KURPITSA

(hepr. paq·qu·ʽotʹ, mon.).

Vastineella ”kurpitsat” käännetty heprealainen sana esiintyy Raamatussa vain kerrottaessa tapauksesta, joka sattui Elisan päivien nälänhädän aikaan. Joku oli kerännyt joitakin tuntemattomia villikurpitsoita ja viipaloinut ne muhennokseen. Maistettuaan sitä ”profeettojen pojat” pelkäsivät ruokamyrkytystä ja lakkasivat syömästä, mutta Elisa pelasti ihmeen välityksellä muhennoksen joutumasta hukkaan. (2Ku 4:38–41.)

Vesimelonin sukuista kolokvinttia (Citrullus colocynthis) pidetään yleensä kasvina, jonka hedelmät luultavasti vastaavat Raamatun kertomuksen ”villikurpitsoita”; tosin muitakin ehdotuksia on esitetty. Kolokvintin köynnös kiemurtelee kurkun tavoin ja sen lehdet ovat myös samantapaiset. Hedelmä on suurin piirtein appelsiinin kokoinen; sillä on paksu, pehmeä kuori, jossa on vihreitä ja keltaisia täpliä, ja sen sienimäinen hedelmäliha, josta saadaan lääkkeisiin käytettävää kolokvinttia, on hyvin karvasta ja myrkyllistä. Kolokvintin ominaisuudet sopivat Raamatun kertomukseen villikurpitsasta, joka oli ilmeisesti jo mausta päätellen myrkyllinen (2Ku 4:40). Se viheriöi vielä senkin jälkeen, kun muut kasvit ovat kuihtuneet, ja siksi se houkuttelee ihmistä, joka ei tunne sitä.

Kurpitsan muotoiset koristeet (hepr. peqa·ʽimʹ), jotka koristivat valettua merta ja Salomon temppelin sisäpuolen setripanelointia, ovat saattaneet olla pyöreitä kuin kolokvintin hedelmät (1Ku 6:18; 7:24; 2Ai 4:3).