EFRATA

(’hedelmällisyys’).

1. Kalebin (Kelubain) vaimo; Kaleb oli Hesronin poika ja kuului Juudan heimoon. Efrata meni naimisiin Kalebin kanssa heidän ollessaan orjina Egyptissä, sen jälkeen kun Kalebin vaimo Asuba oli kuollut. Efratasta tuli Hurin äiti ja aikanaan Besalelin, tabernaakkelin rakentamisen yhteydessä kuuluisaksi tulleen taitavan käsityöläisen, isoisän äiti. (1Ai 2:9, 19, 50; 4:4; 2Mo 35:30–35.)

2. Ilmeisesti Betlehemin aikaisempi nimi tai sen ympäristöstä käytetty nimi. Nimet Betlehem ja Efrata esiintyvät yhdessä useissa raamatunkohdissa. Kertomuksessa Raakelin kuolemasta sanotaan, että hänet haudattiin ”Efratin [Efratan] eli Betlehemin tien varteen” (1Mo 35:16, 19; 48:7). Elimelekin perheenjäsenten sanotaan olevan ”efratilaisia – – Betlehemistä”, ja hänen leskensä Noomi palasi Moabista nimenomaan Betlehemiin (Ru 1:2, 19). Siunauksessa, joka lausuttiin Boasille hänen mennessään naimisiin Ruutin kanssa, toivottiin, että hän ’osoittaisi arvonsa Efratassa ja tekisi nimensä huomattavaksi Betlehemissä’ (Ru 4:11). Ja lopulta nimet yhdistetään Messiaan syntymää koskevassa profetiassa ”Betlehem-Efrataksi” (Mi 5:2). Tämän valossa vaikuttaa siltä, että kun Efrata mainitaan psalmissa 132:6, jossa käsitellään Daavidin huolta liiton arkusta, sillä tarkoitetaan myös tätä Daavidin kotikaupunkia. (Ks. BETLEHEM nro 1.)