NETINIT

(hepr. neti·nimʹ ’annetut’).

Ei-israelilaisia temppelipalvelijoita (1Ai 9:2; Esr 8:17). Serubbabelin kanssa palasi Babylonin pakkosiirtolaisuudesta 35 netinisuvun edustajia 537 eaa. (Esr 2:1, 2, 43–54, 58; Ne 7:46–56, 60). (Nehemia ei mainitse Esran luettelossa olevia Akkubin, Hagabin ja Asnaan poikia. Heidät on ehkä yhdistetty joihinkin muihin sukuihin.) Joitakin netinejä meni myös Esran kanssa Babylonista Jerusalemiin 468 eaa. (Esr 7:1–7). Sen jälkeen jotkut netinit osallistuivat Jerusalemin muurin korjaukseen (Ne 3:26). He olivat myös israelilaisten mukana liitossa, jossa luvattiin olla solmimatta avioliittoja vierasmaalaisten kanssa (Ne 10:28–30).

Monet netinit olivat todennäköisesti niiden gibeonilaisten jälkeläisiä, joista Joosua oli tehnyt ”kansankokouksen ja Jehovan alttarin puunkerääjiä ja vedennoutajia” (Jos 9:23, 27). Ilmeisesti muita netinejä polveutui kuningas Daavidin ja hänen ruhtinaittensa ottamista vangeista (Esr 8:20; vrt. Ps 68:18). Meunimin sukuun kuuluvat netinit ovat saattaneet olla Juudan kuninkaan Ussian ottamien vankien jälkeläisiä (2Ai 26:7; Esr 2:50; Ne 7:52). Vielä yhteen ryhmään, ”Nefusimin [Nefusesimin] poikiin”, kuuluvat ovat ehkä olleet Ismaelin jälkeläisiä Nafisin kautta (1Mo 25:13–15; Esr 2:50; Ne 7:52).

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen netinit asuivat Ofelissa, ilmeisesti lähellä temppelialuetta, sekä muissa kaupungeissa (Esr 2:70; Ne 3:26, 31; 7:73; 11:3, 21). Persian kuningas Artakserkses vapautti heidät henkilöverosta, pakkoverosta ja tullista heidän temppelipalveluksensa takia (Esr 7:24).