LIBYA, LIBYALAISET

Muinainen Libya käsitti alueen, joka sijaitsi Pohjois-Afrikassa Egyptin länsipuolella. Yleensä ajatellaan, että sen asukkaista käytettiin heprealaista sanaa Lu·vimʹ (2Ai 12:3; ”libyalaiset”, KR-92, UM, LXX). Jos Lu·vimʹ on muunnos sanasta Leha·vimʹ (Lehabim), niin ainakin jotkut libyalaiset saattoivat polveutua Misraimin kautta Haamista (1Mo 10:13). Josefuksen kirjoituksissa esitetyn perinteisen juutalaisen näkemyksen mukaan (Jewish Antiquities, I, 130–132 [vi, 2]) libyalaiset ovat Haamin jälkeläisiä Putin kautta (1Mo 10:6). Myös kreikkalaisessa Septuagintassa ja latinalaisessa Vulgatassa on käytetty sanaa ”libyalaiset” Jeremian 46:9:ssä sekä Hesekielin 27:10:ssä ja 38:5:ssä, joissa heprealainen teksti käyttää nimeä ”Put”. Tietenkin sekä Putin että Misraimin jälkeläisiä saattoi asettua asumaan sille Pohjois-Afrikan alueelle, jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan Libyaksi. Tämä merkitsisi sitä, että nimitys ”libyalaiset” on laajempi kuin heprealainen sana Lu·vimʹ.

Egyptin kuningas Sisak, jota on pidetty ”libyalaisen dynastian” perustajana, valloitti useita kaupunkeja tunkeutuessaan Juudaan kuningas Rehabeamin viidentenä vuonna (993 eaa.). Hänen voimakkaisiin sotajoukkoihinsa, jotka koostuivat vaunuista ja ratsumiehistä, kuului libyalaisia. Vaikka Jerusalem itse säästettiinkin, Sisak ryösti kaikki kaupungin aarteet. (1Ku 14:25, 26; 2Ai 12:2–9.) Noin 26 vuotta myöhemmin (967 eaa.) libyalaisia oli etiopialaisen Serahin joukoissa, jotka tunkeutuivat Juudaan mutta kärsivät nöyryyttävän tappion (2Ai 14:9–13; 16:8). 600-luvulla eaa. egyptiläinen No-Amonin kaupunki ei nähtävästi säästynyt assyrialaisten aiheuttamalta onnettomuudelta huolimatta libyalaisten ja muiden avusta (Na 3:7–10). Libyalaisten ja etiopialaisten ennustettiin seuraavan ”pohjoisen kuninkaan” ”askeleita”, mikä viittasi siihen, että nämä entiset Egyptin tukijat joutuisivat hänen hallintaansa (Da 11:43).

Vuonna 33 Jerusalemissa helluntaijuhlaa viettävien juutalaisten ja käännynnäisten joukossa oli ihmisiä ”Kyrenen puoleisen Libyan osista”, ts. Libyan länsiosista. Jotkut heistä todennäköisesti kastettiin Pietarin puheen johdosta, ja he veivät myöhemmin kristillisyyden sanoman kotimaahansa. (Ap 2:10.)