MUISTOMERKKI

Pylväs, laatta, rakennus tai jokin muu merkki, joka on asetettu jonkun ihmisen tai jonkin erikoisen tapahtuman muistoksi. Raamatussa mainitaan muutamia muistomerkkejä, vaikkei niistä kaikista käytetäkään sitä nimitystä.

Jehova näyttäytyi Jaakobille yöllisessä näyssä ja vahvisti hänelle Abrahamin kanssa solmimansa liiton (1781 eaa.). Sen muistoksi Jaakob otti kiven, jota hän oli käyttänyt päänalusenaan, pani sen pystyyn ikään kuin patsaaksi ja voiteli sen öljyllä. Sitten hän antoi paikan nimeksi Betel. (1Mo 28:10–19.) Parikymmentä vuotta myöhemmin Jaakob ja Laban tekivät keskenään rauhanliiton Gileadin vuoristossa, pystyttivät sen jälkeen patsaan ja kokosivat lisäksi kiviröykkiön muistuttamaan heidän sopimuksestaan (1Mo 31:25, 44–52). Kun Jehova toi israelilaiset Luvattuun maahan (1473 eaa.), kaksi muistomerkkiä pystytettiin paikkaan, jossa he ylittivät Jordanin, toinen tuon joen keskikohdalle ja toinen sen länsirannalle Gilgaliin. Niiden oli määrä toimia merkkeinä, jotka muistuttivat tuosta yliluonnollisesta ylityksestä, ja kun heidän poikansa myöhemmin kysyisivät, mitä nuo muistomerkit edustivat, heidän isiensä tuli kertoa heille, mitä Jehova oli tehnyt kansansa puolesta. (Jos 4:4–9, 20–24.)

Voitettuaan amalekilaiset kuningas Saul pystytti ”itselleen muistomerkin [hepr. jad]” (1Sa 15:12). Heprealainen sana jad, joka useimmiten käännetään vastineella ”käsi”, voi tarkoittaa myös ’muistomerkkiä’; kohotettu käsi kiinnittää huomiota ja ohjaa sen johonkin nimenomaiseen kohteeseen, ja samalla tavoin muistomerkki kiinnittää ihmisten huomion joihinkin asioihin.

Absalomin muistomerkki (hepr. jad) oli monien muiden muistomerkkien tavoin patsas. Absalom pystytti sen Kuninkaan alatasangolle lähelle Jerusalemia, koska kuten hän sanoi: ”Minulla ei ole poikaa, joka pitäisi nimeni muistossa.” (2Sa 18:18.) Nykyään tuosta muistomerkistä tai sen sijainnista ei kuitenkaan tiedetä mitään muuta kuin se, mitä Raamattu siitä kertoo. Sitä ei tule sekoittaa Kidroninlaaksossa olevaan ns. Absalomin hautaan, joka kirkollisen perinteen mukaan kuului Absalomille mutta jonka arkkitehtuuri on kreikkalais-roomalaiselta ajalta. (Ks. ABSALOM.)

Absalomin tavoin myöskään eunukeilla ei ole toivoa jälkipolvista, jotka säilyttäisivät heidän nimensä. Jos he kuitenkin pysyvät uskollisina Jehovalle eivätkä toimi kuten maanpetturi Absalom, Jehova lupaa antaa heille jotain ”poikia ja tyttäriä parempaa”, sillä hän sanoo: ”Minä jopa annan heille huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin [hepr. jad] ja nimen – –. Ajan hämärään asti pysyvän nimen minä annan heille, nimen jota ei karsita pois.” (Jes 56:4, 5; vrt. San 22:1.)

Myös hautakiviä asetettiin muistomerkeiksi, esim. eräs hautakivi muistutti ”sen tosi Jumalan miehen hautapaikasta”, joka ennusti, mitä Josia tulisi tekemään Betelin alttaria vastaan (2Ku 23:16–18; 1Ku 13:1, 2).