lakiliiton kuvaannollisesti siihen kidutuspaaluun, jossa Kristus kuoli
Lain vaatimukset olivat varjo; todellisuus kuuluu Kristukselle
Älköön kukaan riistäkö teiltä palkintoa saamalla teidät noudattamaan ihmisten käskyjä ja opetuksia sen sijaan että pysyisitte kiinni Kristuksessa, joka on pää
Pankaa yllenne uusi persoonallisuus, alistukaa Kristuksen valtaan (3:1–17)
Pitäkää mielenne siinä, mikä on ylhäällä, älkääkä siinä, mikä on maan päällä
Kuolettakaa lihan epäpuhtaat halut; pankaa pois väärät asenteet ja vääränlainen puhe
Pukeutukaa sääliväisyyteen, huomaavaisuuteen, nöyrämielisyyteen, lempeyteen, pitkämielisyyteen ja rakkauteen
Vallitkoon Kristuksen rauha sydämessänne
Tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Jumalaa hänen kauttaan
Jumalan ja Kristuksen arvostamisen tulisi vaikuttaa ihmissuhteisiin (3:18–4:18)
Vaimojen, aviomiesten, lasten, orjien ja isäntien täytettävä vastuunsa, ei ihmisten miellyttäjinä, vaan peläten Jehovaa, ja tajuttava, että taivaassa oleva Kristus on meidän Herramme
Olkaa hellittämättömiä rukouksessa; vaeltakaa viisaasti
Yksityisiä terveisiä orjatovereille Herrassa