KEHATILAINEN

(’Kehatista [Kehatiin kuuluva]’).

Kantaisä Kehatin jälkeläinen; Kehat oli yksi Leevin kolmesta pojasta (1Mo 46:11; 4Mo 26:57). ”Kehatilaiset” eli ”Kehatin pojat” jakautuivat neljään sukuun, jotka olivat Kehatin neljän pojan jälkeläisiä: amramilaiset, jisharilaiset, hebronilaiset ja ussielilaiset (4Mo 3:19, 27). Heidän johtomiehensä siihen aikaan, kun Israel oli leiriytyneenä Siinainvuoren luo (1513 eaa.), oli Ussielin poika Elisafan (4Mo 3:30).

Mooses ja Aaron olivat amramilaisten sukuun kuuluvia kehatilaisia (2Mo 6:18, 20); kapinallinen Korah taas oli jisharilaisten sukuun kuuluva kehatilainen (4Mo 16:1) samoin kuin uskollinen profeetta Samuel (1Sa 1:1, 19, 20; 1Ai 6:33–38).

Siinain erämaassa suoritettu väestönlaskenta osoitti, että kehatilaisten sukuihin kuului 8600 kuukauden ikäistä ja sitä vanhempaa miespuolista (4Mo 3:27, 28). Joidenkin kreikkalaisen Septuagintan käsikirjoitusten mukaan tuo määrä oli 8300. Kun tämä pienempi määrä lisätään 4. Mooseksen kirjan 3:22, 34:ssä mainittuihin 7500:aan ja 6200:aan, kokonaissummaksi tulee 22000 eli sama määrä, joka mainitaan 4. Mooseksen kirjan 3:39:ssä. Heidän 30–50-vuotiaita miehiään, ”jotka astuivat palvelusryhmään suorittaakseen palvelusta kohtaamisteltalla”, oli 2750 (4Mo 4:34–37).

Erämaavaelluksen aikana kehatilaiset määrättiin leiriytymään tabernaakkelin eteläpuolelle (4Mo 3:29), sen ja Ruubenin, Simeonin ja Gadin heimojen leirin väliin (4Mo 2:10, 12, 14). Kehatilaisten etu ja vastuu oli kuljettaa liiton arkkua, näkyleipäpöytää, lampunjalkaa, alttareita ja pyhäkön välineitä sekä kaikkeinpyhimmän verhoa (4Mo 3:30, 31) sen jälkeen kun Aaron ja hänen poikansa, jotka myös olivat kehatilaisia, olivat pakanneet ja peittäneet nuo esineet. Muut kehatilaiset kuin Aaron ja hänen poikansa eivät saaneet katsoa noita välineitä hetkeäkään eivätkä koskea pyhäkköön, sillä siitä olisi seurannut kuolema. (4Mo 4:4–15, 20.) Vaikka israelilaiset antoivat leeviläisille naudat ja vankkurit tabernaakkelin välineiden kuljettamista varten, kehatilaisille ei niitä annettu. He kantoivat kuormansa olallaan epäilemättä taakkojensa pyhyyden vuoksi. (4Mo 7:2–9.) He lähtivät leiristä viimeisinä leeviläisinä (4Mo 10:17–21).

Kun leeviläisille Kanaanin valloituksen jälkeen määrättiin joitakin kaupunkeja, kehatilaiset saivat niitä 23; Aaronin ”pojille” (ts. kehatilaisille) määrättiin 13 kaupunkia Juudan, Simeonin ja Benjaminin alueilta, ja lisäksi muille kehatilaisille määrättiin 10 kaupunkia Efraimin, Danin ja puolen Manassen heimon alueilta (Jos 21:1–5, 9–26; 1Ai 6:54–61, 66–70).

Daavid antoi kehatilaiseen Jisharin sukuun kuuluvalle Hemanille laulamiseen liittyvän tehtävän Jehovan pyhäkössä (1Ai 6:31–38). Daavid määräsi mm. 120 kehatilaista tuomaan esimiehensä Urielin johdolla Jehovan arkun Obed-Edomin talosta Jerusalemiin, ja Hemanilla oli silloin huomattava osa soitossa ja laulussa (1Ai 15:4, 5, 11–17, 19, 25). Kun Daavid jakoi leeviläiset osastoihin, jotkut kehatilaiset olivat 1. Aikakirjan mukaan laulajia (25:1, 4–6) ja portinvartijoita (26:1–9), toiset olivat vastuussa varastoista ja pyhitetyistä esineistä (26:23–28), ja jotkut toimivat päällysmiehinä, tuomareina ja hallintomiehinä (26:29–32). Jotkut kehatilaiset huolehtivat leipomisesta ja kerrosleivän valmistuksesta sapattia varten (1Ai 9:31, 32).

Kehatilaiset ylistivät Jehovaa kuullessaan, että hän antaisi Josafatin johdolla taistelevalle Juudalle voiton Ammonin, Moabin ja Seirin yhdistyneistä joukoista (2Ai 20:14–19). Kehatilaiset leeviläiset osallistuivat Jehovan huoneen puhdistamiseen kuningas Hiskian päivinä (2Ai 29:12–17). Lisäksi mm. kehatilaiset Sakarja ja Mesullam toimivat valvojina kuningas Josian korjatessa temppeliä (2Ai 34:8–13).