HÄPEÄPAALU

Raamatun aikoina käytetty häpeäpaalu oli laite, johon ihminen kahlittiin kaulastaan ja ranteistaan; häpeärangaistukseen tuomittu rikollinen alistettiin sillä tavoin julkiselle pilkalle. Jeremian 29:26:ssa ”häpeäpaalu” on käännetty heprealaisesta sanasta tsi·noqʹ.

Väärä profeetta Semaja kirjoitti Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemissa oleville papeille ja kehotti heitä nuhtelemaan Jeremiaa ja panemaan hänet häpeäpaaluun.