KOUKKU

Metallia tai muuta materiaalia oleva kaareva tai teräväkulmainen esine, jossa on joskus väkäsiä.

Muinaiset kalastajat käyttivät ongenkoukkuja (Hab 1:14, 15; Jes 19:1, 6–8; Mt 17:24–27). Raamatussa mainitaan teurastajan koukut (Am 4:2). Koukkujen, mahdollisesti piikkien, avulla ohjattiin eläimiä, varsinkin petoja (Hes 19:3, 4, 6, 9, Rbi8, alav.).

Toisinaan vankeja talutettiin huulissa, nenässä tai kielessä olevista koukuista. Eräässä assyrialaisessa kuvassa kuningas pitelee kolmea vankia köysistä, jotka on kiinnitetty heidän huulissaan oleviin koukkuihin, samalla kun hän sokaisee yhden heistä keihäällä. Näin ollen Assyrian kuningas Sanherib ymmärsi hyvin, kun Jehova sanoi hänelle kuvaannollisesti profeetta Jesajan välityksellä: ”Minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni huultesi väliin ja johdatan sinut takaisin sitä tietä, jota olet tullut.” (2Ku 19:20, 21, 28; Jes 37:29.)

Jehova sanoi kuvakielellä Egyptin faraolle, jolta Israel oli tyhmästi luottanut saavansa tukea Babyloniaa vastaan: ”Minä panen koukut leukoihisi – –. Ja minä nostan sinut Niilin-kanaviesi keskeltä – –. Ja minä hylkään sinut erämaahan – –. Ja kaikkien Egyptin asukkaiden on tultava tietämään, että minä olen Jehova, koska he tukena osoittautuivat ruo’oksi Israelin huoneelle.” (Hes 29:1–7.) Tämä oli osuvasti sanottu. Historioitsija Herodotos (Historiateos, II, 70) kertoi egyptiläisten käyttäneen koukkua krokotiilien pyydystämiseen ja vetämiseen ylös vedestä. Lisäksi Jehova ennusti, että hän panisi koukut ”Magogin maan Gogin” leukoihin ja toisi hänet esiin viimeiseen hyökkäykseen Jumalan kansaa vastaan ja hänen omaan teloitukseensa (Hes 38:1–4; 39:1–4).