ELISAA

Javanin poika ja kantaisä, josta ”kansakuntien saarten väestö levisi” (1Mo 10:4, 5; 1Ai 1:7). Tämän lisäksi Elisaa mainitaan Raamatussa vain Tyrosta vastaan esitetyssä surulaulussa, jossa se on Tyroksen kanssa kauppaa käyvän maan tai seudun nimi. Tyros kuvataan laivaksi, jota monet kansakunnat varustavat ja jonka kansikatokseksi (ehkä auringolta ja sateelta suojaavaksi katokseksi) ”Elisaansaaret” toimittivat ”sinistä lankaa ja purppuranpunaiseksi värjättyä villaa”. (Hes 27:1–7.)

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus katsoo nimen Halisas (Elisaa) tarkoittavan halisealaisia (aiolilaisia), jotka muodostavat yhden kreikkalaisten kansojen kantaheimon (Jewish Antiquities, I, 127 [vi, 1]). Hesekielin aikaan mennessä nimi Aiolis oli alkanut merkitä vain osaa Vähän-Aasian länsirannikosta. Elisaan nimeä muistuttaa Elis, joka on Peloponnesoksen (Kreikan eteläisen niemimaan) luoteisrannikolla olevan alueen nimi. Kreikkalaisten tiedetään myös perustaneen siirtokuntia Etelä-Italiaan ja Sisilian saarelle, ja aramealaisen targumin kommentissa Hesekielin 27:7:ään Elisaan sanotaan olevan ”Italian maakunta”. Mikä tahansa näistä paikoista sopii Hesekielin kertomukseen siinä mielessä, että ne ovat alueita, joista saadaan suuresti arvostettua purppuraa, mutta niiden yhteydestä Elisaahan ei voida sanoa mitään varmaa eikä lopullista, paitsi se, että todisteet kallistuvat pikemminkin Kreikan suuntaan kuin Pohjois-Afrikkaan tai Kyprokseen. On myös ymmärrettävää, että Elisaan jälkeläiset eivät ole ehkä pysyneet samassa paikassa vaan että heidän asuinpaikkansa ovat vuosisatojen aikana saattaneet vaihdella tai laajentua, joten Elisaan nimi on voinut eri aikoina tarkoittaa eri alueita.