SUKULAINEN

Samasta kantavanhemmasta polveutumisen tai avioliiton kautta sukua oleva henkilö. Seuraavassa tarkastellaan useiden Raamatun alkukielisten sanojen merkitystä ja käyttöä.

Go·ʼelʹ (hepr. sanasta ga·ʼalʹ ’lunastaa’ tai ’ostaa takaisin’) tarkoittaa läheisintä miespuolista sukulaista, jolla on oikeus toimia lunastajana tai verenkostajana. ”Verenkostajan” piti surmata tahalliset murhaajat (4Mo 35:16–19). Noomin ja Ruutin sukulaisena Boas oli ”lunastaja” (Ru 2:20; 3:9, 12, 13; 4:1, 3, 6, 8, 14). Jehova itse, Suuri Isä ja Elämänantaja, on palvelijoittensa sekä Kostaja että Lunastaja (Ps 78:35; Jes 41:14; 43:14; 44:6, 24; 48:17; 54:5; 63:16; Jer 50:34).

Šeʼerʹ (hepr., merk. ’elimistö’) tarkoittaa lihallista sukulaista eli verisukulaista. Jumalan lait kielsivät olemasta sukupuolisuhteissa läheisen ”verisukulaisen”, esim. oman tätinsä, kanssa (3Mo 18:6–13; 20:19). Jos joku israelilainen oli velkaa muukalaiselle, israelilaisen veli, setä, serkku tai joku muu ”verisukulainen” voi ostaa hänet takaisin (3Mo 25:47–49). Jos joku kuoli eikä hänellä ollut poikia, tyttäriä, veljiä eikä setiä, silloin perintö annettiin seuraavaksi lähimmälle ”verisukulaiselle” (4Mo 27:10, 11).

Qa·rōvʹ (hepr., merk. ’lähellä’) sisältää lähisukulaisen lisäksi läheisen tuttavan. Jos veli köyhtyi niin, että hänen oli myytävä maaomaisuutensa, silloin jonkun ”hänelle läheistä sukua olevan” piti ostaa se hänelle takaisin (3Mo 25:25). Job murehti sitä, että hänen ’läheisensä’ olivat jättäneet hänet, ja Daavid valitti, että hänen ’läheiset tuttavansakin’ seisoivat kaukana (Job 19:14; Ps 38:11).

Sanalle ja·daʽʹ (hepr., merk. ’tietää’, ’tuntea’) sukua olevat ilmaukset voivat tarkoittaa sukulaista tai vain tuttavaa. Noomilla oli ”miehensä puolelta sukulainen”, jonka nimi oli Boas. Jeehu teloitti kaikki Ahabin huoneeseen kuuluvat, hänen ”tuttavansa” mukaan lukien. (Ru 2:1; 2Ku 10:11.)

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa syg·ge·nēsʹ tarkoittaa verisukulaista, mutta sitä ei koskaan käytetä puhuttaessa vanhempien ja lasten välisestä suhteesta. On merkille pantavaa, että Jeesus sanoi seuraajilleen tämän mukaisesti: ”Jopa vanhemmat ja veljet ja sukulaiset [syg·ge·nōnʹ] ja ystävät luovuttavat teitä.” (Lu 21:16.) Kun 12-vuotias Jeesus oli kateissa, hänen vanhempansa alkoivat etsiä häntä ”sukulaisten” joukosta (Lu 2:44). Jeesus neuvoi, ettei pitoihin tulisi kutsua omia ’sukulaisiaan’, jotka voisivat maksaa takaisin, vaan sen sijaan köyhiä (Lu 14:12–14). Kun Pietari julisti pelastusta koskevaa hyvää uutista Corneliukselle, paikalla olivat myös tämän ”sukulaiset” (Ap 10:24). Roomalaisille osoittamassaan kirjeessä Paavali puhui sekä israelilaisista kollektiivisesti että joistakin yksilöistä ’sukulaisinaan’ (Ro 9:3; 16:7, 11, 21).