MIKAJA

(’Kuka on Jehovan kaltainen?’).

1. Kuningas Rehabeamin vaimo, Urielin tytär Gibeasta ja Juudan kuninkaan Abian äiti. Häntä sanotaan myös ”Maakaksi”. (2Ai 11:18, 20; 13:1, 2.)

2. Jimlan poika ja Jehovan profeetta Israelin pohjoisessa valtakunnassa kuningas Ahabin hallituskaudella (1Ku 22:8). Kun Juudan kuningas Josafat oli käymässä Israelin kuninkaan Ahabin luona, tämä pyysi häntä lähtemään kanssaan sotaretkelle syyrialaisia vastaan, jotta Ramot-Gilead saataisiin takaisin. Josafat suostui mutta pyysi tiedustelemaan Jehovan sanaa. Niinpä Ahab kutsui koolle 400 profeettaa ja kysyi heiltä: ”Lähdenkö sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai jätänkö lähtemättä?” He vastasivat myöntävästi ja sanoivat, että Jehova antaisi kaupungin kuninkaan käsiin. Josafat halusi kuitenkin vielä lisävahvistusta asiaan, jolloin vastahakoinen Ahab lähetti hakemaan luokseen Mikajaa, profeettaa joka oli aina profetoinut hänelle pahaa. Matkaan lähetetty sanansaattaja kehotti Mikajaa puhumaan Ahabille samalla tavalla kuin muut profeetat olivat puhuneet. Ensin Mikaja tekikin niin, mutta Ahab vannotti häntä puhumaan ”totuutta Jehovan nimessä”. Silloin Mikaja sanoi: ”Minä totisesti näen kaikki israelilaiset hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (1Ku 22:1–17; 2Ai 18:1–16.)

Mikaja ryhtyi sitten kertomaan näystään, jossa hän näki Jehovan istuvan taivaallisella valtaistuimellaan ja kysyvän yhteen kokoontuneilta henkiluomuksilta: ”Kuka viekoittelee Ahabin, niin että hän menisi ja kaatuisi Ramot-Gileadissa?” Yksi hengistä tarjoutui lähtemään ja tulemaan ”petolliseksi hengeksi” kaikkien Ahabin profeettojen suuhun. Jehova vastasi: ”Sinä siis viekoittelet häntä, ja sinä myös onnistut. Mene ja tee niin.” Mikaja kertoi sen jälkeen Ahabille, että Jumala oli pannut petollisen hengen kaikkien hänen profeettojensa suuhun, ja lisäsi: ”Mutta Jehova itse on puhunut sinun osaksesi onnettomuutta.” Tällöin väärä profeetta Sidkia löi Mikajaa poskelle ja kysyi pilkallisesti: ”Mitähän tietä Jehovan henki on siirtynyt minusta puhumaan sinun kanssasi?” Mikaja vastasi rohkeasti: ”Katso! Sen näet sinä päivänä, jona astut sisimpään kammioon piiloutuaksesi.” Silloin Ahab käski panna Mikajan pidätettyjen taloon, missä profeettaa ravittaisiin supistetuilla leipä- ja vesiannoksilla, kunnes kuningas palaisi rauhassa. Ahab ei kuitenkaan milloinkaan palannut, koska Ramot-Gileadin luona käydyssä taistelussa ”muuan mies jännitti jousen sattumanvaraisesti” ja nuoli osui tuohon israelilaiskuninkaaseen, joka lopulta kuoli. Mikajan viimeiset sanat Ahabille olivat olleet: ”Jos ylipäätään palaat rauhassa, ei Jehova ole puhunut minun kanssani.” Kuninkaan kuolema todisti, että Mikaja tosiaankin oli Jehovan profeetta. (1Ku 22:18–37; 2Ai 18:17–34.)

3. Yksi niistä kuningas Josafatin ruhtinaista, jotka lähetettiin leeviläisten ja pappien kanssa opettajiksi eri puolille Juudaa. Kun he opettivat kansaa kaikissa Juudan kaupungeissa, heillä oli mukanaan ”Jehovan lain kirja”. (2Ai 17:7–9.)

4. Akborin (Abdonin) isä. Kuningas Josia lähetti Akborin joidenkuiden muiden kanssa tiedustelemaan Jehovalta vasta löydetyn Lain kirjan sanojen johdosta. Mikajaa sanotaan myös Miikaksi. (2Ku 22:12, 13; 2Ai 34:20, 21.)

5. ”Safanin pojan Gemarjan poika.” Hän oli isänsä Gemarjan ruokailuhuoneessa, kun Baruk luki siellä kaikkien kuullen kirjakääröä, jossa olivat Jeremian kautta esitetyt Jehovan sanat Israelia, Juudaa ja kaikkia kansakuntia vastaan. Sen jälkeen kun Mikaja oli kuullut tämän sanoman, hän ilmoitti kuulemansa kuningas Jojakimin sihteerille ja ruhtinaille. (Jer 36:2, 9–13.)

6. Pappi Sakarjan esi-isä. Sakarja oli yksi niistä, jotka osallistuivat trumpetteineen Jerusalemin uudelleen rakennetun muurin vihkiäisseremoniaan. Tätä Mikajaa sanotaan myös Mikaksi. (Ne 11:22; 12:31, 35.)

7. Yksi niistä papeista, jotka soittivat trumpettejaan toisessa Jerusalemin uudelleen rakennetun muurin vihkiäiskulkueeseen kuuluneessa ”kiitoskuorossa” Nehemian päivinä (Ne 12:40, 41).