HERTTUA

Mies, joka on nimitetty eli asetettu ruhtinaaksi tai päämieheksi. Viisi Midianin johtomiestä, ”Sihonin herttuat”, joita 4. Mooseksen kirjan 31:8:ssa sanotaan ”Midianin kuninkaiksi”, sai surmansa Israelin kostaessa midianilaisille Peorin Baalin tapauksen (Jos 13:21). Jumalan kansan vihollisten johtajia sanotaan psalmissa 83:11 ”herttuoiksi” (”ruhtinaat”, KR-38 [Ps 83:12], AT, RS). Heprealainen sana na·sikʹ (herttua) esiintyy myös Hesekielin 32:30:ssä.

Eräässä messiaanisessa profetiassa sanotaan, että kun Jumalan kansan viholliset tunkeutuvat maahan, heitä vastaan nostetaan ”seitsemän paimenta, niin, kahdeksan ihmisten herttuaa [”ihmisten ruhtinasta”, KJ, reunahuomautus; RS]”. Koska seitsemän edustaa täydellisyyttä, täysimääräisyyttä, nuo ’kahdeksan herttuaa’ tarkoittavat ilmeisesti sitä, että melkoinen määrä kyvykkäitä, Messiaan alaisuuteen nimitettyjä miehiä ottaisi johdon Jehovan kansan keskuudessa. (Mi 5:5.)