RUOKO

(hepr. qa·nehʹ; kreik. kaʹla·mos).

Tällä vastineella käännetyt alkukielten sanat tarkoittavat ilmeisesti useita kosteilla paikoilla yleisiä ruokokasveja (Job 40:21; Ps 68:30; Jes 19:6; 35:7; ks. KALMOJUURI, TUOKSURUOKO). Joidenkin tutkijoiden mielestä ”ruoko” on monissa tapauksissa Arundo donax. Se on Egyptissä, Palestiinassa ja Syyriassa yleinen kasvi. Sen korsi, joka päättyy suureen valkoisten kukkien muodostamaan röyhyyn, on kasvin juuressa läpimitaltaan 5–8 cm, ja se kasvaa 2,5–5,5 m:n korkuiseksi. Lehtien pituus on 30–90 cm. Myös järviruokoa (Phragmites australis) tavataan Israelin soilla ja jokivarsilla. Se on leveälehtinen, 1,5–5 m:n korkuinen heinäkasvi, jonka jäykkien, sileiden korsien päässä on tuuheita röyhykukintoja.

Tehdessään pilaa Jeesuksesta roomalaiset sotilaat panivat hänen oikeaan käteensä ruokokepin ikään kuin kuninkaan valtikaksi, ja myöhemmin he hakkasivat häntä sillä. Lisäksi ruokoa käytettiin ojennettaessa paaluun pannulle Jeesukselle hapanviinillä kostutettua sientä. (Mt 27:29, 30, 48; Joh 19:29; ks. IISOPPI.)

Ruokoa käytettiin myös mittana. Hesekielin kirjasta (40:5) käy ilmi, että mittaruoko oli kuusi kyynärää pitkä. Tavallisen kyynärän pituinen mittaruoko oli siis 2,67 m ja pitkän kyynärän pituinen ruoko 3,11 m pitkä. (Il 11:1; 21:15, 16; ks. MITAT.)

Kuvaannollista käyttöä. ”Ruokoa” käytetään Raamatussa kuvaamaan epävakaisuutta ja haurautta (1Ku 14:15; Hes 29:6, 7). Egyptiä verrattiin muserrettuun ruokoon, jonka teräväkärkiset sälöt lävistäisivät siihen nojaavan kämmenen (2Ku 18:21; Jes 36:6). Jeesus sanoi Johannes Kastajasta: ”Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?” (Mt 11:7.) Näiden sanojen tarkoitus oli ehkä osoittaa, että Johannes Kastaja ei ollut epäröivä, päättämätön ihminen vaan luja, vakaa ja periaatteellinen. Matteuksen 12:20:ssä (Jes 42:3) mainittu ”runneltu ruoko” edustaa ilmeisesti sorrettuja ihmisiä, sellaisia kuin mies, jolla oli surkastunut käsi ja jonka Jeesus paransi sapattina (Mt 12:10–14; ks. Mt 23:4; Mr 6:34).