SAVENVALAJA

Saviruukkujen, -vatien ja muiden saviastioiden tekijä. Savenvalajaa tarkoittavan heprean sanan (jō·tserʹ) kirjaimellinen merkitys on ’muovaaja’ tai ’muodostaja’ (Jer 18:4, Rbi8, alav.), kun taas vastaava kreikan sana (ke·ra·meusʹ) tulee juuresta, joka merkitsee ’sekoittaa’, mikä viittaa ehkä siihen, että ennen kuin maa-ainesta tai savea voidaan käyttää, siihen on sekoitettava vettä. Hamasta muinaisuudesta lähtien savenvalajat ovat muovailleet savesta astioita, polttaneet niitä ja valmistaneet tällä tavalla kovia käyttöesineitä, jotka eivät pehmene kastuessaan. Savenvalaja saattoi työskennellä yksin, mutta toisinaan hänellä oli apulaisia, usein oppipoikia. Heprealaisten keskuudessa toimi nähtävästi eräässä vaiheessa kuninkaan savenvalajien ryhmä (1Ai 4:21–23).

Savenvalu aloitettiin tavallisesti siten, että savi pestiin ja puhdistettiin vieraista aineista, veden annettiin haihtua ja sitten uudelleen kostutettua savea poljettiin jaloilla, jotta siitä tuli notkeaa ja muovautuvaa (Jes 41:25). Seuraavaksi savea vaivattiin käsin, minkä jälkeen se asetettiin savenvalupyörään.

Entisajan savenvalupyörä eli dreija oli tavallisesti kivestä (joskus myös puusta) tehty litteähkö levy, jonka keskellä oli pystyakseli ja jota voitiin pyörittää vaakatasossa. Levyn raskaammat reunat antoivat sille vakautta ja vauhtia, kun sitä pyöritettiin kädellä. Myöhemmin otettiin käyttöön myös suurempi, raskaampi alapyörä (joka oli samassa akselissa kuin yläpyörä ja pyöri vaakatasossa kuten se), minkä ansiosta savenvalaja saattoi istuessaan pyörittää valupyöriä jalallaan.

Kun savenvalaja oli asettanut muodottoman savimöhkäleen valupyörän päälle, hän muovaili käsillään astiaa ja pyöritti samalla dreijaa (Jer 18:3, 4). Seuraavaksi esineen annettiin ehkä kuivahtaa auringossa, minkä jälkeen savenvalaja pani sen taas valupyörän päälle, missä hän saattoi pikkukivien, simpukankuorien tai joidenkin työkalujen avulla tasoittaa ja kiillottaa sitä sekä kuvioida sen pintaa. Menetelmät vaihtelivat, mutta hän saattoi tehdä esim. köysikuviota painamalla punottua nuoraa vielä kosteaa esinettä vasten. Astiat koristeltiin usein maalaamalla. Jotkin astiat lasitettiin (San 26:23) ja poltettiin sitten läheisessä savenpolttouunissa. Tai koristeeksi saatettiin sivellä värillistä savilietettä, minkä jälkeen esine käytettiin uudelleen polttouunissa.

Savenvalaja teki monenlaisia esineitä aina suurista ruukuista (Va 4:2) lamppuihin, uuneihin ja leluihin, esim. nukkeihin ja eläinfiguureihin, saakka. Hänen tuotteisiinsa kuului kulhoja, maljoja, pulloja ja muita astioita (3Mo 15:12; 2Sa 17:28; Jer 19:1; Lu 22:10). Hän valmisti myös patoja ja paistolevyjä. Saviastioissa oli joskus leima, joka ilmaisi valmistuspaikan. Usein savenvalaja leimasi astian kädensijaan oman ”tavaramerkkinsä”.

Savenvalaja painoi saven toisinaan avomuottiin saadakseen esineeseen tiettyjä yksityiskohtia. Myöhemmin lamput valmistettiin monesti tällä tavalla kahtena eri kappaleena, jotka yhdistettiin saven ollessa kutakuinkin nahankuivaa. Silloin tällöin esineitä muovattiin käsin ilman dreijaa, mutta tavallisesti savenvalaja käytti valupyörää.

Arkeologisissa kaivauksissa löydetään usein saviastian kappaleita, joskus runsaastikin (ks. RUUKUNSIRU). Arkeologien mielestä näistä saviesinelöydöistä on apua tunnistettaessa erilaisia kulttuureita ja määritettäessä, mitä aikakautta noiden paikkojen asutuskerrostumat edustavat. Löydettyjen sirpaleiden määrän perusteella he ovat yrittäneet arvioida myös jonkin tietyn paikan muinaisen asukastiheyden.

Savenvalajan valtaa saveen nähden käytetään kuvaamaan Jehovan suvereeniutta yksilöihin ja kansakuntiin nähden (Jes 29:15, 16; 64:8). Israelin huone oli Jumalalle ”niin kuin savi savenvalajan kädessä”. Hän itse oli Suuri Savenvalaja. (Jer 18:1–10.) Ihminen ei pysty kiistelemään Jumalan kanssa niin kuin ei savenkaan voi odottaa uhmaavan muovaajaansa (Jes 45:9). Samoin kuin saviastia voidaan murskata, niin Jehovakin voi tuottaa jollekin kansalle musertavan onnettomuuden rangaistukseksi väärinteosta (Jer 19:1–11).

Messiaanisen Kuninkaan ennustettiin käyttävän Jumalalta saamaansa valtaa kansakuntia vastaan: ”Sinä murskaat ne rautavaltikalla, kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.” (Ps 2:9; vrt. Da 2:44; Il 2:26, 27; 12:5.)

Savenvalaja voi tehdä samasta savikimpaleesta yhden astian kunnialliseen käyttöön ja toisen kunniattomaan, tavanomaiseen tai arkiseen käyttöön. Samoin Jehovalla on valta muovata yksilöitä haluamallaan tavalla. Hän on suvainnut jumalattomia, ”vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon”, mutta se on koitunut ”armon astioiden”, hengelliseen Israeliin kuuluvien, hyödyksi. (Ro 9:14–26.)