ITAMAR

(mahd. ’palmun isä [tai: veli]’).

Neljäntenä mainittu Aaronin poika (2Mo 6:23; 4Mo 26:60; 1Ai 6:3). Sen jälkeen kun Itamar oli valvonut tabernaakkelin tarvikkeiden luetteloimista, hänet, hänen isänsä ja hänen veljensä vihittiin papeiksi 2. Mooseksen kirjan 29. luvussa yksityiskohtaisesti kuvailluin menoin (2Mo 28:1; 38:21; 40:12–15). Kun Itamarin kaksi vanhempaa veljeä, Nadab ja Abihu, myöhemmin teloitettiin, koska he olivat uhranneet ”laitonta tulta”, Itamaria ja hänen kolmatta veljeään Eleasaria kiellettiin suremasta heitä. Itamar ja Eleasar saivat myöhemmin lisää pappistehtäviä sitä mukaa kuin Jehova esitti niitä. (3Mo 10:1–20.) Itamar asetettiin valvomaan erilaisia tabernaakkeliin liittyviä palveluksia, joita gersonilaiset ja merarilaiset suorittivat (4Mo 3:2–4; 4:28, 33; 7:8).

Myös Itamarin jälkeläiset toimivat pappeina, ja Saulin, Daavidin ja Salomon hallituskausilla Itamarin jälkeläisen Eelin huoneen jäsenet hoitivat tilapäisesti ylimmäisen papin virkaa. Niistä 24 pappisosastosta, jotka Daavid järjesti temppelipalvelukseen, 8 oli Itamarin huonetta. (1Ai 24:1–6; 1Sa 14:3; 22:9; ks. YLIMMÄINEN PAPPI.) Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen luetteloihin merkittyihin Israelin isänhuoneisiin kuului myös Itamarin poikia (Esr 8:2).