ISÄNHUONE

Hepreankielinen ilmaus bēt ʼav (mon. bēt ʼa·vōtʹ) voi tarkoittaa 1) asuinpaikkaa, isän taloa (5Mo 22:21), 2) isän kotia ja siinä asuvaa huonekuntaa (1Mo 31:30; 38:11), 3) varsinaiseen huonekuntaan kuuluvia, vaikkeivät he asuisikaan enää isän kodissa (1Mo 46:31; Tu 9:18), tai 4) ”isänhuonetta”, johon joissakin tapauksissa kuului useita sukuja. Esimerkiksi kun israelilaiset laskettiin erämaassa, Kehatin isänhuoneeseen katsottiin kuuluvan neljä sukua. (4Mo 3:19, 30; ks. myös 2Mo 6:14; 4Mo 26:20–22; Jos 7:17.) Useat isänhuoneet muodostivat heimon (esim. Leevin heimo koostui Gersonin, Kehatin ja Merarin isänhuoneista).

Ilmaukset ”isänhuone”, ”isien huone” jne. eivät kuitenkaan aina rajoittuneet edellä mainittuihin yhteyksiin (ks. 4Mo 17:2, 6, jossa sanaa ”isänhuone” on käytetty laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan heimoa).

Kun Israelin väkiluku kasvoi ja useat Luvatun maan osat asutettiin, kasvoi myös isänhuoneiden määrä. Daavid järjesti papit 24 palvelusosastoon heidän isänhuoneittensa mukaan, 16 osastoa Eleasarille ja 8 Itamarille. 24:ää päämiestä sanottiin ”heidän isänhuoneittensa päämiehiksi”. (1Ai 24:4–6.) Loput leeviläisistä jaettiin tiettyihin tehtäviin arvalla antamatta mitään etusijaa heidän isänhuoneittensa päämiesten iälle (1Ai 24:20–31).

Heimon virallisissa liikeasioissa ja oikeudellisissa toimissa kutakin Israelin isänhuonetta edusti päämiehen aseman perinyt mies (Ne 7:70, 71; 11:13). Kun kuningas Josian aikana vietettiin pesahia Jerusalemissa, kansa tuli uhraamaan teurasuhrinsa temppelin esipihaan ilmeisesti isänhuoneittensa mukaisessa järjestyksessä. Leeviläiset ottivat isänhuoneisiin perustuvien osastojensa mukaisesti kansan teurasuhrit vastaan ja valmistivat ne. (2Ai 35:4, 5, 12.)

Jeesus Kristus lupasi seuraajilleen, että hän oli menossa valmistamaan heille sijaa ’Isänsä taloon’, millä hän tarkoitti Jehovan taivaallista asuinpaikkaa (Joh 14:2). (Ks. PERHE, SUKU.)