NAFTALI
(’kamppailuni’).
1. Toinen poika, jonka Raakelin palvelijatar Bilha synnytti Jaakobille Paddan-Aramissa (1Mo 35:25, 26; 2Mo 1:1, 4; 1Ai 2:1, 2). Koska Bilha oli tullut emäntänsä Raakelin sijaan, hedelmätön Raakel piti Naftalia, kuten tämän vanhempaa täysveljeä Daniakin, omana poikanaan. Vaikka Raakelin sisarella Lealla oli tuolloin jo neljä poikaa (1Mo 29:32–35), Raakel riemuitsi siitä, että hän oli onnistunut saamaan palvelijattarensa kautta toisen pojan, ja hän huudahti: ”Rasittavin kamppailuin olen kamppaillut sisareni kanssa. Olen myös selviytynyt voittajana!” Tälle pojalle annettu nimi Naftali (merk. ’kamppailuni’) ilmensi sopivasti Raakelin tunteita pojan syntymän aikoihin. (1Mo 30:2–8.)
Myöhemmin Naftali itse sai neljä poikaa: Jahseelin (Jahsielin), Gunin, Jeserin ja Sillemin (Sallumin) (1Mo 46:24; 1Ai 7:13). Kun kuoleva patriarkka Jaakob kertoi pojilleen, mitä heille tapahtuisi ”päivien lopulla”, hänen Naftalia koskeva mainintansa, vaikka se olikin lyhyimpiä, oli suotuisa (1Mo 49:1, 2, 21).
2. Israelin heimo, joka nimettiin Naftalin mukaan ja joka koostui hänen pojistaan Jahseelista, Gunista, Jeseristä ja Sillemistä polveutuneista neljästä suvusta (4Mo 26:48, 49). Noin vuoden kuluttua israelilaisten Egyptistä lähdön jälkeen oli tähän heimoon kuuluvia 20-vuotiaita ja sitä vanhempia taistelukuntoisia miehiä yhteensä 53400 (4Mo 1:42, 43). Erämaassa Naftalin heimo leiriytyi johtomiehensä Ahiran ohjauksessa tabernaakkelin pohjoispuolelle Asserin ja Danin heimojen viereen. Naftalin heimo kuului Danin leirin kolmenheimonosastoon; se oli Danin ja Asserin kanssa marssijärjestyksessä viimeisenä, ja sillä oli tärkeä asema selustavartiona. (4Mo 1:15, 16; 2:25–31; 7:78; 10:25–28.)
Noin 40 vuotta Egyptistä lähdön jälkeen suoritettu toinen väestönlaskenta osoitti, että heimon sotakuntoisten miesten määrä oli vähentynyt 45400:aan (4Mo 26:50). Heimoon kuuluneiden menetettyjen miesten joukossa oli Nahbi, yksi niistä kymmenestä vakoojasta, jotka olivat tuoneet kielteisen raportin eivätkä olleet kannustaneet israelilaisia astumaan Luvattuun maahan (4Mo 13:14, 16, 31–33; 14:35–37).
Sen jälkeen kun Naftalin heimo oli lopulta ylittänyt Jordanin ja osallistunut Joosuan johdolla Jerikon ja Ain valloitukseen, se oli yksi niistä heimoista, jotka asettuivat Ebalinvuoren eteen ”lausumaan kirouksen” (Jos 6:24, 25; 8:28, 30–35; 5Mo 27:13). Kun tuli aika jakaa maa heimoperintöihin, Pedahel auttoi Jumalan nimittämänä Naftalin heimon edustajana Joosuaa ja pappi Eleasaria tässä tehtävässä (4Mo 34:16, 17, 28; Jos 19:51).
Perintömaa. Naftalin heimolle määrätty alue sijaitsi Luvatun maan pohjoisosassa (5Mo 34:1, 2). Se rajoittui idässä Galileanmereen ja Jordaniin. Länsirajana oli osittain Asserin alue. Sebulonille määrätty seutu rajoittui Naftalin alueeseen sekä lännessä että etelässä, ja Isaskar jäi eteläpuolelle. (Vrt. Jos 19:32–34.) Se että Naftalin rajan sanotaan ulottuvan ”Juudaan Jordanin luona” (Jos 19:34), ei ilmeisestikään merkitse sitä, että se ulottui Juudan heimon alueeseen, joka sijaitsi hyvän matkaa Naftalista etelään. Tässä tapauksessa ”Juudalla” tarkoitetaan luultavasti Jordanin itäpuolella sijainnutta Jairin suvun asuttamaa seutua. Vaikka Jairia pidettiin manasselaisena hänen isänsä äidin takia (4Mo 32:41; Jos 13:29, 30), hän oli isänsä isän kautta Juudan jälkeläinen (1Ai 2:5, 21, 22). Jairin suvulle annetusta seudusta voitaisiin siis sopivasti käyttää Juuda-nimitystä Jairin sukutaustan perusteella.
Naftalin alueeseen kuului 19 linnoitettua kaupunkia ja niiden asutusalueet (Jos 19:35–39). Yksi näistä kaupungeista, Kedes, annettiin leeviläisille, ja se asetettiin pyhään asemaan turvakaupunkina (Jos 20:7, 9). Lisäksi leeviläisille määrättiin kaksi muuta kaupunkia, Hammat (Hammot-Dor tai Hammon) ja Kartan (Kirjataim) (Jos 19:35; 21:6, 32; 1Ai 6:62, 76). Naftalin alueella sijaitsivat myös Bet-Semesin ja Bet-Anatin kaupungit, joista kanaanilaisia ei ajettu pois vaan joissa heidät pantiin pakkotyöhön (Tu 1:33).
Tuolloin Naftalin heimon hallussa ollut maa oli vuoristoista (Jos 20:7) mutta hedelmällistä. Erityisen hyväkasvuisia ovat kolmion muotoinen tasanko Galileanmeren luoteissivulla (Gennesaretin tasanko) ja Hulan alue. Mooseksen Naftalille suoma siunaus sisältää ehkä viittauksen heimon perintömaahan. ”Naftali on kylläinen hyväksymyksestä ja täynnä Jehovan siunausta. Ota toki haltuusi länsi ja etelä.” (5Mo 33:23.) ”Länsi” voidaan kääntää myös vastineella ”meri” (AS, alav.) tai ”järvi” (RS), ja se voi siksi tarkoittaa Galileanmerta; ”etelä” tarkoittaa ehkä tuohon mereen rajautuvaa Naftalin alueen eteläisintä osaa. On myös mahdollista, että vaikka tuossa tekstikohdassa viitataan Galileanmereen, sen tulisi kuulua: ”Meri ja sen kalat ovat hänen omaisuuttaan.” (Rbi8, alav.)
Tuomarien ajasta pakkosiirtolaisuuteen. Jaakob oli sanonut kuolinvuodeprofetiassaan Naftalin olevan ”siro naarasjalohirvi” (1Mo 49:21). Tämä on saattanut viitata heimon ketteryyteen ja taitavuuteen sodankäynnissä, minkä heimon historia näyttää vahvistavan. 10000 Naftalin ja Sebulonin miestä otti rohkeasti vastaan Barakin kutsun lähteä taistelemaan Siseran komentamia hyvin varustettuja joukkoja vastaan, ja heitä siunattiinkin sittemmin voitolla. Barak itse kuului ilmeisesti Naftalin heimoon, koska Naftalissa sijaitseva Kedes oli nähtävästi hänen kotipaikkansa. (Tu 4:6–15; 5:18.) Naftalin heimo tuki myös tuomari Gideonia taistelussa midianilaisia vastaan (Tu 6:34, 35; 7:23, 24).
Vuosia myöhemmin Naftalin heimosta tuli 1000 päällikköä ja 37000 muuta soturia Hebroniin tehdäkseen Daavidista koko Israelin kuninkaan. Tuohon tapahtumaan liittyviin juhliin tuotiin ruokaa Isaskarista, Sebulonista ja Naftalista saakka. (1Ai 12:23, 34, 38–40.) Kuningas Daavidin alaisuudessa toimineella Naftalin heimolla näyttää olleen tärkeä osa Israelin vihollisten lyömisessä (Ps 68:pk., 1, 27).
Joitakin vuosikymmeniä Israelin valtakunnan jakautumisen jälkeen Syyrian kuningas Ben-Hadad I ahdisteli Naftalia (1Ku 15:20; 2Ai 16:4). Parinsadan vuoden kuluttua, Pekahin hallituskaudella, Tiglat-Pileser III vei Naftalin asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan (2Ku 15:29). Lähes sata vuotta pohjoisen valtakunnan kukistumisen jälkeen Juudan kuningas Josia tuhosi rohkeasti epäjumalanpalvelusvälineet aina pohjoisessa sijaitsevia Assyrian hallinnassa olleita Naftalin hävitettyjä paikkoja myöten (2Ai 34:1–7).
Jesajan profetia. Jesajan 9:1:ssä saatetaan hyvinkin viitata assyrialaisten aiheuttamaan nöyryytykseen: ”Ei hämärä vallitse, kuten silloin kun maa oli ahdingossa, kuten entisaikaan kun Sebulonin maata ja Naftalin maata kohdeltiin halveksivasti.” Seuraavaksi Jesaja osoittaa, että myöhemmin osoitettaisiin kunniaa sille, mitä oli kohdeltu halveksivasti, ”meren tielle Jordanin seudulla, kansakuntien Galilealle”. Hän jatkaa: ”Kansa, joka vaelsi pimeydessä, on nähnyt suuren valon. Niille, jotka asuvat syvän varjon maassa, on loistanut valo.” (Jes 9:1, 2.) Matteus lainasi näitä sanoja (4:13–17) ja sovelsi ne Kristukseen Jeesukseen, ”maailman valoon”, ja hänen toimintaansa (Joh 8:12). Koska Jeesus teki Naftalin alueella sijainneesta Kapernaumista ”oman kaupunkinsa” (Mt 4:13; 9:1), hänen voitiin eräässä mielessä katsoa kuuluvan Naftaliin. Siksi myös Naftaliin liittyvät Jaakobin profeetalliset sanat ”hän esittää mallikelpoisia sanoja” voitiin aivan hyvin soveltaa Jeesukseen (1Mo 49:21). Jumalan Poika esitti todella ”mallikelpoisia sanoja”, mikä sai jopa häntä pidättämään lähetetyt virkailijat huudahtamaan: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” (Joh 7:46.)
Mainitaan näyissä. Hesekielin näyssä Naftalin maa-alue oli Asserin ja Manassen välissä (Hes 48:3, 4), ja ”Jehova itse on siellä” -nimisen kaupungin porteista yksi oli nimetty Naftalin mukaan (Hes 48:34, 35). Lisäksi apostoli Johannes kuuli näyssä, että 12000 oli sinetöity Naftalin (hengellisestä) heimosta (Il 7:4, 6).