HAGGAI

(’juhla[n aikaan syntynyt]’).

Heprealainen profeetta, joka toimi Juudassa ja Jerusalemissa Serubbabelin ollessa käskynhaltijana Persian kuninkaan Dareios Hystaspeen hallituskaudella (Hag 1:1; 2:1, 10, 20; Esr 5:1, 2).

Juutalaisen perimätiedon mukaan Haggai oli suuren synagogan jäsen. Haggain 2:10–19:n perusteella on ajateltu, että hän on saattanut olla pappi. Hänen nimensä mainitaan profeetta Sakarjan nimen kanssa seuraavien psalmien päällekirjoituksissa: latinalaisessa Vulgatassa psalmi 111 (112); syyrialaisessa Pešittassa psalmit 125 ja 126; kreikkalaisessa Septuagintassa, Pešittassa ja Vulgatassa psalmi 145; Septuagintassa ja Pešittassa psalmit 146, 147 ja 148. Haggai syntyi luultavasti Babylonissa ja palasi Jerusalemiin Serubbabelin ja juutalaisen jäännöksen kanssa 537 eaa. Haggaista tiedetään kuitenkin todellisuudessa varsin vähän, sillä Raamattu ei kerro mitään profeetan vanhemmista, heimosta tms.

Haggaista tuli ensimmäinen pakkosiirtolaisuuden jälkeen toiminut profeetta, mutta hän sai pari kuukautta myöhemmin toverikseen Sakarjan (Hag 1:1; Sak 1:1). Vihollisen vastustus oli pysäyttänyt temppelin rakentamisen, mutta juutalaisten välinpitämättömyyden ja omien etujen itsekkään tavoittelun vuoksi se oli ollut yhä edelleen pysähdyksissä joidenkin vuosien ajan. Haggai sytytti kotimaahansa palanneissa juutalaispakkosiirtolaisissa innon ryhtyä taas rakentamaan temppeliä. (Esr 3:10–13; 4:1–24; Hag 1:4.) Neljä Jumalan antamaa sanomaa, jotka profeetta Haggai välitti likimain neljän kuukauden kuluessa Dareios Hystaspeen toisena vuonna (520 eaa.) ja kirjoitti muistiin Raamatun Haggain kirjaan, olivat erittäin tehokkaita ja saivat juutalaiset lopulta tarttumaan taas temppelin rakennustyöhön. (Hag 1:1; 2:1, 10, 20; ks. HAGGAIN KIRJA.) Haggai ja Sakarja kannustivat heitä kaiken aikaa jatkamaan työtä, kunnes temppeli saatiin valmiiksi Dareioksen kuudennen hallitusvuoden loppupuolella, 515 eaa. (Esr 5:1, 2; 6:14, 15).