KELITA

(mahd. juuresta, joka merkitsee ’liian lyhyt’ [ts. kääpiökasvuinen]).

1. Yksi niistä Esran ajan leeviläisistä, jotka tunnustivat tehneensä väärin ottaessaan vierasmaisia vaimoja ja jotka sen vuoksi lähettivät heidät pois. Häntä sanotaan myös Kelajaksi. (Esr 10:23, 44.) Mahdollisesti sama kuin nrot 2 ja 3.

2. Leeviläinen, joka auttoi Esraa ’selittämään lakia kansalle’ vuonna 455 eaa. (Ne 8:7, 8; ks. nro 1).

3. Leeviläinen, jonka jälkeläinen – tai hän itse – vahvisti sinetillä Nehemian päivinä tehdyn ”lujan sopimuksen” (Ne 9:38; 10:1, 9, 10). Jos tätä sopimusta solmittaessa oli läsnä Kelita itse eikä hänen jälkeläisensä, hän on saattanut olla sama kuin nro 1 tai nro 2.