JAEL

(’vuorikauris’).

Keniläisen Heberin vaimo, siis ei-israelilainen, joka surmasi kanaanilaisarmeijan päällikön Siseran.

Jael asui miehensä kanssa teltassa lähellä Kedesiä, ja Heberin ja kanaanilaissortajien välillä vallitsi rauha (Tu 4:10, 11, 17, 21; ks. KEDES nro 3). Kärsittyään tappion Israelin käsissä Sisera pakeni Heberin puolueettomaan leiriin, missä Jael kutsui hänet telttaansa. Sen jälkeen nainen peitti hänet huovalla. Kun mies pyysi vettä, Jael antoi hänelle pitomaljasta juoksettunutta maitoa juotavaksi. Naisen peiteltyä hänet uudelleen hän pyysi tätä seisomaan vartiossa teltan suulla. Väsynyt ja nääntynyt Sisera tunsi olevansa turvassa Jaelin vieraana ja vaipui pian sikeään uneen. Sitten Jael, joka teltoissa asuvana oli epäilemättä tottunut iskemään telttavaarnoja maahan, hiipi Siseran luo aseinaan vasara ja telttavaarna, jonka hän iski miehen pään läpi maahan asti. Siseraa takaa-ajavan Barakin tultua paikalle Jael näytti hänelle tuon armeijan päällikön, joka oli Deboran ennustuksen mukaisesti kuollut ”naisen käsiin”. (Tu 4:9, 17–22.) Jaelin rohkeaa toimintaa Jehovan vihollista vastaan ylistetään Deboran ja Barakin voittolaulussa, jossa Jael myös julistetaan ”mitä siunatuimmaksi naisten joukossa” (Tu 5:6, 24–27).