MATTEUS

(luult. muunnos hepr. nimestä Mattitja, joka merkitsee ’Jehovan lahjaa’).

Juutalainen, josta käytettiin myös nimeä Leevi ja josta tuli Jeesuksen Kristuksen apostoli ja hänen nimellään tunnetun evankeliumin kirjoittaja. Hän oli erään Alfeuksen poika, ja hän toimi veronkantajana ennen kuin hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi. (Mt 10:3; Mr 2:14; ks. VERONKANTAJA.) Raamattu ei paljasta, oliko Leevillä nimi Matteus jo ennen Jeesuksen opetuslapseksi tuloaan, saiko hän sen tuolloin vai antoiko Jeesus hänelle tuon nimen nimittäessään hänet apostoliksi.

Näyttää siltä, että Jeesus Kristus kutsui Matteuksen Kapernaumissa tai sen lähistöllä sijainneelta veroasemalta Galileassa suorittamansa palveluksen alussa (v. 30 tai v:n 31 alussa) (Mt 9:1, 9; Mr 2:1, 13, 14). ’Matteus jätti kaiken taakseen, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.’ (Lu 5:27, 28.) Kenties juhliakseen sitä, että oli saanut kutsun seurata Kristusta, Matteus ”laittoi – – suuret vastaanottopidot”, joissa oli mukana Jeesuksen ja hänen opetuslastensa lisäksi monia veronkantajia ja syntisiä. Tämä järkytti fariseuksia ja kirjanoppineita ja sai heidät nurisemaan sen vuoksi, että Kristus söi ja joi veronkantajien ja syntisten kanssa. (Lu 5:29, 30; Mt 9:10, 11; Mr 2:15, 16.)

Myöhemmin, vuoden 31 pesahin jälkeen, Jeesus valitsi 12 apostolia, ja Matteus oli yksi heistä (Mr 3:13–19; Lu 6:12–16). Vaikka Raamatussa viitataankin useita kertoja apostoleihin ryhmänä, Matteusta ei mainita nimeltä ennen kuin Kristuksen taivaaseennousemisen jälkeen. Matteus näki kuolleista herätetyn Jeesuksen Kristuksen (1Ko 15:3–6), sai häneltä jäähyväisohjeita ja näki hänen nousevan taivaaseen. Tämän jälkeen hän ja muut apostolit palasivat Jerusalemiin. Apostolit majailivat siellä ylähuoneessa, ja Matteuksen mainitaan olleen heidän joukossaan, joten hänen on täytynyt olla yksi niistä noin 120 opetuslapsesta, jotka saivat pyhää henkeä helluntaipäivänä vuonna 33. (Ap 1:4–15; 2:1–4.)