HENNA

(hepr. koʹfer).

Pensas, jonka oksien kärjissä on pienten kermanväristen, nelilehtisten kukkien muodostamia terttuja; erityisesti Lähi-idän kansat pitävät niiden voimakkaasta tuoksusta. Pieni hennanoksa pannaan usein kukkakimppuihin, ja naiset pitävät oksaa hiuksissaan tai povellaan. Hamasta muinaisuudesta hennaa on käytetty myös kosmeettisena aineena.

Tämä pensas (Lawsonia inermis), jota yhä tavataan luonnonvaraisena Palestiinassa, voi kasvaa jopa n. 4 m korkeaksi. Se mainitaan vain Laulujen laulussa (1:14; 4:13; 7:11).

Hennatahnaa, jota valmistetaan kasvin jauhetuista lehdistä, käytetään kosmeettisena aineena. Kun tahna pestään pois, väri – tavallisesti oranssi tai punertava sävy – jää jäljelle. Hennalla on värjätty sormien ja varpaiden kynsiä, sormenpäitä, käsiä, jalkoja, partoja, hiuksia ja jopa hevosten harjoja ja häntiä sekä taljoja ja nahkoja. Sanan koʹfer ajatellaan johtuvan heprealaisesta sanajuuresta, jonka merkitykseksi on määritetty ’peittää, suojata’, mikä viittaa nähtävästi kasvin käyttöön väriaineena (vrt. 1Mo 6:14).