HARIM

(’vihitty, kielletty’).

1. Aaronin huoneen pappi. Hänet valittiin arvalla johtamaan kolmatta niistä 24 pappisosastosta, jotka Daavid organisoi (1Ai 24:1, 3, 7, 8). ”Harimin pojat [tai jälkeläiset]” mainitaan pakkosiirtolaisuuden jälkeen toimineiden pappien joukossa; 1017 heistä palasi Babylonista 537 eaa. (Esr 2:1, 2, 36, 39; Ne 7:42). Adna oli seuraavassa sukupolvessa tämän isänhuoneen päämies (Ne 12:12, 15). Viisi ”Harimin pojista” otti vierasmaisia vaimoja mutta lähetti heidät pois Esran kehotuksen mukaisesti (Esr 10:10, 11, 21, 44). Joku tämän suvun edustaja (tai mahdollisesti joku samanniminen suvun jäsen) kannatti uskollisuusliittoa Nehemian saavuttua 455 eaa. (Ne 9:38; 10:1, 5, 8).

2. Ei-papillisen suvun kantaisä; 320 tuon suvun jäsentä palasi Serubbabelin kanssa Babylonista Jerusalemiin (Esr 2:1, 2, 32; Ne 7:35). Samannimisen pappissuvun (nro 1) jäsenten tavoin myös tämän Harimin kahdeksan jälkeläistä otti vierasmaisia vaimoja ja lähetti heidät pois (Esr 10:25, 31, 32, 44). Heidänkin edustajansa vahvisti Nehemian käskynhaltijakaudella tehdyn ”lujan sopimuksen” (Ne 9:38; 10:1, 14, 27). Yksi Harimin ”poika”, Malkia, auttoi Jerusalemin muurin korjaamisessa (Ne 3:11).