PÄHKINÄPUUT

(hepr. ʼegōzʹ).

Laulujen laulussa (6:11) sulamilaisneito sanoo menneensä alas ”pähkinätarhaan”. Pähkinäpuut, joihin tässä viitataan, ovat hyvinkin voineet olla saksanpähkinäpuita (Juglans regia). Tämä puu on kotoisin Kaakkois-Euroopasta ja Länsi-Aasiasta, ja sitä viljellään nykyisin Galileassa sekä Libanonin ja Hermoninvuoren rinteillä. Juutalainen historioitsija Josefus sanoo, että ensimmäisellä vuosisadalla noita puita kasvoi runsain määrin Galileanmeren alueella (The Jewish War, III, 516, 517 [x, 8]). Saksanpähkinä on komea puu, joka voi kasvaa jopa 9 m korkeaksi, jonka lehdet ovat hyväntuoksuiset ja joka tarjoaa miellyttävää varjoa. Puuaine on hienosyistä, ja huonekalupuusepät pitävät sitä suuressa arvossa sen kauneuden vuoksi. Puun hedelmä on parkkihappoa sisältävän kuoren kätköissä, ja kun tätä keitetään, saadaan syvänruskeaa väriainetta. Pähkinänsydämiä arvostetaan suuresti niiden täyteläisen maun vuoksi, ja niistä puristetaan öljyä, joka on laadultaan lähes oliiviöljyn veroista.