SUITSUTUSPIHKA

Aine, jota saadaan eräisiin Boswellia-suvun lajeihin kuuluvista puista ja pensaista, jotka ovat sukua tärpättipistaasille sekä palsamia ja mirhaa tuottaville puille. Ne ovat kotoisin Afrikasta ja Aasiasta. ”Suitsutuspihkaa” vastaava heprealainen sana (levō·nahʹ tai levo·nahʹ) tulee juuresta, joka merkitsee ’olla valkoinen’, mikä johtuu ilmeisesti aineen maidonvalkoisesta väristä. Kreikkalainen sana liʹba·nos on johdettu hepreasta.

Laulujen laulussa mainitaan ”suitsutuspihkakukkula”. Ilmaus on nähtävästi kuvaannollinen, mutta se voi viitata siihen, että Salomon kuninkaallisissa puistoissa kasvatettiin puita, joista saatiin suitsutusainetta. (Lal 4:6, 12–16; Sr 2:5.) Suitsutuspihka oli tärkeä artikkeli, jota itämaisten kauppiaiden karavaanit kuljettivat matkatessaan maustereittejä Etelä-Arabiasta Välimeren tuntumassa sijaitsevaan Gazaan ja Damaskokseen. Raamatun mukaan sitä tuotiin tällä tavalla Sabasta Palestiinaan. (Jes 60:6; Jer 6:20.)

Suitsutuspihkaa saadaan viiltelemällä kaarnaa toistuvasti tai kuorimalla sitä aika ajoin, niin että puusta alkaa juosta valkoista nestettä (useiden viiltojen jälkeen siinä näkyy keltaisia tai punaisia pilkkuja), josta muodostuu n. 2,5 cm:n pituisia pisaroita. Suitsutuspihka kerätään pieninä, tuoksuvina kumihartsikappaleina tai -helminä, jotka ovat karvaanmakuisia ja joista lähtee poltettaessa aromaattinen tuoksu (Lal 3:6).

Laulujen laulun lisäksi suitsutuspihka mainitaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa yleensä palvonnan yhteydessä (vrt. 2Ko 2:14–16). Se oli pyhäkössä käytetyn pyhän suitsukkeen ainesosa (2Mo 30:34–38), ja sitä pantiin viljauhrien päälle (3Mo 2:1, 2, 15, 16; 6:15; Jer 17:26; 41:4, 5) ja pyhäkön kummankin näkyleipäpinon päälle (3Mo 24:7). Sitä ei saanut kuitenkaan panna syntiuhreihin (3Mo 5:11) eikä ”mustasukkaisuuden viljauhriin” (4Mo 5:15). Tämä johtui epäilemättä siitä, että viimeksi mainitut uhrit liittyivät syntiin tai erheeseen, eikä niitä uhrattu ylistys- tai kiitosuhreina Jehovalle.

Kerrotaan, että Babylonin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen suitsutuspihkaa varastoitiin jälleenrakennettuihin temppelirakennuksiin (1Ai 9:29; Ne 13:5, 9). Jeesus-lapsen luona käyneet itämaiset tähdistäennustajat toivat tullessaan suitsutuspihkaa (Mt 2:11), ja sen mainitaan olleen yksi niistä kauppatavaroista, joita myytiin Suurelle Babylonille ennen sen tuhoa (Il 18:8–13). Ilmestyksen 8:3, 5:ssä taivaallisesta suitsukeastiasta käytetään kreikkalaista sanaa li·ba·nō·tosʹ, joka johtuu heprealaisesta ’suitsutuspihkaa’ tarkoittavasta sanasta.

Profeetta Jesaja kertoo Jehovan kieltäytyvän paheksuvasti ottamasta vastaan lahjoja ja suitsutuspihkaa, mikäli niitä uhraavat hylkäävät hänen Sanansa (Jes 66:3).