ILMEISEKSI TULO

Julkitulo, havaittava todiste, vallan tai voiman näyte. Vastineella ”ilmeiseksi tulo” käännettyä kreikan sanaa e·pi·faʹnei·a käytetään Raamatussa viitattaessa Jeesuksen Kristuksen maan päällä oloaikaan ja etenkin tapahtumiin, jotka ajoittuvat hänen läsnäoloonsa kuninkaan vallassa.

Jumalan Poika tuli ilmeiseksi lihassa. Apostoli Paavali kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen 1:9–11:ssä olevat sanat, jotka liittyivät ”Pelastajamme, Kristuksen Jeesuksen, ilmeiseksi tuloon” lihassa. Jumalan Pojan lähettäminen taivaasta oli edistävä Jehovan suvereeniuden kunniaan saattamista. Lisäksi sen oli määrä johtaa Aadamilta perityn ’kuoleman lakkauttamiseen’ ja luoda valoa siihen elämään ja turmeltumattomuuteen, jonka jotkut ihmiset saisivat taivaassa. Jeesuksen ’tekeminen ilmeiseksi lihassa’ oli yksi ”jumalisen antaumuksen pyhän salaisuuden” kehitysvaihe (1Ti 3:16). Paavali sanoi myös sitä, että Jumala lähetti Poikansa, Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ’ilmeiseksi tuloksi’. Tämä ansaitsematon hyvyys ”tuo pelastuksen kaikenlaisille ihmisille – – ja opettaa meitä torjumaan jumalattomuuden ja maailmalliset halut ja elämään nykyisessä asiainjärjestelmässä tervemielisesti ja vanhurskaasti ja jumalista antaumusta osoittaen, odottaessamme onnellista toivoa ja suuren Jumalan ja Pelastajamme, Kristuksen Jeesuksen, kirkkauden ilmeiseksi tuloa” (Tit 2:11–13). Kun Kristus tulisi ilmeiseksi kirkkaudessa, se tekisi myös Jumalan kirkkauden ilmeiseksi, koska hän lähetti Kristuksen.

Kristuksen ilmeiseksi tulo taivaallisessa kirkkaudessa. Läsnäolonsa aikana Kristus kohdistaisi huomionsa niihin hengellisiin veljiinsä, jotka nukkuisivat kuoleman unta. Paavali tarkoittaa juuri heitä sanoessaan, että he ovat hänen tavallaan ’rakastaneet Kristuksen ilmeiseksi tuloa’ ja että he saisivat ’palkaksi vanhurskauden kruunun’ (2Ti 4:8). Kun Herra laskeutuisi ”taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa”, Kristuksen yhteydessä kuolleet nousisivat ensin ja Kristus ottaisi heidät kotiin luokseen. Hänet tehtäisiin heille ilmeiseksi tällaisella vaikuttavalla tavalla kirkkaudessa. Sitten hän tekisi läsnäolonsa ilmeiseksi vielä maan päällä oleville veljilleen ja ottaisi heidät kotiin luokseen, kun he kuolisivat. (1Te 4:15, 16; Joh 14:3; Il 14:13.)

Kuninkaana ja tuomarina. Kun Kristus oli Pontius Pilatuksen edessä, hän sanoi, että hänen Valtakuntansa ei ollut osa tästä maailmasta, vaikkei hän kieltänytkään olevansa kuningas (Joh 18:36, 37). Hän ei tuolloin tehnyt itseään ilmeiseksi valtiaana, koska hänen aikansa tarttua kuninkaanvaltaan ei ollut vielä tullut. Koittaisi kuitenkin aika, jolloin ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmeiseksi tulo” havaittaisiin selvästi ja jolloin hän käyttäisi valtaa ”onnellisena ja ainoana Valtiaana” ja ”kuninkaina hallitsevien Kuninkaana ja herroina hallitsevien Herrana”. (1Ti 6:13–16; Da 2:44; 7:13, 14.)

Paavali sanoi tulevasta Valtakunnasta ja Kristuksen ilmeiseksi tulosta Timoteukselle: ”Velvoitan sinua vakavasti Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, jonka on määrä tuomita elävät ja kuolleet, ja hänen ilmeiseksi tulonsa ja valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa.” (2Ti 4:1, 2.) Apostoli kiinnitti tällä tavalla huomiota aikaan, jolloin Kristuksen loistoisa asema taivaassa tehtäisiin täysin ilmeiseksi ja jolloin hän langettaisi maata koskevat Jumalan tuomiot.

Kun hän tuhoaa ”laittomuuden ihmisen”. Kirjoittaessaan Tessalonikan kristityille ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolosta” Paavali kehotti heitä, etteivät he järkkyisi pois tolaltaan eivätkä minkään sanoman välityksellä innostuisi ”ajattelemaan, että Jehovan päivä on tullut”. Vertauskuvallinen ”laittomuuden ihminen”, joka oli vuosisatojen ajan vastustanut Jumalaa ja Kristusta, tehtäisiin tuolloin tyhjäksi Kristuksen ”läsnäolon ilmeiseksi tulolla”. Tämä ”laiton” tunnistaisi Kristuksen läsnäolon, ei uskon välityksellä, kuten hänen ilmeiseksi tuloaan rakastavat kristityt, vaan siten, että Jeesus tekee voimansa ilmeiseksi tuhotessaan tähän kollektiiviseen ”ihmiseen” kuuluvat. (2Te 2:1–8; ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN.)

Hengen ilmentymä ja totuuden tekeminen ilmeiseksi. Sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu Kristuksen opetuslasten päälle, näkyvät todisteet ’ilmensivät’ sen näkymätöntä toimintaa näissä opetuslapsissa. He pystyivät mm. puhumaan vieraita kieliä, saivat parantamislahjoja sekä tarkkanäköisyyttä henkeytettyjen ilmausten suhteen. (1Ko 12:7–10.) Apostoli Paavali puhuu myös ’totuuden tekemisestä ilmeiseksi’ toisille kristittyjen hyvän käytöksen ja saarnaamisen avulla (2Ko 4:2).